Tasosaumausta saumurilla

Tasosaumausta saumurilla

 



Sain saumuria hankkiessa vinkin tällaisesta "tasosaumasta", mitä voi ommella saumurilla. Saumurin saavuttua haeskelin netistä ohjeita tähän tikkiin, ja sain huomata että todella kiven alla ovat sellaiset ohjeet. Voi olla etten vain osannut valita oikeita hakusanoja, mutta puolustuksekseni sanon että monia kokeilin! Siitä syystä tein omaan blogiini tämän postauksen, joka sisältää ohjeen tasosaumaukseen saumurilla. 



Saumuriksi kelpaa käsitykseni mukaan mikä tahansa, millä voi ommella kolmilankaista tikkiä. Itsellä käytössä Bernina 800DL. Alkuvalmisteluiksi ota pois oikeanpuoleinen (ompelijasta katsottuna) neula. Langankireyden säätöjen tulisi olla seuraavanlaiset:

Neulalanka 0-1
Yläsiepparilanka 4-5
Alasiepparilanka 8-9

Kireyden säätö voi vaatia hakemista. Itsellä hyvä tikki tulee ylemmän kuvan mukaisilla asetuksilla. Alemmasta kuvasta näkee millaista tikin tulisi olla. 

Saumurin leikkurin voi nostaa pois tieltä, tai sitten ajaa aivan sen vierestä, makuasia lähinnä. Itse tykkään nostaa leikkurin pois tieltä.


Lenkit oikealla puolella





 1. Tee taite kahdesti kankaan nurjalle puolelle.
2. Surauta tikkaus reunaan.
3. Ota kiinni kaitaleesta, oikaise se suoraksi ja kuosittele vetämällä.  


Poikkiviivat oikealla puolella




 1. Taita kangas kertaalleen nurjalle, kertaalleen oikealle kuvan mukaisesti. 
2. Surauta tikkaus reunaan. 
3. Ota kiinni kaitaleesta, oikaise se suoraksi ja kuosittele vetämällä. 


Esimerkkejä omista ompeluksista:



Ompelin vauvalle merinovillaisen setin talvea varten. Ompelin kypäräpipon saumat tällä tasotikillä, poikkiviivat oikealle puolelle. 





 Leggareiden vyötäröt ja lahkeensuukaitaleet saumuroin niin että lenkit tulivat oikealle päin. Tämän tasotikin ompelu onnistuu toki myös erillisellä kaksinkerroin taitetulla kaitaleella, muistaa vain laittaa sen nurjalle puolelle, kaitale np:t vastakkain. Nämä leggarit on ommeltu juurikin näin erillisillä kaitaleilla (koska muutin mieltäni lennosta ja vaihdoin resorit näihin). Tällöin saumassa tietysti näkyy leikkuureuna jos tarkoin katsoo (ja muutenkin kannattaa käyttää leikkuria siistimään reuna saumuroidessa).

Miinuspuoli tässä tikissä on se, että se vaatii joskus kuosittelua pesun jälkeen, etenkin venyvillä kankailla. Mikään peitetikkikoneen veroinen tämä ei myöskään ole paksuudeltaan, vaan tuo tikki on hiukan pulleahko "lenkkien" puolelta, riippuen paljon  materiaalista toki myös. Esim tuon merinovillan veti hiukan pulleksi sauman sisälle.

Postausta tehdessä tuli mieleen kokeilla ommella tikin päälle vielä perusompelukoneella suoraa tikkiä. Sillähän voisi korjata tuota vetäytymisongelmaa ja saada ompeleen vielä litteämmäksi. Toimii varmasti esim jumppereiden tai vaikka fleecevaatteiden raglansaumoissa. Pakko kyllä sanoa että oikein ihmetyttää miten tuo suora tikki ei vienyt ompeleelta joustoa.. Hyvin joustaa vaikka ihan normisuoraa (isolla tikin pituudella) käytinkin! Kuva tällaisista ompeleista tässä:





Tämä taso-ompelu saumurilla on varmasti monelle ihan tuttu juttu, itse amatöörinä en tiedä onko tälle tikille joku nimikin valmiina, tai onko tähän olemassa parempia kikkoja. Jos tiedät jotain sellaisia niin saa sivistää! Kivaa vaihtelua tämä kuitenkin tuo, kannattaa ihmeessä kokeilla ja päättää sitten tykkääkö tikistä vai ei! 


