DIY Clutch

 
Sain vihdoin kuvattua sen musta-valkoisen pienen laukun, jonka kerroin tehneeni viime viikonlopun blogigaalaa varten. Tarvitsin siniseen juhlamekkooni (ei kuvassa) sopivan pienen laukun, ja kaapissakin oli sopivasti valmiina valkoista tekonahkaa. Ja valkoinen asustehan  sopii tosi hyvin tumman mekon kanssa!



Laukun malli on yksinkertainen, se on kirjekuorilaukku mutta vetoketjulla. Halusin jonkun yksityiskohdan laukkuun, jotain joka ei pistä silmiin mutta on kaunis lisä. Tein siis kirjekuoriläpän, jonka reunustin ah-niin-monikäyttöisellä second skin nahkajäljitelmätrikoolla. Kanttasin second skinistä ohuen reunuksen läppään, jonka ompelin sitten kiinni laukun yläreunaan. En halunnut mitään nappivirityksiä läppään, joten se sai jäädä vain tyyliseikaksi, toisinsanoen valeläpäksi. Ompelin sen alareunastakin kiinni, ja clutch aukeaa siis päällä olevasta vetoketjusta. 



Sivuun vielä kiinnityslenkki hihnaa varten, jonka lainasin sellaisenaan edellisestä ompelemastani clutchista (täällä). Musta hihna tasapainottaa hyvin tuota kokonaisuutta. 




Huomasitte varmaankin, että blogin ulkoasu on uudistunut. Vaikka vanha ulkoasu oli nettiversiona tosi mieleinen itsellenikin, olen kaivannut pitkään muutosta mobiiliversioon. Koska iso osa lukijoista seuraa blogia mobiililaitteella, halusin vihdoin päivittää sen uuteen uskoon. Nyt sekä netti- että mobiiliversio on yhteneväiset ja ihanan raikkaat (ainakin minusta). Toivottavasti tykkäätte ja ennenkaikkea, toivottavasti uusi ulkoasu on käyttäjäystävällinen!

Bloggers' Inspiration Day


Lauantaina osallistuin ensimmäistä kertaa Blogger's Inspiration Day -tapahtumaan, josta tänään siis seuraa kooste kuvien muodossa. Tapahtuma oli mielenkiintoinen kokemus, jonka parasta antia oli ehdottomasti ihmiset. Oli huippukivaa tavata etenkin muita bloggaajia, ja jutella tuosta yhdistävästä tekijästä.
Kylmetin itseni pahemman kerran sipsutellessani kaupungilla ohuessa nahkatakissa, vaikka mitä ilmeisemmin olisi pitänyt valita aamulla asemalle lähtiessä toppatakki. Nyt olen siis kuumeessa, ja kirjoittelen täältä sohvannurkasta. Tässäpä siis kuvina oma kokemukseni lauantain blogitapahtumasta:


Vilan ständillä nähtiin syksyn värejä, ja pakkoa sanoa että nuo on kyllä just eikä melkein omaa silmääni miellyttäviä. Roosan lisäksi tiedossa on myös se tuttu sinapinkeltainen ja sen eri sävyt, ikuinen syksyn suosikkini. 



Olympuksen ständillä kuolattiin noita ihania asusteita, jollaisia ei muilla taida ollakaan. Sieltä sai halutessaan opastusta myös flat lay -kuvaustrendiin, joka onkin omaa sydäntä lähellä. Koska kuvaan blogiin tasossa aika paljon, olisi ollut mielenkiintoista kuulla mitä sanottavaa ammattilaisella on aiheesta, mutta  tuon kuuleminen jäi toiseen kertaan.  


Vielä vähän aurinkolasitestausta, vai mitä sanotte näistä kissalaseista? 

Illalla osallistuimme myös Blog Awardseihin, jota varten tehtiin L'oréalin pisteellä juhlakampauksia, kuten tämä ihana romanttinen kampaus. Iltaa varten tein mekkooni sopivan diy-clutchin, josta lisää myöhemmin tällä viikolla!

