Hyvää joulua!

The DIY Stories ja minä toivotamme kaikille lukijoille mitä ihaninta joulua!! Se ei ehkä ole valkoinen, mutta joulu se on kuitenkin! Joulukuu on ollut blogissa hiljaisempi kuin aiemmat, täällä on nimittäin tehty pitkin kuuta jouluvalmisteluja. Tämän toivotuksen myötä blogi hiljenee joulun ajaksi lomailemaan. Tammikuussa sitten aloitan uuden blogivuoden 2016 koontipostauksella vuodesta 2015! Siihen asti, rauhallista joulua ja hyvää uutta vuotta 2016!

Ompelevainen vaatekaupoilla

Oletteko huomanneet, miten ompelussa ja muissakin kädentaidoissa monesti asetetaan vastakkain itse tehty ja kaupasta ostettu? Tottahan toki ne ovat kaksi melko vastakkaista asiaa ompelijan näkökulmasta etenkin, mutta en nyt tarkoita vastakkainasettelua ihan niin yksinkertaistettuna. Tarkoitan sitä, miten monelle ompelevaiselle on aika selvä raja siinä, ostaako vaatteensa valmiina vai tekeekö ne itse. Mietin, mistä tämä voisi johtua. 

Vaikuttaa siltä, että kun ihminen aloittaa ompelemaan vaatteita, näkemys koko vaatetusalaan muuttuu pikkuhiljaa aivan toisenlaiseksi. Tämän olen tunnistanut myös itsessäni. Silloin kun en vielä ommellut, en juuri kiinnittänyt huomiota vaatteen valmistuksen yksityiskohtiin, vaan pääpaino oli muissa seikoissa, kuten yksinkertaisesti vaatteen ulkonäössä tai tunnussa. Ompelija sitä vastoin kiinnittää huomiota paljon yksityiskohtaisemmin siihen miten vaate on valmistettu, ja sitä kautta myös laatuun. Eli kun alkaa ompelemaan, alkaa näkemään puut metsältä eikä vain toisinpäin.

Ja kun tämä muutos tapahtuu, voi olla vaikea nähdä enää sitä miten kivalta vaate oikeastaan päällisin puolin näyttää. Kiertävät saumat ja huonon näköinen tikki pistävät nyt silmään. Malli saattaa olla kiva, mutta kun tuo epäonnistunut kohdistus kuosissa.. Ei vain mene läpi vaikka yrittäisi vähän sormien välistä katsellakin. Ompelevainen huomaa kehittyneensä valmisvaatteiden ammattimaiseksi kriitikoksi.

Ompelevaisen ongelmaksi valmisvaatetta ostaessa muodostuu yhtä helposti myös "tuon osaan tehdä itsekin" -motto. Kun osaa ommella, voi tuntua vaikealta ostaa jonkun muun tekemä vaate, koska sen nyt vaan tekisi ihan helposti itsekin. Kaupoilta tyhjin käsin kotiuduttua sitten huomaakin, että hitsi kun ei sitä nyt ihan viitsisikään tehdä mutta pakkohan se on kun en ostanut vaikka tarve on, kun "nyt kerran osaan itsekin". Tuttua?

Vaan ei lannaistuta! Ompelevainen saattaa tulla vaatekaupoista tyhjin käsin kotiin, vaan ei mielin! Et ehkä halua tehdä juuri sitä tylsää perusvaatetta jota kaupasta olisi pitänyt ostaa, mutta yrittäessäsi niitä ostaa näit näppäriä yksityiskohtia lastenvaateosaston vaatteissa. Naistenosastolta bongasit ehkä uusia mielenkiintoisia tapoja yhdistää tekstuureja ja värejä. Sait niistä ehkä ideoita jatkojalostukseen ja yhdistettäväksi muihin pääsi sisällä kimpoileviin ompelusuunnitelmiin. Siitä vaan, käytä inspiraatio hyväksesi! Älä tee sitä tylsää perusvaatetta jollei huvita, tee jotain sellaista, mitä kaupasta et löytäisi vaikka etsisit!

Kynnyskysymykseksi saattaa nousta myös vaatteen hinta. Hintalappua vilkaistessa ompelevainen tuhahtaa "tuon saisi tehtyä itse halvemmalla". Väliäkö sillä, että oikeastaan kangasta pitää ottaa täysleveä määrä tarvittavaa pituutta, pitää olla nepparit ja vetoketjut, ompelulangat ja muut tarvikkeet, jotka tottakai maksavat. Puhumattakaan niistä sivuostoksista, joita on lähes pakko tehdä koska muutenhan postikuluista tulee aivan kohtuuttomat yhtä kangasta kohden.