Missä salo sinertää..

 


Siellä Tao Tao! Tämä pidempiaikainen projektini tehdä 5-vuotiaalle kylpytakki tuli vihdoin viimein päätökseen. Ensin harkitsin tällaisen tekemistä pari kuukautta, sitten suunnittelin viikkotolkulla ensin päässäni ja myöhemmin paperilla, kunnes sain lopulta työn aloitettua. Kuten yleisesti tiedetään, pikkulapsiperheessä voi olla aika joskus kortilla, ja kun on niin paljon ompelujuttuja ja muita diy-juttuja mitä haluan toteuttaa. Joskus on kuitenkin kivaa että nopeampien ompelusten ohella tekee tällaista pidempää työtä, mihin voi käyttää luovuuttaan oikeen kunnolla!  Kaavoja tähän ei ole, vaan tein suurpiirteisen suunnitelman paperille mittoineen ja leikkasin sen perusteella. Kylpytakkihan saa olla hyvinkin väljä. Tosin tällä tekniikalla tunaroinneiltakaan ei vältytty, vaan tein ensin vahingossa kaksi oikean puolen etukappaletta.. 




Kylpytakin huppuun aplikoin pandan nassun. Hupun takaosa on musta. Reunan kanttasin resorilla, lähinnä välttyäkseni ompelemasta joitakin ihan superpaksuja kohtia. Uudehko ompelukoneeni kävi läpi tämän työn kanssa oikeen kunnon tulikokeen, ja läpäisi sen hienosti! Kone on Elna Chic, on ollut hyvä valinta tällaiselle kotiompelijalle. Viimeistelin resorilla myös huppusauman. Muutenkin tuo kanttaus on aika kiva mielestäni tuossa reunassa, eri asia on sitten se miten se kestää 60 pesuissa. Mutta kuten olen ennenkin todennut; kittana=hellyyttävä. Eikö?




Tassutkin pitää pandalla olla, tietysti! Nämä tassut tuntuivat valmiissa takissa vähän olevan tiellä, joten lisäsin vielä lopuksi nappikiinnityksen. Tassun saa kiinnitettyä hihaan napilla. Tämä napinläpi oli Chicille kyllä liikaa, joten se piti toteuttaa MacGyver -tyyliin, eikä ehkä siedä kovin yksityiskohtaista tarkastelua..

 

Mintunvihreä setti




Vauva sai setin mintunvihreästiä Noshin farkkujerseystä ja Niityllä -trikoosta. Tykkään hirveästi tuosta Niityllä -kuosista! Nuo kuosit on nimenomaan se syy miksi minä ompelen itse vaatteita. Plus tietysti se että tykkään siitä itse tekemisestä. Harvemmin teen mitään ihan perusvaatteita, kuten yksivärisiä, joten siinä mielessä nämä housut ovat aika poikkeus. Toisaalta nyt olen alkanut tehdä kokonaisia settejä ja silloin kuosilliselle vaatekappaleelle paras kaveri on usein yksivärinen.





On näissä housuissakin nyt sentään joku juju, ja se on nämä lahkeiden resorit. Ompelin taitteen resoreihin taso-ompeleella saumurilla. Vinkkaan, että tuollaisesta taso-ompeleesta tavallisella saumurilla minulla on työn alla tutoriaali (Amatööri neuvoo, hehe!). Oli nimittäin sen verran vaikeaa löytää netin syövereistä ohjetta moiseen ompeleeseen..


