Blogiportaalin uudet tuulet + 5 suosikkiani!

Olette varmaan jo huomanneet muutokset Indiedaysin blogiportaalissa? Uuden palkin bannerin yläpuolella joka sanoo Lifie!? Muutoksissa on nyt kyse siitä, että Indiedaysin ja Blogirinki Median yhdistyttyä aiemmin tänä vuonna haluttiin selkeyttää tätä kokonaisuutta teille lukijoille, ja jakaa blogit kolmeen pääsivustoon. Perustettiin siis kaksi uutta portaalia Indiedaysin rinnalle, Lifie ja Foodlover. DIY Stories on siis osa Lifie -yhteisöä, johon kuuluu yhteensä 165 ihanaa ja inspiroivaa blogia!


Käytännössä uudistus tarkoittaa lukijan kannalta siis sitä, että selkeämmän jaottelun myötä on paljon helpompi löytää uusia kiinnostavia blogeja niiltä aihealueilta, jotka itseä innostaa. Siispä listaan tänään omat viisi lemppariani Lifien blogeista, vastauksena Puutalobaby -blogin Kristan #meollaanlifie -haasteeseen. Lisää alkuperäisestä haasteesta täällä (linkki).

Punatukka ja kaksi karhua

http://punatukkajakaksikarhua.blogspot.fi/


Ihan pakko nimetä ekaksi se blogi, jonka kirjoittajaan olen saanut bloggauksen myötä tilaisuuden tutustua ja jonka kanssa hippaloidaan ensi viikonloppuna Helsingissä. Hanna ompelee upeita lastenvaatteita ja naistenvaatteita, kirjoittaa lapsiperhe-elämästä värikkäästi ja kuvaa kaiken tuon niin kauniisti. Löysin blogin samoihin aikoihin kuin aloitin omani, ja siitä asti olen sitä seurannut. Ompeluharrastaja, jos et tätä blogia vielä tunne niin tsekkaa! 

TytDIY

http://tytdiy.blogspot.fi/


Tämä blogi on Lifien blogeista yksi ehdoton suosikkini. Upeita kuvia ja toinen toistaan kauniimpia tuunauksia sekä ompeluksia myös, Tytin hyvällä maulla toteutettuna. Huippua tässä blogissa on sen DIY:n postausten ohella muoti, sisustus ja lifestyle -jutut!

Heinässä heiluvassa

http://www.heinassaheiluvassa.fi/


Silmiä hivelevän kaunista sisustusta, joka on todella lähellä omaa sisustusmakuani. Sen ohella myös DIY -juttuja, joita voi kuvailla ihan samoin sanoin: silmiä hivelevän kaunista. 

Nakit ja mutsi

http://www.nakitjamutsi.com/


Ihan pakko mainita tämä blogi. Blogi on nimenä tuttu ollut jo pitkään, mutta lukulistalle se löysi vasta portaalin uudistuksen myötä. Mahtavalla huumorilla höystettyjä kirjoituksia ruuhkavuosien keskeltä. Näihin juttuihin on niiiin helppo samastua! 

Mehukekkerit

http://mehukekkerit.net/


Blogi käsitöistä lapsiperhearjen keskellä. Veera on supertaitava kuvaaja, jonka kuvien asetelmia on ilo katsoa. Tässä blogissa on myös DIY-ihmisen iloksi paljon tutoriaaleja!

 

Talvivaatteita pienelle


Viikko vierähti taas, ja on perjantai! Tänään pieni katsaus meidän minin uusimpaan vaatesettiin, jossa yhdistyy harmaata ja toffeeta, kaksi pitkäaikaista suosikkiväriäni. Tuo Verson Puodin Tuutti-joustocollege on kuosina todella ihana, vaikka pohja on harmaa niin kuviointi tekee kankaasta ihan muuta kuin ankeaa. Tuutit ilahduttavat pientä ihmistä ihan varmasti niinkuin myös lähellä olevia! Ja ps. kerrankin olen ajoissa ompelemassa jotain siinä mielessä, että tätä Tuutti -kangasta on edelleen saaatavana Verson Puodilla!


