Hyvää joulua!



The DIY Stories ja minä toivotamme kaikille lukijoille mitä ihaninta joulua!! Se ei ehkä ole valkoinen, mutta joulu se on kuitenkin! Joulukuu on ollut blogissa hiljaisempi kuin aiemmat, täällä on nimittäin tehty pitkin kuuta jouluvalmisteluja. Tämän toivotuksen myötä blogi hiljenee joulun ajaksi lomailemaan. Tammikuussa sitten aloitan uuden blogivuoden 2016 koontipostauksella vuodesta 2015! Siihen asti, rauhallista joulua ja hyvää uutta vuotta 2016!

Ompelevainen vaatekaupoilla

Oletteko huomanneet, miten ompelussa ja muissakin kädentaidoissa monesti asetetaan vastakkain itse tehty ja kaupasta ostettu? Tottahan toki ne ovat kaksi melko vastakkaista asiaa ompelijan näkökulmasta etenkin, mutta en nyt tarkoita vastakkainasettelua ihan niin yksinkertaistettuna. Tarkoitan sitä, miten monelle ompelevaiselle on aika selvä raja siinä, ostaako vaatteensa valmiina vai tekeekö ne itse. Mietin, mistä tämä voisi johtua. 



Vaikuttaa siltä, että kun ihminen aloittaa ompelemaan vaatteita, näkemys koko vaatetusalaan muuttuu pikkuhiljaa aivan toisenlaiseksi. Tämän olen tunnistanut myös itsessäni. Silloin kun en vielä ommellut, en juuri kiinnittänyt huomiota vaatteen valmistuksen yksityiskohtiin, vaan pääpaino oli muissa seikoissa, kuten yksinkertaisesti vaatteen ulkonäössä tai tunnussa. Ompelija sitä vastoin kiinnittää huomiota paljon yksityiskohtaisemmin siihen miten vaate on valmistettu, ja sitä kautta myös laatuun. Eli kun alkaa ompelemaan, alkaa näkemään puut metsältä eikä vain toisinpäin.

Ja kun tämä muutos tapahtuu, voi olla vaikea nähdä enää sitä miten kivalta vaate oikeastaan päällisin puolin näyttää. Kiertävät saumat ja huonon näköinen tikki pistävät nyt silmään. Malli saattaa olla kiva, mutta kun tuo epäonnistunut kohdistus kuosissa.. Ei vain mene läpi vaikka yrittäisi vähän sormien välistä katsellakin. Ompelevainen huomaa kehittyneensä valmisvaatteiden ammattimaiseksi kriitikoksi.




Ompelevaisen ongelmaksi valmisvaatetta ostaessa muodostuu yhtä helposti myös "tuon osaan tehdä itsekin" -motto. Kun osaa ommella, voi tuntua vaikealta ostaa jonkun muun tekemä vaate, koska sen nyt vaan tekisi ihan helposti itsekin. Kaupoilta tyhjin käsin kotiuduttua sitten huomaakin, että hitsi kun ei sitä nyt ihan viitsisikään tehdä mutta pakkohan se on kun en ostanut vaikka tarve on, kun "nyt kerran osaan itsekin". Tuttua?

Vaan ei lannaistuta! Ompelevainen saattaa tulla vaatekaupoista tyhjin käsin kotiin, vaan ei mielin! Et ehkä halua tehdä juuri sitä tylsää perusvaatetta jota kaupasta olisi pitänyt ostaa, mutta yrittäessäsi niitä ostaa näit näppäriä yksityiskohtia lastenvaateosaston vaatteissa. Naistenosastolta bongasit ehkä uusia mielenkiintoisia tapoja yhdistää tekstuureja ja värejä. Sait niistä ehkä ideoita jatkojalostukseen ja yhdistettäväksi muihin pääsi sisällä kimpoileviin ompelusuunnitelmiin. Siitä vaan, käytä inspiraatio hyväksesi! Älä tee sitä tylsää perusvaatetta jollei huvita, tee jotain sellaista, mitä kaupasta et löytäisi vaikka etsisit!



