Mintunvihreä setti




Vauva sai setin mintunvihreästiä Noshin farkkujerseystä ja Niityllä -trikoosta. Tykkään hirveästi tuosta Niityllä -kuosista! Nuo kuosit on nimenomaan se syy miksi minä ompelen itse vaatteita. Plus tietysti se että tykkään siitä itse tekemisestä. Harvemmin teen mitään ihan perusvaatteita, kuten yksivärisiä, joten siinä mielessä nämä housut ovat aika poikkeus. Toisaalta nyt olen alkanut tehdä kokonaisia settejä ja silloin kuosilliselle vaatekappaleelle paras kaveri on usein yksivärinen.





On näissä housuissakin nyt sentään joku juju, ja se on nämä lahkeiden resorit. Ompelin taitteen resoreihin taso-ompeleella saumurilla. Vinkkaan, että tuollaisesta taso-ompeleesta tavallisella saumurilla minulla on työn alla tutoriaali (Amatööri neuvoo, hehe!). Oli nimittäin sen verran vaikeaa löytää netin syövereistä ohjetta moiseen ompeleeseen..


Moni sanoo ompelevansa siksi, että saa juuri sellaista kun haluaa. Minulla sanonta kulkee ennemminkin jotenkuten näin: 


"Kun itse tekee, saa sellaista kuin tulee."
-Joku nimeltä tuntematon diy-tekijä           

Tikkihaalari

 



Tähän pukuun on kuulkaa käytetty työtunteja! Sain päähäni tehdä tikkikangasta itse, ja mikäs sen parempi käyttökohde kuin vauvan ulkoilupuku. Tämän puvun on siis tarkoitus olla se "kaupunkipuku". Tässä postauksessa kerron nyt vähän poikkeuksellisesti tarkemmin vaatteen valmistuksesta. Tämä oli nimittäin sen verran suuritöinen vaate, sekä ensimmäinen vuorittamani vaatekappale. Onnistui ihmeen hyvin! 

Testasin ensin millä tyylillä saan perus (melko ohkaiseen) collegeen tikkikuvion. Idea oli käyttää vain kaapin sisältöä; vanulevyä ei ollut, mutta fleece ajoi saman asian. Ehkä kivempikin tähän, sillä se on vanua ohuempaa. Tässä on siis fleeceä välissä, ilman tuota fleeceä tikkikangasta ei olisi muodostunut, vaan vain ompelukuviot. Leikkasin fleecen ilman saumavaroja, jotta vältyin ompelemasta liian paksuja kohtia.



Tikkasin vain etukappaleet, ja takakappaleen alaosan. Hihoihin tein ompeleen verran tikkausta tuohon keskivaiheille, kiinnittämään fleece. Saumat tikkasin litteiksi.




Vuoriksi valkoista trikoota ja vetska napattu vanhasta käyttökelvottomasta hupparista. Hihan- ja lahkeensuissa on kahta resoria yhdistettynä, ajattelin että tuo musta olisi kiva yksityiskohta vetskan kanssa. Kaavana käytin uusimman Ottobre Designin Chilly Seasonia, jota muokkasin hieman ja lisäsin hupun.

 

 

Valokuusi



Äitini keräsi minulle näitä pajunoksia kunnon nipun joskus ..hhm, kahdeksan vuotta sitten? Voiko siitä olla jo niin kauan! Eivät olleet menneet miksikään joten otin oksat hyötykäyttöön, ja väsäsin niistä tällaisen valokuusen etupihalle pimeyttä karkoittamaan. Tein ensin kolmiomaisen kehikon johon sitten pujottelin oksia sikin sokin. Lopuksi vaan valosarja takapuolelle ja seinälle!