Housujen toffeen väri ilahduttaa myös, koska se on melko uusi väri pojan kaapissa. Uusia värejä kaipaankin, koska mustavalkoisen ja harmaan valtakausi on kestänyt jo niin pitkään. Käytin pari iltaa sitten hyvän hetken yrittäessäni löytää värikkäitä, mutta silti rauhallisia tai muuten yksinkertaisia kuoseja poikia varten. Tuntuu, että värikkäät kuosilliset on useimmat joko kukikkaita, liian retroja, tai aivan överikuviollisia omaan makuun. Mutta onneksi on aina yksivärisiä. Niin ja vinkki tuohon toffee-joustikseen, sitäkin on vielä saatavana NOSHilla ja sattuu olemaan vieläpä alessa. 


Kaavana paidassa on Ottobren Lil' Bear, josta on hyvää vauhtia tulossa yksi suosikki paitakaavoista. Aivan huippu kaava, harmi että kokoja on vain 92 asti. Suurensin kuitenkin vielä koon 98, jota pienempi muutenkin käyttää. Housuissa taas on kaavana saman lehden Sweat & Merino, tosi hyvä kaava sekin!

Tuutit -kangas Verson Puoti / Yksivärinen kangas NOSH
Kaavat Ottobre Design
Talvihaalari Name It
Pipo Reima
Hanskat Polarn O. Pyret




Kameraongelmia + kuulumisia


Heippa! Oon kuvannut ompeluksia blogia varten jo useampaan otteeseen tässä viime päivinä, mutta en tunnu saavan kamerasta enää mitään järkevää ulos. Vähän nuhapumppu se on ollut aina, mutta nyt tulee ihan pelkkää suhrua, ylivalottunutta ja todella epätarkkaa.

Epätarkkuus on hiipinyt pikkuhiljaa, ja se on häirinnyt jo monessa julkaistussa kuvassa, mutta nyt kuvan laatu on jo ihan kelvotonta. Oletan, että en yhtäkkiä ole unohtanut kaikkea oppimaani kuvaamisessa, kun mikään asetus ei tunnu auttavan, eikä myöskään objektiivin vaihdolla ole mitään merkitystä. Rungossa siis varmaan jotain, toivon mukaan ihan vaikka vaan likaa jonka saisi huollossa putsattua. No, huomenna uusi viikko ja kamera huoltoon ja toivottavasti saisin vihdoin uutta matskua blogiin!

Hieman alkoi jo stressata, kun ei pääse päivittämään blogia, sillä on siitä vaan tullut tärkeä osa elämää. Viikko hiljaisuutta blogissa tuntuu jo tosi pitkältä, vaikka toisaalta tuntuu, että tahdin täytyy hidastua muutenkin nyt kun en ole enää kotona muksun kanssa. Luulen, että joudun väkisinkin tyytymään yhteen postaukseen viikossa nyt kun käynnistelen yritystäkin. Miten te koette sen, että blogi päivittyy noin kerran viikossa? Kuulostaako se kovin harvalta?


Kulunut viikko onkin ollut aika hullunmyllyä muutenkin, kun olen tehnyt opparia ja muita kouluhommia, yritystöitä plus pyörittänyt arkea kotona. Kiitos jokaiselle ihanalle, joka kannusti Ryhtyisikö yrittäjäksi -postauksen kommenttiboxissa, oli huikeaa huomata miten positiivisesti (ja myös intohimoisesti) yrittäjyyteen suhtaudutaan, miten moni muukin on siitä vähintäänkin haaveillut, kiitos ihanista tsempeistä!! 

Yritystyöt meinaa imaista mennessään ja vauhdilla, ja oon saanut kyllä oikein erikseen keskittyä siihen että saan myös sitä opparia eteenpäin. Tässä vaiheessa opintoja, kun olen aivan loppusuoralla, on kaikki aikataulu itsestä kiinni. Teenkin aina sunnuntaisin itselleni aikataulua seuraavalle viikolle, tsekkaan vähän mitä on tehtävänä seuraavaksi ja mitä minäkin päivänä teen. Aikataulu joustaa tottakai tarvittaessa mutta muuten oon hyvin pysynyt siinä ja saanut hommia etenemään. Oikeastaan tällainen oman ajan aikatauluttaminen nimenomaan sopii mulle, tykkään siitä että voin itse määritellä ajankäytön. 