Moni sanoo ompelevansa siksi, että saa juuri sellaista kun haluaa. Minulla sanonta kulkee ennemminkin jotenkuten näin: 


"Kun itse tekee, saa sellaista kuin tulee."
-Joku nimeltä tuntematon diy-tekijä           

Tikkihaalari

 



Tähän pukuun on kuulkaa käytetty työtunteja! Sain päähäni tehdä tikkikangasta itse, ja mikäs sen parempi käyttökohde kuin vauvan ulkoilupuku. Tämän puvun on siis tarkoitus olla se "kaupunkipuku". Tässä postauksessa kerron nyt vähän poikkeuksellisesti tarkemmin vaatteen valmistuksesta. Tämä oli nimittäin sen verran suuritöinen vaate, sekä ensimmäinen vuorittamani vaatekappale. Onnistui ihmeen hyvin! 

Testasin ensin millä tyylillä saan perus (melko ohkaiseen) collegeen tikkikuvion. Idea oli käyttää vain kaapin sisältöä; vanulevyä ei ollut, mutta fleece ajoi saman asian. Ehkä kivempikin tähän, sillä se on vanua ohuempaa. Tässä on siis fleeceä välissä, ilman tuota fleeceä tikkikangasta ei olisi muodostunut, vaan vain ompelukuviot. Leikkasin fleecen ilman saumavaroja, jotta vältyin ompelemasta liian paksuja kohtia.



Tikkasin vain etukappaleet, ja takakappaleen alaosan. Hihoihin tein ompeleen verran tikkausta tuohon keskivaiheille, kiinnittämään fleece. Saumat tikkasin litteiksi.




Vuoriksi valkoista trikoota ja vetska napattu vanhasta käyttökelvottomasta hupparista. Hihan- ja lahkeensuissa on kahta resoria yhdistettynä, ajattelin että tuo musta olisi kiva yksityiskohta vetskan kanssa. Kaavana käytin uusimman Ottobre Designin Chilly Seasonia, jota muokkasin hieman ja lisäsin hupun.

 

 

Valokuusi



Äitini keräsi minulle näitä pajunoksia kunnon nipun joskus ..hhm, kahdeksan vuotta sitten? Voiko siitä olla jo niin kauan! Eivät olleet menneet miksikään joten otin oksat hyötykäyttöön, ja väsäsin niistä tällaisen valokuusen etupihalle pimeyttä karkoittamaan. Tein ensin kolmiomaisen kehikon johon sitten pujottelin oksia sikin sokin. Lopuksi vaan valosarja takapuolelle ja seinälle!

Ääneen lausuttuja lupauksia

 

Jos jotain tämä ompeluharrastus on minulle opettanut niin sen että suunnittele ihan kuinka paljon haluat, milloin tahansa, missä tahansa, mutta -for crying out loud- älä tee sitä ääneen. Älä ainakaan lapsen kuullen! Sillä kuten arvata saattaa, lapsi ottaa äidin suusta kuullut ompelusuunnitelmat, kuten esimerkiksi "olisko hieno sellainen angry bird -pipo jossa olisi heijastavaa kangasta?" todesta. Siis vakavasti otettavana ilmoituksena aikeesta toteuttaa jotakin. Ja koska lupaukset lapselle täytyy pitää, on tämä mamma tässä vuoden aikana (jona olen ommellut) toteuttanut yhtä sun toista lapselle epähuomiossa lupaamaansa

Koska olen tällainen tuulispäätyyppi, joka saa toteutettua murto-osan siitä mitä suunnittelee, meinaavat ompeluhommat välillä kasautua. Kaikkea ei ehdi tekemään, mutta kuitenkin on tullut tehtyä ompelutöitä sun muita luvattuja juttuja ilman todellista mielen paloa vain koska olin tullut pohdiskelleeksi sellaista ääneen lapsen kuullen. Siihen nähden, että ompeluharrastustani voin sanoa kestäneeksi nyt reilun vuoden, josta aktiivista harrastamista puolet, on ihan käsittämätöntä että olen hokannut tällaisen asian vasta nyt! Lamppu syttyi Suomen kaamoksen keskellä, meikäläinen koki valaistumisen! 