T-paidan uusi ilme

Kauluspaita Esprit


Tänään iski hirveä vimma saada printtiteeppari jollakin kivalla tekstillä! Tällä kertaa päätin napata kaapistani valmiin valkoisen t-paidan, mutta kun sellaista ei löytynyt, päädyin isomman pojan vaatekaappia kaivamaan. Pojan kaapista löytyi hakemani valkoinen t-paita, vaikka olisi häntä varten käynyt värillinenkin. Niissä vaan sattui olemaan kaikissa kuviota, joten pitäydyin alkuperäisessä suunnitelmassa. 



Printtitekstin tekeminen valmiiseen teeppariin on superhelppoa ja nopeaakin. Ei tarvita ompelutaitoja, ei edes ompelukonetta. Tarvitaan kangasväriä ja sopivat kirjainleimasimet, kuten nämä käyttämäni leimasimet, jotka olen hankkinut Tigeristä. Kun leimasimet ovat niin pienet, kannattaa väri töpötellä niihin jollain erillisellä välineellä, ettei kangasväriä mene kirjaimen ulkopuolellekin ja sotke kangasta. Etsi kiva teksti, ja aloita painaminen! 





Tällaisen printtiteepparin toteutan kyllä vielä itsellenikin, kunhan saan sopivan paidan käsiini. Sopivia tekstejähän löytyy vaikka kuinka! Tämän pienen DIY:n lisäksi ollaan päästy tänään vihdoin viikonlopun ja alkuviikon flunssailun jälkeen taas nauttimaan keväästä. Päivästä tuli pitkästä aikaa niin lämmin ja aurinkoinen, että innostuin ulkoiluttamaan kameraa vähän enemmänkin. Tällaisia kevätpäiviä kiitos lisää!

You say I dream 
too big
I say you think too
small. 

Asu kuin karkki

 
Noshin kevätmallistosta löysin lapsille muutamaa kivaa inkkari -aiheista kuosia, jotka ovat värikkyydessään kiva poikkeus meidän mustavalkoiseen ja muutenkin maanläheiseen värimaailmaan. Ompelin niistä perusvaatesetin 1-vuotiaalle (kohta 2-vuotiaalle, apua!) vauhtityypille, housut, pitkähihaisen paidan ja pipon.



Pähkäilin ensin pitkään, valitsenko raidallisen housuihin vai paitaan. Vaikka raidalliset housut + kuosillinen paita tuntuikin vähän ilmeiseltä valinnalta, halusin silti nähdä tämän sulkakuvion paidassa. Kun teen kokonaisia settejä, on lähtökohta aina se, että vaatteiden pitää toimia erikseenkin. Ei siis liian machy-machy keskenään. Tämä sulkakuosinen paita toimii todella hyvin denimhousujenkin kanssa. Paidan kaava on omaa tekoa.



Housujen raitojen diagonaalisuunta taas on tosi kiva vaihtoehto aina vaan samalle vaakaraidalle. Kaavana käytin hyväksi, ellei jopa parhaaksi todettua Ottobren Streaky Legiä. Kumpparin saumuroin ensin kiinni reunaan, ja sitten taitoin sen vähän alemmas niin, että syntyy vähän pehmeämpi rypytys vyötärölle, ja tikkasin suoralla. Kiva karkkimainen yksityiskohta.



Setistä tuli just meidän pojan näköinen! 



Sometauon yllättävät vaikutukset



Meillä on kotona takana pari viikkoa kestänyt sosiaalisen median ja muun netin käytön vähennyskuuri. Kyse ei ole mistään totaalikiellosta sosiaalista mediaa kohtaan, vaan enemmänkin siitä, että sille on aikansa ja paikkansa ja siihen tekee hyvää kiinnittää huomiota. Päätimme siis miehen kanssa, että kokeilun aikana emme räpellä ollenkaan puhelinta silloin kun jompi kumpi lapsista tai molemmat on läsnä, paitsi jos on kyse yhteydenpidosta viestitse tai soittamalla. 