Kynnyskysymykseksi saattaa nousta myös vaatteen hinta. Hintalappua vilkaistessa ompelevainen tuhahtaa "tuon saisi tehtyä itse halvemmalla". Väliäkö sillä, että oikeastaan kangasta pitää ottaa täysleveä määrä tarvittavaa pituutta, pitää olla nepparit ja vetoketjut, ompelulangat ja muut tarvikkeet, jotka tottakai maksavat. Puhumattakaan niistä sivuostoksista, joita on lähes pakko tehdä koska muutenhan postikuluista tulee aivan kohtuuttomat yhtä kangasta kohden.

Kun katsotaan totuutta silmiin, tiedetään, että itse tehty tulee usein valmisvaatetta kalliimmaksi. Ei aina, mutta usein. Mutta, kyllähän muutkin harrastukset maksavat! Ja se on ihan totta se! Jotkut tekevät vaatteet säästääkseen rahaa, mutta moni ompelevainen kuten minä itsekin, rakkaan iloa antavan harrastuksen vuoksi. Kuka voi sanoa säästävänsä rahaa omassa harrastuksessaan? Ompelevainen käyttää rahaa harrastukseensa, josta sivutuotteena syntyy ILMAISIA vaatteita! Mahtavaa!



Joten rakkaat ompelijat, käsi ylös. Kuinka moni teistä tunnustaa olevansa "ompelevainen vaatekaupoilla"?

Susileggarit


No nyt ne on tehty! Ne ihan oikeat varsinaiset ensimmäiset kunnolliset leggarini! Lokakuun lopulla tein jutun testileggareista, ja kerroin, että olen jo löytänyt mitä hienoimman kankaan näille varsinaisille leggareilleni. Tämä Pehemiän upea susitrikoo on juuri kuin tehty leggingseihin!






Leggarit tein samalla kaavalla kuin testiversiot, eli Mallikelpoisen ohjeella mittojen mukaan. Sivusaumaton kaava on ihan ehdoton valinta tällaiselle "täydelle" kuosille. Kuosi on melko levoton, eikä sitä kannata ryhtyä rikkomaan enempää. Ompelemistani testiversioista tuli liian pitkät, enkä tykkää että lahkeet menevät ihan niin paljon ruttuun. Lyhensin siis pituudesta ja nämä ovat nyt sopivat. Muokkasin vyötärön pituutta myös, sillä halusin mieluummin leveämmän kuminauhan ja erillisen vyötärökappaleen. Istuu paremmin omaan makuuni.




Leggareita kun ei ihan sellaisenaan voi käyttää, tein niille kaveriksi tunikan Eurokankaan palalaarista kaivamastani ohuen ohuesta ja ihanasti laskeutuvasta trikoosta. Kaavana tunikassa on OB:n New Boheme pienin muokkauksin tottakai. Kaava osoittautui kyllä hieman liian telttamaiseksi omaan makuuni, joten päädyin lisäämään helmaan kuminauhan kursiakseni sitä hieman kokoon. Koska kokotaulukoiden syynääminen on aina yhtä mahdotonta, jäin miettimään, kuuluuko tämän olla näin väljä, vai valitsinko vain liian ison koon. Yleensä kyllä pidän väljyydestä yläosissa, kuten paidoissa ja neuleissa, mutta tässä sitä tuntuu olevan liikaa. Hyvää tunikassa on kauniit muoto-ompeleet etuosassa, sekä kiva malli muuten, ja näistä syistä aion kyllä kokeilla tätä uudestaankin hieman lisää muokaten vain. Tämän kappaleen asustan tällaisella sidottavalla vyöllä.



Rakkain joulukoristeeni



Oli kaunis ajatus kuvata tänään viimeisin valmistunut ompelukseni, mutta sitten kohdalle osuikin tämä yksi vuoden pimeimmistä päivistä. Niin huonosti luonnonvaloa, ettei kannata kuvata asukuvia. Mutta blogia tekee mieleni päivittää, joten esittelenpä tänään teille rakkaimman joulukoristeeni. 