Pakko kyllä sanoa, että vaikka aina ei huvittaisi ruveta toteuttamaan jotain tällaista "luvattua" tekelettä (koska päähän on putkahtanut jo sata muutakin ideaa), on se kivaakin. Tulee tehtyä siten vähän kaikenlaista, enemmän kuin ehkä muuten tekisin. Sitä paitsi, ihan parasta on se, kun näkee aidon hymyn lapsen kasvoilla kun hän löytää aamulla herättyään keittiön pöydältä tällaisen:


 

Ruokalapputehtaalla

 

  

Vauvan sosemaisteluja varten muutettiin toinen ompeluhuone (eli keittiö) hetkellisesti ruokalapputehtaaksi. Piirsin sopivia kaavoja kaksin kappalein, toinen pienempää mallia ja toinen isompaa. Sitten leikkelin erilaisista kankaista etu- ja takakappaleita, joihinkin ohuempiin ohutta froteeta väliin. Joihinkin laitoin muovitettua froteeta takakappaleen virkaa toimittamaan. Pää alkoi tietysti raksuttamaan yhtä sun toista ideaa näiden tekoon, erityisesti näitä eläimiä. Tässä esittelen muutamat vähän erikoisemmat ruokalaput ja tuon yhden tosi kivan mansikkalapun. 


  
Leijonaruokalappu erityisesti liha-aterioille. Tämä kaulassa vauvasta kuoriutunee todellinen karnevööri, eikä lihoihin totuttautuminen ole temppu eikä mikään! 




Tämä pupuruokalappu orientoi vauvan kasvisten maistelua varten. Erityisesti porkkanan oletettaneen uppoavan kuin ...öö, veitsi voihin?






Sitten vielä tämä mansikkaruokalappu, selkeästi kuin luotu marjojen ja hedelmien aterioimiseen. Ihana kangas (muistaakseni Eurokankaasta), tuo mieleeni kesän!


Ihanasti näihin ruokalappuihin saa käytettyä jämäkankaita. Ei tarvita kovinkaan isoa tilkkua, eikä useinkaan täyttä vedenpitävyyttä myöskään (näin yhden lapsen kokemuksella). En tosin yhtään epäile, etteikö nämä ennemmin tai myöhemmin kulahtaisi, mutta kittanahan = hellyyttävä, eikös niin? Pätee ainakin yöpuvuissa! Tarvetta olisi huomattavasti useammallekin ruokalapulle, mutta into taisi jo mennä. Johan näitä tehtiin ja aplikointihammastakaan ei enää kolota. Suunnitelmia jäi kyllä, että ehkäpä näitä vielä lisää nähdään tässäkin osoitteessa!

PS. Öhön kröhöm.. Huomaakos joku mikä vika tuossa leijonaruokalapussa on..? Eipä jää sielu tuohonkaan työhön! (Odottaa muuten edelleen korjausta...)

 

Projektipäällikkö saa paikan*

 

Haetaan pieneen perheeseen projektipäällikköä pitämään perheenäidin harrastus hallinnassa. Halutaan hyvä tyyppi, jolle toistakymmentä yhtäaikaisesti käynnissäolevaa projektia ei ole kauhistus. Tehtävään valitun pitäisi olla hyvähermoinen, ja kyetä suoriutumaan työstä haastavissa olosuhteissa. Työnantaja ei vastaa meluhaitoista, eikä tulevan työpaikan puhtaanapitoa ole järjestetty aukottomasti. Delegointitaidoista plussaa, varsinkin jos hakija osaa käsitellä leikki-ikäisiä. Tärkeänä pidetään myös psykologian osaamista, sillä perheenäidin pitäminen hyväntuulisena edistää projektien valmistumista. Projektipäällikön tulisi myös kyetä hillitsemään uusien projektien aloitamista ja seurata käynnissäolevien loppuunsaattamista. Suurin haaste työssä tulee olemaan aikataulutus, hakijan tulee omata hyvä sietokyky erinäisille työn keskeytymisille.


esimerkki palkasta, kuva 1


Vaatimukset:

-hyvät hermot
-delegointitaidot
-hillintäkyky
-ajanhallinta
-budjetointitaidot
-huumorintaju!