Ääneen lausuttuja lupauksia

 

Jos jotain tämä ompeluharrastus on minulle opettanut niin sen että suunnittele ihan kuinka paljon haluat, milloin tahansa, missä tahansa, mutta -for crying out loud- älä tee sitä ääneen. Älä ainakaan lapsen kuullen! Sillä kuten arvata saattaa, lapsi ottaa äidin suusta kuullut ompelusuunnitelmat, kuten esimerkiksi "olisko hieno sellainen angry bird -pipo jossa olisi heijastavaa kangasta?" todesta. Siis vakavasti otettavana ilmoituksena aikeesta toteuttaa jotakin. Ja koska lupaukset lapselle täytyy pitää, on tämä mamma tässä vuoden aikana (jona olen ommellut) toteuttanut yhtä sun toista lapselle epähuomiossa lupaamaansa

Koska olen tällainen tuulispäätyyppi, joka saa toteutettua murto-osan siitä mitä suunnittelee, meinaavat ompeluhommat välillä kasautua. Kaikkea ei ehdi tekemään, mutta kuitenkin on tullut tehtyä ompelutöitä sun muita luvattuja juttuja ilman todellista mielen paloa vain koska olin tullut pohdiskelleeksi sellaista ääneen lapsen kuullen. Siihen nähden, että ompeluharrastustani voin sanoa kestäneeksi nyt reilun vuoden, josta aktiivista harrastamista puolet, on ihan käsittämätöntä että olen hokannut tällaisen asian vasta nyt! Lamppu syttyi Suomen kaamoksen keskellä, meikäläinen koki valaistumisen! 

Pakko kyllä sanoa, että vaikka aina ei huvittaisi ruveta toteuttamaan jotain tällaista "luvattua" tekelettä (koska päähän on putkahtanut jo sata muutakin ideaa), on se kivaakin. Tulee tehtyä siten vähän kaikenlaista, enemmän kuin ehkä muuten tekisin. Sitä paitsi, ihan parasta on se, kun näkee aidon hymyn lapsen kasvoilla kun hän löytää aamulla herättyään keittiön pöydältä tällaisen:


 

Ruokalapputehtaalla

 

  

Vauvan sosemaisteluja varten muutettiin toinen ompeluhuone (eli keittiö) hetkellisesti ruokalapputehtaaksi. Piirsin sopivia kaavoja kaksin kappalein, toinen pienempää mallia ja toinen isompaa. Sitten leikkelin erilaisista kankaista etu- ja takakappaleita, joihinkin ohuempiin ohutta froteeta väliin. Joihinkin laitoin muovitettua froteeta takakappaleen virkaa toimittamaan. Pää alkoi tietysti raksuttamaan yhtä sun toista ideaa näiden tekoon, erityisesti näitä eläimiä. Tässä esittelen muutamat vähän erikoisemmat ruokalaput ja tuon yhden tosi kivan mansikkalapun. 


  
Leijonaruokalappu erityisesti liha-aterioille. Tämä kaulassa vauvasta kuoriutunee todellinen karnevööri, eikä lihoihin totuttautuminen ole temppu eikä mikään! 




Tämä pupuruokalappu orientoi vauvan kasvisten maistelua varten. Erityisesti porkkanan oletettaneen uppoavan kuin ...öö, veitsi voihin?






Sitten vielä tämä mansikkaruokalappu, selkeästi kuin luotu marjojen ja hedelmien aterioimiseen. Ihana kangas (muistaakseni Eurokankaasta), tuo mieleeni kesän!


Ihanasti näihin ruokalappuihin saa käytettyä jämäkankaita. Ei tarvita kovinkaan isoa tilkkua, eikä useinkaan täyttä vedenpitävyyttä myöskään (näin yhden lapsen kokemuksella). En tosin yhtään epäile, etteikö nämä ennemmin tai myöhemmin kulahtaisi, mutta kittanahan = hellyyttävä, eikös niin? Pätee ainakin yöpuvuissa! Tarvetta olisi huomattavasti useammallekin ruokalapulle, mutta into taisi jo mennä. Johan näitä tehtiin ja aplikointihammastakaan ei enää kolota. Suunnitelmia jäi kyllä, että ehkäpä näitä vielä lisää nähdään tässäkin osoitteessa!

PS. Öhön kröhöm.. Huomaakos joku mikä vika tuossa leijonaruokalapussa on..? Eipä jää sielu tuohonkaan työhön! (Odottaa muuten edelleen korjausta...)