Persikkainen paitapusero

 

Heippa pitkästä aikaa! Täällä on ollut pienoisia teknisiä ongelmia, jotka sisältävät äidin huonoon paikkaan pikkupikku hetkeksi jättämän tietokoneen sekä muutamaa kuukautta alle 2-vuotiaan uteliaan pikkuihmisen. Combo joka on oikeastaan niin ennalta arvattava mutta silti sitä sattuu. Syytän flunssan rasittamaa päätä, ja sitä että sen flunssan takia ollaan oltu neljän seinän sisällä melkein koko viikko! 

Jokatapauksessa, kävi niin että tietokoneeltani hävisi taivaan tuuliin sekä koko blogikansio, että koulukansio. Just. Juuri ne kaksi tärkeintä kansiota! On etsitty ja kaivettu ja käännetty koko koneen sisältö ympäri mutta ei niitä löydy. Koulun kansio sisälsi töitä, joita ei ole vielä palatettu sillä tarkoitus on ensin koota ne valmiiksi ja palauttaa lopuksi. Hukkaan meni ne tunnit, mutta tässä kohtaa voi taputella itseään olkapäälle siitä, että kaukaa viisaana en vielä ollut aloittanut sitä opparia..! Vielä kauempaa viisaana tietty olisi tehnyt ne varmuuskopiot, mutta turha kai sitä enää on jossitella. 

Mutta nyt on luotu uudet kansiot ja aloitetaan vähän kuin puhtaalta pöydältä. Sitä mille ei mitään voi, ei kannata pitkään murehtia! Tämän persikkaisen paitapuseron kuvasin siis uudestaan, sillä aiemmin ottamani kuvat katosivat kansion myötä. Paidan tekemisessä meni aika pitkään, kangaskin vilahti aiemmin luovaa flowta käsittelevässä postauksessa. Yksi niistä töistä, mitä tehdään aina silloin tällöin kun inspis iskee ja välissä ommellaan muuta nopeampaa.

Idea vaatteeseen lähti mustasta second skin -trikoosta, josta halusin tehdä jotain vähän spesiaalimpaa. Mieleen tuli visio kahden erilaisen kankaan vaatteesta, sillä kuten oon ennenkin sanonut, nahka matskuna vaan on niin huippua (keino mieluiten). Koska second skin trikoona on aika ohutta, ajattelin kokeilla miltä se näyttää kauluspaidan yläosana. Kokeilin silittää second skinin nurjalle puolelle tukikangasta, ja kun se onnistui, jatkoin idean kehittelyä. Second skiniin halusin yhdistää jotain ihan kevyttä, ja siihen sopi hyvin tämä ohuen ohut persikkainen kangas. Melkoisen vaikeaa hallita tuota kangasta, pakko sanoa!

Tällainen paitapusero näiden kahden kankaan yhdistelmästä siis tuli. Vaatinee ehkä jatkokehittelyä vielä, mutta kyllä tämä käyttöön pääsee. Tämä on varmaankin haastavin vaate, jonka olen itselleni tähän mennessä tehnyt, ja siksi olen kyllä lopputulokseen tyytyväinen, vaikka tekninen toteutus ei ihan näitä itselleni luomia laatukriteereitä täytäkään. Hyvä tämä on!

 

Harmaa neulospaita

Talvi on tullut oikein kunnolla, vihdoinkin! Lunta on oikein tosissan  ja se on oikeasti ihanaa! Näyttää niin paljon tunnelmallisemmalta, ja lasten kanssa on paljon kivempi peuhata ulkona. Kylmäkään ei haittaa, kun voi kaivaa kaapista kaikkein paksuimmatkin neulepaidat. Neulepaidat ovat yksi lempivaatekappaleistani, voisin hamstrata koko kaapillisen pelkästään niitä. Koska neulepaitoja ei siis koskaan voi olla tarpeeksi, tein tämän ihanan pehmoisen harmaan paidan.

Kangas on löytö jättirätistä, aivan huippupehmeää karvaneulosta. Ei mikään hirveän paksu, juuri sopiva, ja pehmeytensä vuoksi todella ihana päällä. Paljoa en ole vielä ommellut itselleni, mutta tämä vaate motivoi ompelemaan enemmän. Tässä paidassa nimittäin visio ja toteutus menivät yksi yhteen, paidasta tuli juuri sellainen kuin toivoinkin. 