Tarjoamme:

-hauskan työn 
-haasteita projektien erilaisuuden muodossa
-hyvät työkaverit
-työkokemusta, jonka jälkeen pärjäät missä tahansa yrityksessä!


esimerkki palkasta, kuva 2


Palkkaus sopimukseen mukaan, parasta kuitenkin olisi jos palkka voitaisiin maksaa luontoisetuina kuten itsetehtyinä lastenvaattena. Esim. trikoopipoina (ks. kuvat 1 ja 2) tai tilkkupeittoina.

*yeah, in my dreams!

Utuisia yöunia 




Aivan ihana kuosi tämä Lillestoffin Bunny Good Night! Olen aivan myyty, minä, joka tykkään yksinkertaisesta ja mustavalkoisesta kuten edellisessä postauksessa kerroin. Alkuun suunnittelin tähän valkoisia resoreita, mutta yllättäen yhdistelmä näyttikin liian tylsältä. Joskus tällainen väripläjäys vaan kivasti virkistää! Ja mikäs sen parempi kohde kuin yöpuvut. 

Meinasi tulla hieman kiire saada tämä valmiiksi, kun en ollenkaan tajunnut miten paljon pituutta pieneen ihmiseen oli yhtäkkiä tullutkaan. Käyttöön saatiin kuitenkin, va voih, miten suloiselta vauva tässä näyttääkään!

Hoitopussukka







Ensimmäisen lapsen kanssa hankimme vaunuihin täydellisesti mätsäävän hoitolaukun. Vaunut olivat hienot, mutta se laukku.. Kaikessa mätsäävyydessään niin ennalta-arvattava, ja tylsä. Ja kaikki ne taskut ja lokerot! Mihin niitä muka tarvitaan? Siis oikeasti? Meillä oli siellä 1 vaihtovaatekerta, pari vaippaa, sapuskat joskus ja sitten ne muutamat liivinsuojat. Samat liivinsuojat kaivoin sieltä sivutaskusta pois antaessani laukun vaunujen ostajalle kaupanpäällisenä. 




Toinen juttu on se, että haluan äiti-ihmisenäkin pitää edes jotenkuten kiinni tyylistäni. Tykkään musta-valkoisesta ja yksinkertaisesta. Koska meillä ei todellakaan ole ylimääräistä mihinkään sadan ja puolen euron lähtöhintaisille hienoille hoitolaukuille, ja tykkään ommella niin miksipäs en tekisi itse. Ajattelin, että tällainen pussi jonka voin tunkea omaan laukkuuni, sopii tällä kertaa paremmin. Pussi onkin ollut todella kätevä käytössä! Helppo heittää mihin tahansa laukkuun (paitsi niihin pieniin käsiveskoihin, tietysti), eikä tarvitse luopua käyttämästä omaa laukkuaan saati kanniskella mukanaan kahta laukkua (käsilaukku ja hoitolaukku erikseen). Sitä paitsi! Tätä voi käyttää muutenkin kuin tässä tarkoituksessa. Siitä saa hyvän toalettilaukun. ( Kuka nyt ylipäätään haluaa "vessalaukun"..?)





Ulkopuolen vahvistin tukikankaalla, väliseinä on kaksinkertaisena tukikankaalla. Sisällä sivussa pari taskua. Juuri sopivasti tilaa. Ei tosin niille eväsruoille, tajusin juuri tätä kirjoittaessa. Mikäs sen parempi syy alkaa suunnittelemaan vauvalle eväspussukkaa! Hmm... Joku lämpöeristetty voisi olla.. Joo! Sinne vaan jonoon miljoonan muun projektisuunnitelman kanssa! 

Ainiin muuten! Mätsäähän tämä muuten sattummalta vaunujenkin kanssa! Nekin kun sattuu olemaan musta-valkoiset.

