Uudistusvimma


Uusia tuulia arjessani puhaltelee "kuntoon kesäksi (2015?) -projekti". Sain toisen lapseni viime keväänä, ja kadotin lihaskuntoni jonnekin sinne raskauden ensimmäisen kolmanneksen tienoille. Vatsalihakset kaipaavat kuntoutusta, mutta voi että tuntuu ihan huippumahtavalta että vihdoin voi treenailla! Harkitsin pienen huvittavan hetken myös liikunta ja terveys -aiheisen blogin pystyttämistä. Sen nimeksi sopisi esim. Kuivan kesän orava kuntoilee. Noh, koska minulla ei liiemmin ole aihepiirille mitään annettavaa, lähinnä opittavaa, niin liikun vastaisuudessakin ihan ilman somea. 


Uudistusvimmani koskee useampia elämänalueita joka vuosi näin kevään kynnyksellä. Samalla lailla kuin syksyllä tekee mieli aloittaa uusi harrastus, mennä kursseille ja opiskella, keväällä mieleni kääntyy uudistusvaihteelle. Haluaisin kampaajalle, uudistaa astiaston, sisustaa kodin, maalata huonekaluja... näin muutaman mainitakseni! Päässä raksuttaa miljoonia ideoita ja blogeista kerään niitä vielä lisää.

Aikaa omille jutuille pikkulapsiperheessä on tunnetusti rajallisesti, ja tällä hetkellä treeniprojekti ja sisustusinto vievät ison lohkon käytettävissä olevasta ompeluajasta. Kerrottakoon kuitenkin, että silläkin saralla projekteja on käynnissä, tulossa setti sekä isolle (toim.huom. muka) että pienelle. Työt etenevät sauma silloin toinen tällöin -menetelmällä. 


Koska uutta esitettävää ei vielä ole enkä halua jättää blogia aivan tuuliajolle, kuvitin tämän postauksen raitapupulla, jonka tein vauvalle jo kuukausia sitten. Vauvalle tuppasi tulemaan paha mieli kovista leluista, kuten vauvoille tarkoitetuista leluketjuista sun muista. Halusin hänelle jotain pehmeää, johon on mahdotonta satuttaa itseään. Jotain ikiomaa ja uniikkia. Uniikkiuden takaa omat kaavat, joita muuttelin vielä kankaita leikatessa melko paljon. En siis saisi itsekään enää aikaan täysin samanlaista! Tätä pupua vauvan oli ihan pienenäkin helppo pidellä ja mutustella.

Ensimmäinen jumpsuit




Varsinaisesti. Siis ensimmäinen. Tein nimittäin ihan oikeasti kokeiluversion, voitteko uskoa! Kärsivällisyyteni ja pitkäjänteisyyteni kehittyminen siitä että kyllästyn ompeluprojektiin jo saatuani kaavat piirrettyä siihen että teen kokeiluversion ennen varsinaista työtä ja saan sitten vielä sen varsinaisenkin tehtyä hutiloimatta on ihan huimaa! Jos joku siellä miettii mikä auttaisi kehittämään omaa pitkäjänteisyyttään  edes hiukan niin ratkaisuni tähän on: äitiys. 





Halusin tehdä vauvalle jumpsuitin. Tykkäsin niistä esikoisella hänen ollessaan konttailuikäinen, itseasiassa niitä jumpsuitteja on vielä tallellakin ja tulossa käyttöön. Ei kuitenkaan omatekemää koska tuolloin en vielä juuri ommellut. Nyt kun näitä herkullisia kuoseja tulee ovista ja ikkunoista ja näitä ihania jumpsuitteja näkee blogeissa ja fb:n ompelyuryhmissä, niin halusin itsekin kokeilla. Valitsin kangastakin huolella, ja päädyin tähän ihanaan Metsolan joustocollegeen. Saapa nähdä miten kauan polvet pysyvät valkoisina! Tykkään valkoisesta sen verran, etten ole vierastanut sitä lastenvaatteissakaan. Käyttöikä on sen verran lyhyt (joskin rankka..!) etenkin vauvanvaatteissa että valkoisen tummuessa onkin jo aika ottaa käyttöön seuraava koko. 

Kaavan pohjana on OB:n Chilly Season, johon lisätty huppu + muokattu kapeammaksi ja vetskakin siirretty keskelle. Harjoituskappaleessa tein vetoketjun vinoon ja huhhuh millainen kanttauksen käänne siihen vetoketjun alapuolelle tulikaan! Hyvä että tein kokeiluversion niin osasin välttää senkin sudenkuopan tässä oikeassa versiossa! Ja näin kun työ on valmis voin sanoa että oikeastaan kyllä tykkäänkin enemmän tästä perinteisemmästä paikasta vetoketjulle. Se ei myöskään paina konttaavan vauvan polvea.




Kaavasta poiketen lisäsin hupun alle vuorin ja siihen tuon puoliympyrän niskaan. Koska kerran aloitin tekemään tätä jumpsuittia oikein erityisen huolella, päätin että teen sen rauhassa loppuunkin enkä ala tapani mukaan hutiloimaan kun haluan työn jo valmiiksi. Harsin jopa vetoketjun ennen ompelua. Harsinta kannatti ehdottomasti, sain vetokejun nätisti paikoilleen ilman aaltoiluja. 

Koska itseni tuntien kokeiluversioista saati hutiloimattomuudesta ei tule pysyvää tapaa, viisastelen kun vielä voin: "Päivän opetus kuuluu siis: tee aina työsi rauhassa ja keskittyen."

Onko lukijoiden joukossa muita entisiä tai nykyisiä (tai nykyisiä piilo-) kärsimättömiä pakko-saada-heti-valmista -ompelijoita?