Helman kaitale ja hihansuut aiheuttivat hiukan päänvaivaa. En nimittäin halunnut mitään taitoksia, mutta vielä vähemmän halusin resoreita eri kankaasta. Todennäköisyys löytää juuri oikea sävy on pieni, eikä perusresorin materiaalikaan sovi tämän neuloksen kanssa yhteen. Ratkaisin ongelman ompelemalla helmakaitaleen ja hihansuukappaleiden jokaisen kankaassa olevan raon yksitellen umpeen. Pienempi vaiva kuin miltä kuulostaa, ja sain samasta kankaasta kuitenkin sopivasti erilaista. 

Kävin jo hamstraamassa lisää näitä neuloskankaita, niitä nähdään siis blogissa talven mittaan vähän enemmänkin! Suunnitelmissa on esimerkiksi malli, joka on erittäin helppo toteuttaa ja joka ei vaadi pitkää ompelukokemusta.

Susileggarit

No nyt ne on tehty! Ne ihan oikeat varsinaiset ensimmäiset kunnolliset leggarini! Lokakuun lopulla tein jutun testileggareista, ja kerroin, että olen jo löytänyt mitä hienoimman kankaan näille varsinaisille leggareilleni. Tämä Pehemiän upea susitrikoo on juuri kuin tehty leggingseihin!

Leggarit tein samalla kaavalla kuin testiversiot, eli Mallikelpoisen ohjeella mittojen mukaan. Sivusaumaton kaava on ihan ehdoton valinta tällaiselle "täydelle" kuosille. Kuosi on melko levoton, eikä sitä kannata ryhtyä rikkomaan enempää. Ompelemistani testiversioista tuli liian pitkät, enkä tykkää että lahkeet menevät ihan niin paljon ruttuun. Lyhensin siis pituudesta ja nämä ovat nyt sopivat. Muokkasin vyötärön pituutta myös, sillä halusin mieluummin leveämmän kuminauhan ja erillisen vyötärökappaleen. Istuu paremmin omaan makuuni.

Leggareita kun ei ihan sellaisenaan voi käyttää, tein niille kaveriksi tunikan Eurokankaan palalaarista kaivamastani ohuen ohuesta ja ihanasti laskeutuvasta trikoosta. Kaavana tunikassa on OB:n New Boheme pienin muokkauksin tottakai. Kaava osoittautui kyllä hieman liian telttamaiseksi omaan makuuni, joten päädyin lisäämään helmaan kuminauhan kursiakseni sitä hieman kokoon. Koska kokotaulukoiden syynääminen on aina yhtä mahdotonta, jäin miettimään, kuuluuko tämän olla näin väljä, vai valitsinko vain liian ison koon. Yleensä kyllä pidän väljyydestä yläosissa, kuten paidoissa ja neuleissa, mutta tässä sitä tuntuu olevan liikaa. Hyvää tunikassa on kauniit muoto-ompeleet etuosassa, sekä kiva malli muuten, ja näistä syistä aion kyllä kokeilla tätä uudestaankin hieman lisää muokaten vain. Tämän kappaleen asustan tällaisella sidottavalla vyöllä.

Testileggingsit +ohje trikoon letittämiseen

Lisää päätöntä menoa, jee! Täällä ollaan oltu reilu viikko flunssassa oikeastaan koko perhe, eikä juuri mitään ole saatu tehtyä. Ommellut olen jotakin pientä, mutta valmiiksi sain ainoastaan nämä leggingsien testiversiot. Tavoitteena oli piristää harmaata vaatetta ja karkottaa kalsari -lookia tekemällä letitetyt nilkkaosat. Trikoon letittämiseen löytyy ohje edempänä!

Minähän en siis leggingsejä ole tottunut käyttämään. Omistan vain yhdet, nekin tietysti mustat, ja käytän niitä vain mekon ja saappaiden kanssa. En osaa ollenkaan pukeutua leggareihin ja tunikaan. Tunika onkin sitten toinen vaatekappale, jollaista en yksinkertaisesti omista. Nyt kun olen blogeja seurannut niin kyllä vaan näyttävät leggariasut kivoilta. Juuri sellaisilta sopivilta asuilta arkeen ja etenkin kotona oloon. Siispä kokeilemaan!