Silti voin tunnustaa, että oppari on jäänyt vähän vähemmälle huomiolle. On niin paljon muutakin kiinnostavaa, yrityksen käynnistämistä edeltää vielä paljon selvitystyötä ja kysymyksiä ratkaistavaksi. Jotta voisin pian keskittyä niihin töihin, aloin kiristämäät tahtia opparin teossa. Aion kyllä tehdä sen kunnialla valmiiksi, nyt pitää vaan panostaa siihen jonkin aikaa ja sitten voi keskittyä täysillä yrityksen käynnistämiseen. Jep, kyllä se siitä! Ihanaa alkavaa viikkoa teille!

Postauksen kuvat aiemmin blogissa täällä: 

Tekoturkisliivi vyöllä ja ilman


*yhteistyössä Eurokangas

Haaveilin tällaisen muhkean pehmoisen turkisliivin tekemisestä jo viime syksynä, mutta se jäi silloin toteuttamatta koska aika ja miljoona ideaa ja päättämättömyys ja ja.. Kun sitten tänä syksynä Eurokankaalta heitettiin haaste toteuttaa syksyinen liivi, ei ollut enää mitään syytä siirtää liivin ompelua. Ohjeena oli tehdä sellainen helppo liivi, joka sopisi niin aloittelevalle kuin edistyneemmällekin ompelijalle, ja tämä liivi on oikeasti aika simppeli ommella! 


Kuvia on nyt siis sekä vyöllä, että ilman. Aloitin tekemällä kaavan käyttäen pohjana perusteepparin kaavaa. Siitä piirsin reilun kokoisen liivikaavan, koska senhän on tarkoitus olla päälivaate. Hihan aukot kannattaa ainakin jättää reiluiksi, mieluummin ne saavat olla reippasti väljät kuin kiristävät. Jätin etukappaleet aika korkeiksi, mutta tuota kaulustahan voi syventää sellaiseksi kuin itse tykkää. Mulla ajatuksena korkeassa kaula-aukossa oli nuo soljet, jotka kiinnitin yläkulmiin. Sen merkitys tulee parhaiten esiin noissa kuvissa, joissa liivi on ilman vyötä.


Vyötä varten ompelin liivin sivuihin pyörestä kuminauhasta huomaamattomat lenkit, jotta ilman vyötä pidettäessä ei näytä siltä että jotain puuttuu. Jotkut lenkit on hyvä kuitenkin olla, että vyö pysyy paikoillaan liukkaassa materiaalissa. Vyöstä halusin selvästi nauhamaisen, ja valitsin siihen tarkoitukseen jälleen second skin -trikoota kaapistani. Ompelin siitä 5cm leveän vyönauhan, jota käytetään solmimalla.


Avaan vähän ompelun vaiheita myös. Yritin nimittäin hakemalla hakea ohjetta vuoritetun liivin ompeluun, mutta en onnistunut löytämään yhtään sopivaa, sopiva ompelujärjestys piti järkeillä itse. Liivi on siis vuoritettu ommellen se pussiin, eli ulkoreunoissa ei ole yhtään tikattua saumaa. Kun olin koonnut päälikappaleet ja tehnyt takakappaleille muoto-ompeleet, ompelin ilman saumavaroja leikatun vuorin erikseen kasaan. Toiseen kylkeen jätetään kääntöaukko, joka kannattaa olla aika reilu tällaista muhkeaa materiaalia käytettäessä. 


Sitten se vuorin ja pääliosan yhdistäminen. Ensin ompelin vuorin ja pääliosan yhteen yläosasta, siis kaula-aukon kokonaisuudessaan. Seuraavaksi käänsin kappaleet nurjat puolet vastakkain, ja nyt tulee sitten se mutkikkain osuus (ainakin selittää). Kappaleet pidetään siis näin np.:t vastakkain, kaivetaan esiin kädentiet ja asetellaan ne oikeat puolet vastakkain. Kädentiet etu- ja takakappaleilla pitää ommella erikseen, koska tämä kokonaisuus ei vain taitu niin että sen saisi kerralla. Kuulostaa vähän hankalalta, mutta sitä se ei kuitenkaan käytännössä ole. 