Oikeastaan kyse on kolmen koristeen setistä, ja sen setin valmistamisessa minä olen ollut vain apulaisena. Tämän koristeen on tehnyt esikoiseni, noin 2-3-vuotiaana. Esikoiseni on taitava tekemään käsillään, ja ymmärsi hienosti tämänkin koristeen idean, kun vähän avitin. Itse hän valitsi napit ja paikat niille sekä pitsille.






Tästä setistä sen kaikista rakkaimman tekee sen aitous. Se, että näissä on siellä täällä liimaa, eikä nappien eikä pitsin sijoittelussa ole mitään symmetriaa. Se tuntuu rehelliseltä, kaiken ei tarvitse olla täydellistä. Jollekin toiselle näissä ei ole mitään erikoista, mutta minulle nämä ovat rakkaat. Vaikka meillä joulukoristelussa ei punaista juurikaan muuten käytetä, niin nämä pääsevät joka vuosi kunniapaikalle. Näissä, jos missä, on sitä kuuluisaa tunnearvoa.



Ihanaa joulunodotusta!

Vaihtoehto suklaakalenterille






Meidän kuopus on sellainen, että jos isoveli jotakin saa, niin hänelle kanssa, tottakai. Esimerkiksi D-vitamiini on saatava yhtäaikaa, muuten nousee meteli. Ja kuten tiedätte, huomenna alkaa joulukuu, ja joulukalentereille olisi kysyntää. 

Isoveljellähän on suklaakalentereita jo parikin kappaletta, mutta pikkuveljen kalenteri on aiheuttanut hieman päänvaivaa. Tunnustaudun sokerinatsimutsiksi, välttelen sokeria ja sen antamista lapsille. Isomman kanssa peli suklaakalentereista on jo menetetty, mutta pienemmälle en suostu niitä vielä antamaan. Vaan eilen kauppareissulla koin valaistumisen! Eihän 1,5-vuotiaan "suklaa"kalenteriin sen kummempia tarvita, kuin yksi suklaakalenteri ja xylitolpastilleja. 




Suklaakalenteri avataan päädystä jotta luukut säilyvät ehjinä, ja irrotellaan liimauskohdat varovasti vaikka viivottimella. Suklaalokerikko ulos, suklaat pois, ja pastillit tilalle. 



Vielä hieman liimaa tai kaksipuolista teippiä sinne tänne, jotta pastillit eivät putoilisi lokeroista. Lokerikko takaisin kuoreen ja pääty kiinni liimalla tai teipillä. Superhelppoa, nopeaa ja ah, hyväksi hampaille!

Mini pompom -ohje


Kokosin viikonlopulle ohjeen DIY mini pompom -tupsuihin. Näitä tupsuja voi hyvin nimittää myös pika pompomeiksi, sillä ne tekee käden käänteessä. Tänään on kuvapäivä, joten sen pidemmittä puheitta: kuviin ja ohjeeseen!


1. Tarvitset vain nämä välineet. Ei ole väliä, käytätkö juuri paistinlastaa, voit käyttää mitä tahansa sopivan levyistä jonka ympärille kiedot lankaa. 


2. Leikkaa n. 20cm pätkä pompomiin valitsemaasi lankaa ja aseta se lastaa myöten. 


3. Ala kieputtaa lankaa lastan ympäri.


4. Sopivan määrän kieputettuasi (mututuntuma riittää, parhaiten kieputusten määrä selviää kokeilemalla). Leikkaa lanka katki.


4. Käytä lastaa myöten asettamaasi lankaa nyt kietaisemalla se tiukalle solmulle nipun ympäri. 


5. Tässä vaiheessa huomaa, että päästä levenevä lasta ei ole paras mahdollinen valinta.. Toistaessasi vaiheen 1 valitse tasapaksuinen väline. Vedä nippu pois lastalta pitäen se kasassa, ja solmi samalla langalla solmu myös nipun toiselle puolelle.  