Mittojen mukaan tehtyihin leggings -kaavoihin löytyy ohje  Mallikelpoisen sivulta. Se olikin helppo osuus, vaan sopivan kankaan löytämisestä ei voi sanoa samaa. Hain ja hain, ja löysin! Se kangas saa jäädä vielä arvoitukseksi, koska en uskaltanut kokeilla kaavaa suorilta siihen. Kaivoin tällaisen harmaan kaapintäytekankaan esiin ja kokeilin sillä. Koska harmaat leggarit voivat olla aika tylsät, täytyy niihin keksiä joku kikka. Olette ehkä jo nähneetkin leggareita, jotka on letitetty koko sivun mitalta? Itse päätin tyytyä pelkkään nilkkaosaan, ja muutenkin maltilliseen lettiin koon puolesta. Näin jälkikäteen olisi ehkä voinut tehdä suuremman letin, jolloin nilkkaosa rypyttyisi myös kauniimmmin. 

Mutta pidemmittä puheitta, ohjeeseen. 

Letitetyt leggingsit

Leikkaa siis erillinen osa nilkkaa varten (varsinainen lahjeosa tietysti tämän verran lyhyemmäksi). Leikkaa kappaleesta pari senttiä leveämpi, enemmänkin jos teet isomman letin. Letitys kaventaa kappaletta ja jos vielä jää liikaa leveyteen, voit leikata kappaleen leveyden sopivaksi yhdistäessäsi sen lahkeeseen. Mieluummin liikaa siis kuin liian vähän. Myös pituuteen voi laittaa ekstraa, etenkin isompaa lettiä tehdessä. Tämä minun minilettini ei hirveästi pituutta syö. Siis, leikkaa kappaleen taitteelle viiltoja, tässä noin puolen sentin välein. Jos tavoittelet muhkeampaa lettiä, jätä väli isommaksi. 

Sitten letittämään. Aloita työtämällä virkkuukoukku kahden ensimmäisen lenkin alta ja vetämällä toinen lenkki ensimmäisen ali. Aluksi voi näyttää, ettei tästä mitään lettiä tule mutta jatka vaan, kyllä se siitä muodostuu! 

Letitä lenkit ja kiinnitä loppu nuppineulalla tai parilla tikillä. Itse käänsin viimeisen lenkin syrjään ommellakseni ensin taitteen, ja sitten vasta ompelin lenkin käsin kiinni kaksoisneulatikin päälle. Voit myös kuositella lettiä vetämällä kangasta kevyesti leveyssuunnassa.

Aloituskohtaan jää tällainen reikä. Se kannattaa ommella käsin kiinni kankaanvärisellä langalla, ja jättää sitten saumaan piiloon kun ompelet kappaleen kiinni lahkeeseen.

Sitten vaan ompelet kappaleet oikeat puolet vastakkain lahjekappaleisiin. Lopuksi kokoa leggingsit normaaliin tapaan. Valmista! Tästä kuvasta huomaa hiukan tuota, miten letti vetää kangasta lyhyemmäksi. Jos letti on isompi, syntyy kiva rypytys!

Lopuksi vielä kevennyskuva. Pyysin nimittäin miestäni (ihanaa taitavaa harrastevalokuvaajaa) ottamaan kuvat leggareistani. Tällaisen kuvan hän sitten otti:

Niin, siinä ne nyt on, harmaat kalsarini! Hauskaa Halloweenia! :)

Kolmen (keino)nahan suojus kannettavalle

Päätin rohkaistua ja kokeilla keinonahan ompelua. Päätin tehdä suojuksen kannettavalleni, ja valitsin sitä varten kahta keinonahkaa. Mustaa ja valkoista, luonnollisesti. Ja se kolmas keinonahka, se on tuo konjakinruskea nauha vetoketjussa.