Kädenteiden ompelun jälkeen käännetään työ taas nurinpäin, eli oikeat puolet vastakkain. Seuraavaksi ommellaan helmasauma. Leikkasin vuorikappaleen pääliosaa lyhyemmäksi, niin että helma taittuu sisäänpäin valmiissa liivissä. Siksi kannatti ommella ensin helmasauma ja sen jälkeen vasta liivin etureunat. Tällöin pidemmän päälikappaleen sai kääntymään nätisti sisäpuolelle. 

 
Ommeltuani kaikki vuorin ja pääliosan saumat, käänsin työn oikein päin vuorin kylkeen jättämäni kääntöaukon kautta. Se vielä nätisti umpeen ja valmis! Ihanan muhkea ja pehmoinen tekoturkisliivi, ja helppo toteuttaa. Jos ompeluvaiheista jäi kysyttävää, kysy toki, niin yritän avata vaiheta lisää! Vaikka yksi vinkki mulla kyllä oikeastaan tekoturkiksen ompeluun vielä on. Kun teet tekoturkiksesta, imuri on sun paras kaverisi viimeiseen saumaan saakka..

Tekoturkis ja vuorikangas: Eurokangas (saatu)

Ryhtyisikö yrittäjäksi?


Miksi? Koska..

..haluan työn, jossa voin itse vaikuttaa tehtäviini, työaikoihini ja ennen kaikkea päätöksiin. Mulle on tärkeää, että voin kehittää jatkuvasti sekä itseäni että yritystä.
..haluan työn, jossa saan tehtävät ovat monipuoliset, yrittäjänä saan ulottaa tekemiseni kaikkiin yrityksen toimintoihin, ei vain yhteen alueeseen.
..olen luonteeltani todella itsenäinen, haluan olla vastuussa itselleni.
..opiskelen yrittäjyyttä ja sen ohella markkinointia.
..haluan työn, jossa voin käyttää luovuutta, haluan tehdä työkseni sitä mitä rakastan.


Miksi ei? Koska..

..oman yrityksen pyörittäminen on rankkaa ja stressaavaa. Kestänkö kaikki ne paineet, kun ei ole työkaveriakaan jonka kanssa jakaa fiilikset.
..ajankäyttö voi olla haastavaa, äitinä en halua käyttää kaikkia vuorokauden tunteja töihin vaan käyttää aikaa jatkossakin kiireettömään yhdessäoloon lasten kanssa.
..kannattavuus voi olla vaikea saavuttaa, jos en tavoitakaan asiakkaita tai työlle ei löydy ostajaa. Ei ole taattuja, säännöllisiä tuloja.


Näitä listojahan voisi jatkaa vielä vaikka kuinka, etenkin ylenpää plussien listaa, mutta mulla on teille kerrottavaa, rakkaat lukijat. Koska mulle nuo ylemmän listan plussat painavat vaakakupissa miinuksia enemmän, aion todellakin ryhtyä yrittäjäksi! Mitään ei ole vielä kiveen kirjoitettuna, mutta töitä on tehty jo valtavasti oman yrityksen perustamisen eteen. Liiketoimintasuunnitelmaa, laskentaa, tapaamisia, neuvotteluja, selvityksiä ja vielä enemmän selvityksiä. Etsinnässä on ollut myös yhtiökumppani, muutamia neuvotteluja on käyty mutta toistaiseksi oikea tyyppi on vielä löytymättä.


Olen ollut viime kuukausina ensinnäkin valtavan innostunut, mutta myös vähän jännittynyt, yritys ja sen asiat pyörivät mielessä paljon ja vähän vielä lisää. Onhan hyppy yrittäjäksi pelottava, kun mitään takeita onnistumisesta ei vaan ole. Mä aion silti yrittää ja teen kaikkeni jotta onnistuisin, koska mikään ei ole pelottavampaa kuin jämähtää paikoilleen. En yhtään epäile, etteikö tulisi olemaan vaikeitakin hetkiä, kaikkeen ei voi etukäteen varautuakaan, mutta tulkoon. Mulla on onnekseni myös taustalla hyvät tukiverkot, kuten yrittäjänä uran tehnyt äiti. Aion varautua niin hyvin kuin pystyn ja voin, ja ottaa asian kerrallaan ja oppia kaikesta. Toivon, että saan aikaan jotain hienoa, jotain mihin täysillä uskon ja josta voin olla ylpeä. 