Lähtötilanne meidän perheessä oli se, että vaikka mulla on ollut melko tiukat näkemykset siitä ettei puhelinta näprättäisi kun on tarkoitus viettää aikaa lasten kanssa, tulee somea selailtua silti silloin tällöin vähän liian monessa välissä. Ulkoilujen aikana oon ollut aika ehdoton siitä, että nettiä en selaa ja se on myös hyvin pitänyt. Sanoisin siis, että lähtötilanne on ollut ihan ok. Häiritsevin ajankohta sosiaalisen median tai muun netin selaamiselle on ollut se, kun koko perhe on koolla, silloin haluaisin että oltaisiin oikeasti läsnä toisillemme. 


Somen selaamiselle puhelimella on kyllä aikansa, enkä koe että lapset menee pilalle samantien jos vanhempi kohdistaa katseensa joskus ruutuun. Se, mikä mua tässä häiritsee, on sellainen jatkuva pieni näpertäminen. Että se läsnäolo (missä tahansa seurassa) keskeytyy siitä kun joku ottaa puhelimen käteensä ja katoaa omiin maailmoihinsa. Ja se käy niin äkkiä. Some on tunnetusti todella koukuttavaa, se on niin helposti saatavilla. Helposti voi kokea jäävänsä pimentoon jostain, jollet tsekkaa mitä maailmalla tapahtuu. Sitä ei vain ennen tajunnut kuinka paljon sillä onkaan merkitystä tällä aikakaudella, kun "ärsykkeitä" tulee joka tuutista. 

Kaikessa pitäisi olla kokoajan mukana ja jollet ole, oot niin kertakaikkisen pihalla kuin voi olla. Tästä ajattelutavasta ja siitä puhelimen käytöstä on tullut niin luonnollinen osa meidän elämää, että puhelin toisessa kädessä on melkein sama kuin se että on ylipäätään vaatteet päällä. Mutta jos sitä asiaa oikeasti miettii, huomaa ihan varmasti ettei jää paitsi kaikesta kiinnostavasta jos päivittää tietonsa vaikka vähän harvemmin.



Kokeiluaika on siis hujahtanut yhtä äkkiä kuin kaikki muutkin viikot. Somesta ei ole totaalikieltäydytty, vaan puhelinta on räpelletty silloin kun ollaan itsekseen. Kun hommaan kiinnittää huomiota, näkee että niitäkin pieniä hetkiä on ihan tarpeeksi. Ja ne vaikutukset? Yllätyin aika paljonkin siitä, millaisia vaikutuksia puhelimen selailun vähentämisellä on. Lapsissa nimittäin ei näy mitään vaikutusta. He ovat ihan yhtä tyytyväisiä tyyppejä kuin ennenkin, joten päättelen tästä että somenkäyttömme heidän seurassaan on ollut ihan kohdallaan ennenkin. Mutta parisuhde! Ne yllättävät vaikutukset näkyvät nimittäin siinä!

En ollut ennen tajunnutkaan, että vaikka on vältetty lasten seurassa puhelimen selailua, on sitä tullut tehtyä puolison seurassa surutta, koska toinenhan on aikuinen ja tekee kuitenkin ihan samaa. Kyllä meillä on keskusteltu paljon ennenkin, ja nähty toisemme ihan aidosti. Mutta se, miten puhelin on liian usein keskeyttänyt keskusteluja siinä tavallisen arjen keskellä, on jäänyt jotenkin vähän kuin huomaamatta. Vaikka tähän kokeiluun sisällytettiin vain lasten seurassa selailun kielto, jäi se myös toistemme seurassa tekemättä. Aika ison osan päivästä jompi kumpi tai molemmat lapsista kuitenkin on siinä seurassa.