Tapanani on mennä aina niin sanotusti peffa edellä puuhun, ja sillä taktiikalla etenin tälläkin kertaa. Nimittäin tämän kanssa pääsin kokemaan toisenkin ekan kerran, kun kokeilin suojukseen alikeompelua. Eikös se ole tuon "käänteisen aplikoinnin" nimitys? Tein koristukseksi etupuolelle kukkakuvioinnin tuolla tekniikalla. Leikkasin mattoveitsellä mustaan keinonahkaan piirtämäni kuvioinnin, jonka jälkeen kiinnitin sen alapuolelle valkoisen keinonahan siksakkaamalla kuvioinnin reunat. Paljon helpommin sujui kuin mitä ajattelin etukäteen. 

Pakko sanoa, että keinonahan ompelu oli muutenkin paljon helpompaa kuin mitä olin luullut. Tosin varmasti sillä on vaikutusta, miten haastavan ompeluksen valitsee, eikä tämä suojus ole haastavimmasta päästä. Halusin vain sanoa, että jos olet miettinyt keinonahan ompelua, niin kokeile ihmeessä, saatat yllättyä miten sujuvasti keinonahka paininjalan alla kulkee! Ihmeellisen hyvin sujui myös aplikoinnin ompelu, eikä nahka pahemmin venynyt. Kaikkein haastavinta hommaa oli koota yhteen päällinen, joustamaton vuori ja vetoketju! Sen kanssa sai vähän tuskailla ennenkuin kaiken sai paikoilleen.

Tätä suojusta pääsenkin käyttämään heti vuodenvaihteen jälkeen, kun jatkan opintojani ja alan kirjoittamaan opinnäytetyötä! Pienin jatkaa edelleen kotihoidossa, eikös oppari nyt valmistu siinä sivussa..? Eikö? Huhhuh, mihin sitä oikein olenkaan mennyt sitoutumaan..

DIY Stories Instagramissa @thediystories

3+1 tärkeintä esinettä

Tiedätkö sen tunteen, kun olet lähdössä käymään jossakin, painat oven kiinni takanasi ja PAM! Muistat, että avaimet jäi sisälle. Ne ovat nätisti siinä keittiön pöydällä odottamassa että nappaat ne lähtiessä mukaasi. Kotiavain ovat siis tärkeä esine numero 1.

No, auton avaimet ne on sentään mukana taskussa. Huhhuh, eipä jäätykään tyhjän päälle. Siitäs sait, kohtalon iva! Laitat lapsen autoon istuimeensa ja itse sinne etupenkille ratin taakse. Meinaat heittää laukun pelkääjän paikalle ja PAM! Laukku jäi sisälle! Koko laukku! Ei voi olla totta. Ja kun piti vain pikaisesti käydä kaupassa. Niin ja lompakkohan on siellä laukussa. Tärkeä esine numero 2. Ja laukkuahan ei pääse hakemaan koska, no kertaa kohta tärkeästä esineestä numero 1.

Eih.. Mitäs tässä nyt sitten, luppoaikaa piisaa mitä? 8 tuntia? No meneehän se kai. Ei mutta, kaikki tarvikkeet lastenhoitoon on kotona. Koska eihän niitä kauppareissulla tarvita. Vaikka olisihan siellä laukussa kyllä se hätätilannevaippa ja ne hätätilannemaissinaksut. Aika käy, on pari tuntia lapsen lounasaikaan. Pää raksuttaa ideoita lapsen ruokkimiseen ilman rahaa.

Ei kyllä se lompakko tarvitaan, ja sen saamiseksi tarvitaan se kotiavain. Miten sen sitten saa? Soittamalla töissä olevalle miehelle, että lainaa kotiavainta. Arvata voi varmaan jo, että se puhelin ei ollut taskussa. Ei tosiaan, vaan siellä laukussahan se! Puhelin on tärkeä esine numero 3.

Ilman näitä kolmea esinettä voi kyllä olla melkoisen hukassa! Saadakseni kotiavaimen töissäolevalta mieheltä minun piti saada käsiini puhelin, sillä ilman soittamista ei häneen työpaikalla yhteyttä saa. Saadakseni puhelimen jostakin lainaan, olisin tarvinnut lompakkoa, ainakin lähikaupan myymäläpäällikön mukaan. Kävin selittämässä tilanteeni, kuinka olen lukkojen takana lapsen kanssa, ilman puhelinta ja lompakkoa. Saan kuulemma soittaa, mutta se maksaa. Euron. Aivan, se lompakkohan on edelleen siellä kotona. Viereisen apteekin henkilökunta sensijaan oli ihanaa ja auttavaista. Puhelinta sai lainata, vaikka en sitten saanutkaan mieheen yhteyttä.