 

 Vihaisten lintujen höyhensaari

 

 

Esikoinen on siinä iässä ettei hänelle noin vain minun ompelukseni kelpaakaan. Asiahan saattaisi olla eri jos olisin ommellut koko hänen ikänsä, mutta aloitin harrastuksen vasta vuosi sitten enkä  ole vielä paljoa ehtinyt tuottamaan. Jokatapauksessa, tämän kuosin tilasin varmana siitä että se menisi läpi. Ja läpi meni! Nämä änkkärithän ei tässä kuosissa ole niitä ihan aitoja selvästikään, mutta ei kerrota siitä asun käyttäjälle, eihän? Muuten voi seurata hepuli ja vesilintu saattaa ottaa osumaa yöasusta. Tosin, suurempaa vahinkoa vesilinnulle ei ole odotettavissa, sillä tämä kangas on varsinkin sisäpuolelta ihanan pehmoista!






Kylläpäs malli näyttää kuvassa lyhkäseltä.. Meidän pitkäselkäisen esikoisen päällä kuitenkin juuri passeli! Yöpaitahan saakin olla vähän väljempi. Tuohon olkapäille tein tuollaiset tehosteet raidallisesta trikoosta. Olisin ottanut lähikuvan mutta.. no, niskassa näkyvän saumauksen laatu ei kestä lähempää tarkastelua..! Onneksi tämä on viimeisiä vaatteita, jotka raavin kasaan vanhalla saumurillani.





Itseasiassa, ompeluhomma seisoi pitkän aikaa, koska näitä housuja ommellessa saumuri sanoi sopimuksensa lopullisesti irti. Kyseessä oli vaaaaanha perus-Singer, äitini joskus vuosikymmen sitten viimeksi käyttämä, omaan kotiini takavarikoitu kone. Koneen alasieppari meni totaalisesti sijoiltaan ommellessani toista resoria lahkeeseen  -jonka jälkeen työ olisi ollut valmis... Onneksi nyt on uusi saumuri millä suristella, siitä ehkäpä lisää myöhemmin. 

Halusin housujen mätsäävän paitaan, joten lisäsin polvien kohdalle änkkäri-kangasta. Tosi kivasti nyt mätsääkin!





Tässä lähempää tarkastelua varten housujen vyötärösauma. Tällaisen tehosteompeleen siihen valitsin..! No hyvä on, oikeasti tunaroin hiukan kaksoisneulani kanssa. Jep, sen ainoan. Koneestani ei löytynyt muuta joustavaa ommelta, mutta ihan kivahan se on tälleenkin! 

 

Retrokokeilua

 



Vauva sai retroasun tästä keltaisesta kirahvitrikoosta. Tällaiset retrovaatteet eivät oikeastaan ole ollenkaan omaa tyyliäni. Klikkasin tämän kankaan ostoskoriin jossakin tilapäisessä mielenhäiriössä joskus vuosi sitten, kun aloittelin ompeluharrastustani. Retrofaneillehan tämä kuosi tässä värissä on kyllä aivan ihana! Mutta jokatapauksessa, ompelin vauvalle kotoisan oloasun. Kiva siitä tuli, kuoseineen päivineen!





Asuun kuuluu siis lyhythihainen body OB:n Baby Whale -kaavalla ja housut OB:n Giant Triangle -kaavalla.




Sattumalta tuli näin osuva kohdistuskin! Ainakin tähän yhteen kirahviin, hah..!

 

Ruuhkavuosi-urheilua


Enpä olisi ihan äkkiseltään kuvitellut kirjoittavani blogiini urheiluaiheista postausta. Tässä sitä nyt kuitenkin ollaan! Aloin pohdiskella ompelujeni lomassa, miten elämämme ruuhkavuosissa toisinaan muistuttaa kovasti urheilua. Esimerkiksi viesti. Teemme joukkuetoverini kanssa asioita vuorotellen.  Ensin toinen tekee mitä milloinkin täytyy (tai saa), sitten läpystä vaihto ja viestikapulan ansiokasta virkaa toimittava vauva joukkuetoverille ja on toisen vuoro toimittaa toimittettaviaan, ja näin vuorotellaan lasten hereilläoloaika. 