Mutta ihan vielä en paljasta tarkemmin sitä, millaista yritystä olen perustamassa, siitä kuulette ihan varmasti lisää myöhemmin, stay tuned!


Pienen ikioma jumpsuit


Eräänä keväisenä päivänä pitkän ja synkeän talven jälkeen sain päähäni, että haluan tehdä jonkun todella värikkään ja yllättävän vaatekappaleen. Kangaskaapissani ei hirveän värikkäitä kuoseja löydy, kuten ehkä arvaatte jos tyylini on joten kuten tuttu. Valitsin sieltä lopulta tuskaisena kirkkaiden värien perään huokailtuani silloisen Pehemiän myymää Puutarhapöllöä, Metsolan geometrista kuosia, ja keltaista yksiväristä trikoota.

Ei näissä kankaissa nyt mitään järkyttävää väri-ilottelua sitten olekaan, mutta ei se mitään. Kuitenkin teki mieli tempaista ja kokeilla yhdistää toisiinsa kuoseja, joita ei ensisilmäyksellä ikinä yhdistäisi. Halusin nähdä ihan valmiina vaatteina kahden oikein kunnon silmissävilisee -kuosien yhdistelmän, ommella jotain "laatikon ulkopuolella" -ajatuksella.


Alkuun tein jumppista innoissani, kokosin yksityiskohtia huolellisesti kuin Iisakin kirkkoa. Kunnes sitten keskeneräinen jumpsuit alkoi näyttää ihan hirvittävän levottomalta, suorastaan kaaosmaiselta tekeleeltä. Sinne se sitten jäi keskeneräisten laatikoon kuukausiksi, siihen taaempaan jonne kukaan ei koskaan katso paitsi mies tuskaillessaan joka paikan täyttäviä ompelujuttujani.

Nyt sitten varattuani kirppipöydän ja järkkäillessäni myyntiä varten pieneksi jääneitä vaatteita, huomasin tuon keskeneräisen jumpsuitin. Ajattelin, että ehkä se kannattaa nyt vaan ottaa itseä niskasta kiinni, tehdä jumpsuit valmiiksi ja laittaa sitten kirppikselle muiden pieneksi jääneiden kanssa myytäväksi. Kokosin loput saumat ja tein viimeistelyt, eikä siinä kauaa edes mennyt. Siihen vaan pöydälle odottamaan silittämistä ja hinnoittelua.



Vaan senpä löysikin tuosta pöydältä pieni 2-vuotias pikkujätkä, joka iski siihen silmänsä täysin! Jumpsuit onkin hänestä niin ihana, että se piti saada heti päälle. Se oli kuin olikin ihme kyllä täydellisen kokoinen hänelle, eikä pieneksi jäänyt kuten luulin. Poika ihastui vaatteeseen täysin, ja kun näen sen hänen päällään, on se minustakin ihana. Nyt kun tuon näkee kokonaisuutena, se yllättäen toimiikin. Puutarhapöllöjen pehmeät linjat ovat tarpeeksi erilaiset Metsolan geometristen kolmioiden kanssa niin että ne lopulta täydentävät toisiaan. Joku toinen saattaa ajatella, että se on edelleen yhtä kaaosta, mutta mä pidän tästä vaatteesta. Yllättäen todella paljon!

Blogi ehdolla!

Ai missä? Indiedays Blog Awards tulee taas, ja tänä syksynä ehdokkainen joukosta löytyy myös DIY Stories! Blogi on ehdolla kategoriassa Lifie, josta löytyy kotiin ja sisustukseen, perheeseen ja parisuhteisiin, hyvinvointiin, harrastuksiin sekä matkoihin keskittyviä somevaikuttajia. 

Jos pidät blogiani innostavana, inspiroidut siitä ja haluat antaa sille äänesi, kiitän sydämestäni! Äänestys ja kaikki ehdokkaat löytyvät tästä linkistä.

http://www.inspirationblogawards.com/ehdokkaat/


Äänestysaikaa on aina 30.10. asti. Äänestämisen ohessa voit osallistua arvontaan, jossa sulla on mahdollisuus voittaa liput 5.11. järjestettävään gaalaan!