Todella usein tästä asiasta puhutaan lasten näkökulmasta, kuinka vanhempien tulisi kiinnittää huomiota siihen kuinka paljon viettää aikaa netissä puhelimella, mikä on tottakai hyvä juttu. Mutta jos vähentää puhelimen näpertelyä lasten parhaaksi, miksi ei tekisi samaa puolisonsa vuoksi? On ollut jotenkin ihanaa se, ettei toisen tai oma puhelimen selaaminen vie osaa siitä huomiosta, joka jo muutenkin pitää jakaa lasten, lemmikin, kotitöiden plus kaiken muun arjen pyörittämisen ohella. Sen lisäksi, että puhelimen käytön vähentäminen tuntuu itsestäkin vapauttavalta, on mahtavaa huomata jo näin lyhyessä ajassa, kuinka arki tuntuu vähän vähemmän hektiseltä näin. Jotenkin rauhallisemmalta. 



Tällä hetkellä on käynnissä myös If:n offline-aika -kampanja, mutta tällä meidän kokeilulla tai blogin jutulla ei ole mitään tekemistä tuon kampanjan kanssa. Huomattiin muutama päivä sitten, että tuollainen kampanja on menossa, ja tästä jutusta tulee nyt vähän tahaton sidekick sille. Mutta mitäpä siitä, hyvähän se on että asiaan kiinnitetään huomiota. Me ainakin aiotaan jatkaa samalla linjalla!

Vaatteet fiiliksen tekijänä + perjantai-illan asu




Varmaan aika monelle on tuttua se, että kun tulee jostakin kotiin niin farkut tai muut vastaavat (kiristävät) housut kiskaistaan pois, heitetään nurkkaan ja vedetään jalkaan ne kauhtuneet tai kauniimmin sanottuna mitä pehmeimmäksi nyhjätyt kotihousut. Koska kotihousut ne vaan on oleellinen osa koti-iltaa ja rentoutumista.

Huomasin vähän aikaa sitten, että kaikki tuollaiset omistamani kotihousuni olivat melkoisen kulahtaneita. Siis aivan järkyttäviä. Ostan yhdet, nätit ja ehkä vähän naiivitkin, käytän niitä, pyöritän pesusta toiseen kunnes kulahtavat nekin. Huomaan, että on aika hankkia uudet, kun olokin alkaa tuntua kotihousuissa kulahtaneelta. Mulle tunnelmaa luo myös päällä oleva asu, joka usein, vaikka ei tietenkään aina, vaikuttaa myös mielialaan. Jos päällä on kauhtunut oloasu suoraan ysäriltä, on olokin just sellainen.

Tämä on se asia, josta tänään halusin kirjoittaa. Koska on oikeastaan aika jännä asia, miten ulkoiset tekijät voi vaikuttaa siihen, millaiseksi tuntee olonsa. Eikö ihmisen fiiliksen luulisi tulevan ihan mistä tahansa muualta paitsi siitä mitä on päällä? Varmaankin aika pitkälle tuo päteekin, mutta sitten on se pieni osa.. Se, että kyllä ne vaatteet vaan vaikuttaa. Eikä vain se, onko vaatteet siistit tai ehjät, vaan tyyli myös. Jos menen tilaisuuteen, jossa koen olon epävarmaksi, valitsen vaatteet sen mukaan mistä tiedän saavani buustia itsevarmuuteen. Nahkatakki on aina varma valinta. Joskus taas kaipaa erityistesti kotoisaa, turvallista tunnetta. Silloin nappaan kaapista pitkän villatakin, jossa on ihanat pehmeät ylipitkät hihat. 