Entäs sitten curling, jota harrastan siivoamisen muodossa. Siinä hullun lailla näköpiirissä vuoryvien lelujen, eli curling -kivien edeltä. Ensin siivotaan tavarat lattioilta, kaikki pienintäkin legoa myöten (tähän ainakin tulee pyrkiä). Sitten haetaan harja ja pesusanko, ja palatessa huomataan ensimmäiten lelujen alkaneen jälleen vallatta lattiapinta-alaa. Eikun vaan huolella harjoiteltu harjausliike käyntiin ja harjaamaan ennenkuin lelut taas liukuvat lattialle ja voi taas seuraavaksi viikoksi unohtaa millaista lamitaattia siellä onkaan.


Saappaanheittokin lasketaan nykyään urheilulajiksi. Harjoittelen lajia useinkin eteisessä, jossa nakkailen saappaita ja muita jalkineita kenkähyllyyn pikku-valmentajan tuodessa niitä minulle sitä mukaa hyllystä takaisin voidakseni pyrkiä aina vain parempaan suoritukseen. Tätä lajia voi harjoitella myös pyykkihommissa, jolloin välineinä toimivat vaatteet, lakanat ja pyyhkeet. Toisinaan kannattaa ottaa aikaa, kuinka nopeasti saa puhtaat hyllyihin ja likaiset koneeseen, puhumattakaan pestyn pyykin heittämisestä kuivatustelineeseen. Kun aikaa on käytössä enemmänkin, voi treenata tekniikkaa ja heittää puhtaat vaatteet kauniisti taiteltuina kaappiin suoriin pinoihin.


Toisinaan hyppään huoltojoukkojen rooliin lastemme ryhtyessä urheilijoiksi. Pikku futari, kiipeilijä tai painija tarvitsee ravitsevaa ruokaa siinä missä isokin ja murtomaaryömijälle on toimitettava päivittäiset maitoannokset aina hänen tahtoessaan. Huoltojoukoissa saan kiinnitettyä pikku-urheilijan huomion siksi aikaa, että saan tyrkättyä hänelle juoman käteen. Kunnon maratoonarin lailla pieni kaataa juoman kasvoilleen ja rinnuksilleen jatkaen menoaan kuin tavoittelisi uutta aikaennätystä.




Tämän postauksen Maa aikojen alussa bodyn tein useammassa erässä Cooperin testin tyyliin: tee niin paljon kuin ehdit 12 minuutissa!


Urheilu on joskus uuvuttavaa, joskus antoisaa, mutta kuten ylesesti tiedetään, urheilusta on mahdollista saada palkintoja. Ruuhkavuosi-urheilussa palkintoja ovat tietysti lapsilta saatavat halit, pusut ja muu ihana. Ihanat, rakkaat lapset ja lapsiperhe-elämä kaikkine puolineen. Nämä palkinnot korvaavat kaikki ne hikisenä ja väsyyneenä suoritetut treenit, ja antavat mittaamatonta lisämotivaatiota kaikkeen urheiluun. Ja mikä parasta, näissä lajeissa saa palkintoja jo treenatessakin!




Maa aikojen alussa -body on tehty Ottobre Designin "Baby Whale" kaavalla muokattuna. Kaava on lyhythihaiselle bodylle, pidensin vain hihat. Kun kangas on moniväristä printtiä, valkoiset resorit rauhoittavat yleisvaikutelmaa kivasti.

 

Amerikanpöksyt





Ihka ensimmäiset housut jotka olen tehnyt omalla kaavalla! Tai no, piirtelin kaavan eräiden hyväksi todettujen housujen mukaan, mutta sehän lasketaan omatekemäksi koska itse piirsin, eikö? No, jokatapauksessa malli on hyvä, eikä pienellä vauvalla vaadi edes kuminauhaa vyötärölle ainakaan tällä kankaalla. Kangas on jotakin ohutta trikoota, kauan kaapissa lojunutta. Tein ensin mustavalkoiset samanmoiset, ja olivat niin nopeat tehdä että surautin samantien nämä toiset. Näihin halusin jonkun hauskan jujun ja se on nyt sitten nämä tähtilahkeet, jotka tekee housuista amerikanpöksyt. Söpöt vauvalla vaikka valkoisen vaarinpaita -bodyn kanssa!