Kun katsotaan totuutta silmiin, tiedetään, että itse tehty tulee usein valmisvaatetta kalliimmaksi. Ei aina, mutta usein. Mutta, kyllähän muutkin harrastukset maksavat! Ja se on ihan totta se! Jotkut tekevät vaatteet säästääkseen rahaa, mutta moni ompelevainen kuten minä itsekin, rakkaan iloa antavan harrastuksen vuoksi. Kuka voi sanoa säästävänsä rahaa omassa harrastuksessaan? Ompelevainen käyttää rahaa harrastukseensa, josta sivutuotteena syntyy ILMAISIA vaatteita! Mahtavaa!

Joten rakkaat ompelijat, käsi ylös. Kuinka moni teistä tunnustaa olevansa "ompelevainen vaatekaupoilla"?

Susileggarit

No nyt ne on tehty! Ne ihan oikeat varsinaiset ensimmäiset kunnolliset leggarini! Lokakuun lopulla tein jutun testileggareista, ja kerroin, että olen jo löytänyt mitä hienoimman kankaan näille varsinaisille leggareilleni. Tämä Pehemiän upea susitrikoo on juuri kuin tehty leggingseihin!

Leggarit tein samalla kaavalla kuin testiversiot, eli Mallikelpoisen ohjeella mittojen mukaan. Sivusaumaton kaava on ihan ehdoton valinta tällaiselle "täydelle" kuosille. Kuosi on melko levoton, eikä sitä kannata ryhtyä rikkomaan enempää. Ompelemistani testiversioista tuli liian pitkät, enkä tykkää että lahkeet menevät ihan niin paljon ruttuun. Lyhensin siis pituudesta ja nämä ovat nyt sopivat. Muokkasin vyötärön pituutta myös, sillä halusin mieluummin leveämmän kuminauhan ja erillisen vyötärökappaleen. Istuu paremmin omaan makuuni.

Leggareita kun ei ihan sellaisenaan voi käyttää, tein niille kaveriksi tunikan Eurokankaan palalaarista kaivamastani ohuen ohuesta ja ihanasti laskeutuvasta trikoosta. Kaavana tunikassa on OB:n New Boheme pienin muokkauksin tottakai. Kaava osoittautui kyllä hieman liian telttamaiseksi omaan makuuni, joten päädyin lisäämään helmaan kuminauhan kursiakseni sitä hieman kokoon. Koska kokotaulukoiden syynääminen on aina yhtä mahdotonta, jäin miettimään, kuuluuko tämän olla näin väljä, vai valitsinko vain liian ison koon. Yleensä kyllä pidän väljyydestä yläosissa, kuten paidoissa ja neuleissa, mutta tässä sitä tuntuu olevan liikaa. Hyvää tunikassa on kauniit muoto-ompeleet etuosassa, sekä kiva malli muuten, ja näistä syistä aion kyllä kokeilla tätä uudestaankin hieman lisää muokaten vain. Tämän kappaleen asustan tällaisella sidottavalla vyöllä.

Rakkain joulukoristeeni

Oli kaunis ajatus kuvata tänään viimeisin valmistunut ompelukseni, mutta sitten kohdalle osuikin tämä yksi vuoden pimeimmistä päivistä. Niin huonosti luonnonvaloa, ettei kannata kuvata asukuvia. Mutta blogia tekee mieleni päivittää, joten esittelenpä tänään teille rakkaimman joulukoristeeni. 

Oikeastaan kyse on kolmen koristeen setistä, ja sen setin valmistamisessa minä olen ollut vain apulaisena. Tämän koristeen on tehnyt esikoiseni, noin 2-3-vuotiaana. Esikoiseni on taitava tekemään käsillään, ja ymmärsi hienosti tämänkin koristeen idean, kun vähän avitin. Itse hän valitsi napit ja paikat niille sekä pitsille.

Tästä setistä sen kaikista rakkaimman tekee sen aitous. Se, että näissä on siellä täällä liimaa, eikä nappien eikä pitsin sijoittelussa ole mitään symmetriaa. Se tuntuu rehelliseltä, kaiken ei tarvitse olla täydellistä. Jollekin toiselle näissä ei ole mitään erikoista, mutta minulle nämä ovat rakkaat. Vaikka meillä joulukoristelussa ei punaista juurikaan muuten käytetä, niin nämä pääsevät joka vuosi kunniapaikalle. Näissä, jos missä, on sitä kuuluisaa tunnearvoa.

Ihanaa joulunodotusta!