Ja se +1 tärkeä esine? Se on hyvän ystävän ovikello. Päivän pelastus oli ystävä joka avasi oven kun ilmoittamatta menin ovikelloa soittelemaan, lainasi puhelinta ja sen päälle vielä tarjosi kahvit ja syötävää lapselle. Sain yhteyden mieheen ja sieltä sitten kotiavaimen.

Kotoilu tuntuu kyllä tällaisen shown jälkeen erityisen kivalta. Siitä ilosta ompelin tämän jutun kuvituksen sinisen neuletakin Jättirätin puuvillaisesta neulekankaasta, nimenomaan sitä kotoilua varten. Tällaiset napittomat on minusta hyviä kotona, yksinkertaisia ja mukavia! Kaava neuletakkiin löytyy Suuri Käsityö -lehdestä 1/2012.

Weekend Chic -blogi kuulutti tuossa joku aika sitten niitä ei niin onnistuneita kuvia. Valon vähäisyys saa kyllä tämän amatöörikuvaajan kuvista hiukan epätarkkoja, enkä kyllä kehtaa kamalimpia esittää joten tässä yksi hölmö ei niin onnistunut otos perjantai-illan ratoksi:

Arvoa omia taitoja kohtaan

Tulin tuossa muutama päivä sitten ulos blogikaapista muutamalle ystävälleni (että terveisiä vaan!). Olisin halunnut kertoa jo aiemmin, mutta jänistin. En siis hirveästi ole kertonut bloggaamisesta tutuilleni, vaikka en tiedä miksi. Sanoin tuossa samaisille ystävilleni, että olen jo tarpeeksi kauan miettinyt, mitä muut minusta ajattelevat. En siis tarkoittanut heitä, vaan yleisesti. Miksi sitä niin usein miettii sellaista, mitä muut ajattelevat? Haluan tehdä avoimemmin niitä asioita, mistä pidän, ja olla ylpeä siitä. Mitä väliä, vaikka joku ajattelisi että se nyt on ihan tyhmää. 

Arvostus käsityötä kohtaan on varmaan ikuinen aihe käsityöpiireissä. Olen pohtinut sitä, mutta myös omaa arvostustani omaa työtäni kohtaan. Vaikka useimmiten pidän tekemistäni ompeluksista ja muista kädentöistä, en niitä taida itsekään kuitenkaan arvostaa tarpeeksi. Sama koskee bloggaustani. Helposti sitä taipuu ajattelemaan, ettei blogi ole tarpeeksi hyvä.

Olen aika introvertti ihminen, siksi tämä blogi onkin aivan loistava paikka opetella avoimuutta. Ja se on loistava paikka opetella myös arvostamaan enemmän omia kädentöitä. 

 

Mekko DIY // kangas NOSH // kaava oma

Vein vähän aikaa sitten lasten pieneksi jääneitä vaatteita kirpputorille myytäväksi. Joukossa oli myös useampi itsetekemäni vaate, bodyja lähinnä. Voin kertoa, että olin melkoisen yllättynyt kun ne menivätkin kaupaksi, vieläpä ensimmäisten joukossa! Tuntuu tosi mukavalta, että joku muu pieni käyttääkin nyt rakkaudella omille lapsilleni tekemiäni vaatteita. Se jos joku, on sitä hyvää palautetta.

Ja hei, tähän loppuun vielä tärkeää asiaa! Sanna Kototeko -blogista on tehnyt aloitteen kädentaitajien oman verkkopalvelun kehittämiseen. Tällainen sivusto on juuri sitä, mitä meiltä tästä maasta puuttuukin! Tällainen sivusto nostaisi varmasti käsityön arvostusta. Koska palvelu on vasta suunnitteilla, sinulla on mahdollisuus vaikuttaa siihen millainen siitä tulisi. Käyhän Sannan blogissa vastaamassa kyselyyn verkkopalvelua koskien, siellä voit antaa omat ehdotuksesi!