En valitse aina vaatteita tuomaan tiettyä mielialaa, vaan on siihen muitakin tekijöitä. Joskus valitsen seuraavan päivän asun illalla, mutta ei se määritä siltikään päivän fiilistä. Sitten taas joskus eteen tulee aamuja, kun on edellisenä iltana valittu asu ei tunnukaan sen päivän fiilikseen sopivalta, vaan joku toinen on kivempi valinta. Tietenkään asun ei pidä kannatella kantajaansa, mutta kyllä se tukea saa! Pääsääntö omassa pukeutumisessa on, että fiilis on hyvä kun tykkää asusta jota kantaa.

Tämä Cavallin kangas, jota Eurokankaassa myytiin jo aikoja sitten, on vilahtanut tällä blogissa ennenkin kerran jos toisen. Kangas on mielestäni tosi kaunis, mutta en ole keksinyt sille mitään sopivaa käyttötarkoitusta. Vaikka miten yritin, ja vaikka mitä malleja harkitsin, en tätä kyllä päivällä tai muuten ihmisten ilmoilla käytettävässä vaatteessa nähnyt. Toisin sanoen, aivan loistava kangas kotihousuihin! Ompelin siitä nämä melko perusmalliset housut käyttäen pohjana leggarikaavaa. Väljyyttä olisi saanut olla vähän enemmän, jotta etuosan rypytykset tulisivat paremmin esiin, mutta siihen ei kangaspala riittänyt. 




Perjantai-illan asuni ei siis ole katu-uskottava bilemekko, vaan rento koti-asu vaaleissa sävyissä. Kotihousuja kun pidetään oikeastaan aika monta tuntia viikosta, joten mikseivät ne siis voisi olla mukavuuden lisäksi samalla myös nätit? Tässä on hyvä fiilis. 


Collaritakki pojalle


Paljon on viimeaikoina ollut aikuisvaateompelua blogissa, ja sama trendi tuntuu olevan tällä hetkellä ompelemisessa monella muullakin päällä. Sitä on kiva seurata, mutta tänään palataan taas välillä lastenvaatteisiin. Ja erityisesti eskari-ikäisen pojan tyyliin.

Olenhan kertonut, että tää tyyppi tykkää itse valita vaatteensa, joten tätä collaritakin suunnitelutyö tehtiin huolella. Mallin ja väritkin on hyväksytetty ennen tekemistä. Ok, se on hyvä että tietää mitä haluaa! Vaativa asiakas on mullekin kiva haaste, yleensä kun ompelen mitä minä haluan. Tästä yhteistuumin suunnitellusta collaritakista tuli kyllä lopulta ihan oma suosikkini, varmaankin kivoin vaate mitä olen hänelle tehnyt!


Yleensä inspiraatio lähtee minulla jostain ihan muualta, kuin valmiista kaavasta. Tällä kertaa ihastuin kuitenkin Ottobren Odd Zippers malliin, ja toteutin kaavan tekemättä mitään muutoksia. Taskujen vetoketjut ovat aika kiva yksityikohta toteutettuna näin, että ne on kokonaisuudessaan päälipuolella. Saumat tikkasin myös ohjeiden mukaan litteäksi, joko ihan suoralla tai hunajakenno -ompeleella. Kaava on tosi toimiva ja kiva, sopii hyvin isommallekin lapselle. Tästä voisi tehdä vielä rennomman pihaversion valitsemalla kirkkaampia värejä ja vaikka raidalliset resorit.   



Materiaalina collarissa on joustocollege. En halunnut mitään harjattua collegea, koska tarkoituksena on pitää tätä sellaisena vähän siistimpänä vaatteena, jonka voi kaupungille lähtiessä pukea päälle. Kesällä tällainen vaate riittää sellaisenaan takiksi, mallin ansiosta käy pitkähihainen paitakin alle. Collaritakki on täydellinen kaveri farkuille ja valkoiselle printtiteepparille!



Collaritakin kankaat: Kankaamo & Eurokangas / kaava: Ottobre Design
Farkut: KappAhl
Kengät: Vans 
T-paita: reissutuliainen Manchesterista