6. Nyt leikkaa langat poikki kuvan mukaisesti. 


7. No niin! Nyt otetaan perfektionismista mittaa! Parturoi pallo mahdollisimman tasaiseksi. Standardin voi valita vapaasti. 
 

8. Ja suloinen mini pompom on valmis! Pompomeja voi käyttää esim. lahjapaketin ruusukkeeksi, niitä voi kiinnittää hiuslenksun koristeeksi, yhdistää kuminauhalangalla lapselle rannekoruksi, tai tehdä vaikka joulun väreissä nauha kuusenkoristeeksi. Kätevä tapa hyödyntää jämälangat. Oma 1,5-vuotiaani pitää näitä pehmoisia palloja vastustamattomina.. :D


Oodi mustavalkoiselle

Mainitsin tuossa aiemmin esikoiselle tehtyä settiä käsittelevässä postauksessa, että sain luvan ommella enemmänkin eskari-ikäiselle pojalleni. Koska hänellä on selkeä maku myös vaatteita koskien, saan miettiä tarkkaan millaisia vaatteita hän pitäisi. Ei ole kivaa ommella vain huvin vuoksi vaatetta kaappiin lojumaan. Kivempaa on kun vaate pääsee myös käyttöön, ja ihan parasta jos siitä vieläpä muodostuu lemppari!







Suunnittelin pojalle collarisetin, jonka voisin kuvitella olevan mieleinen sekä hänelle että minulle. Mukava perussetti, jossa on hieman jotakin ei-mitään-lapsellista twistiä ja joka on mustavalkoinen. Kangaskaapista silmiin osui Metsolan graafinen mu-va kuosi, josta sain idean tehdä suikaleet sekä housujen että hupparin sivuihin. Lisäksi vähän raidallista resoria hihan- ja lahkeensuihin. 

Kaavana hupparissa on Ottobren Block Stripes, jota hieman pidensin. Hupparin kaavassa juju on tuossa korkeassa hupun kauluksessa, en ole ihan varma pidänkö siitä ja tuleeko kaavaa käytettyä siksi uudestaan. Housujen kaava on Ottobren Mock Denim, jota olen käyttänyt ennenkin. Hyvä, sivusaumaton kaava perusverkkareille, suosittelen!







Kokeilin huppariin kaavasta poiketen kaitaletaskuja, jollaisiin löytyy hyvä ohje Punatukka ja kaksi karhua -blogista. Aika paljon vaati kaltaiseltani noviisilta aivohommaa mutta sain sentään kasaan, ja ihan siististi. Kivaa haastetta ja uudenoppimista, sitä aina tarvitaan.
Vielä ei tiedä, muodostuuko tästä pojalle lemppari, mutta ainakin hän tykkää. Tämä setti ei jää kaappiin lojumaan! 

Pakko vielä todeta, että musta on kyllä todella armoton väri kuvattavaksi! Joko kangas näyttää haalealta ja kulahtaneelta, tai sitten yksityiskohdat eivät näy. Kaikki mahdolliset nukanhuituvat sen sijaan kyllä erottuvat!

Ajatuksia aikuisena opiskelusta ja opintojen jatkamisesta

Moni teistäkin siellä ruudun toisella puolella on varmasti joskus miettinyt millaista on opiskelu aikuisena. Kun on jo valmistuttu jollekin alalle, koulutus jäänyt vähälle ja/tai perhe jo perustettu, vieläkö lähtisi  opiskelemaan? Työuraakin saattaa olla jo takana, mutta ei vaan tunnu ihan oikealle. Sitä huomaa edelleen pohtivansa, mikä minusta tulee isona.



Minä aloitin korkeakoulututkintoon tähtäävän opiskelun aikuisena. Olin silloin 28-vuotias, lapseni oli 3-vuotias. Oli rivitalonpätkä ja kaksi koiraa. Perus perhe-elämää siis. Olin ollut kolme vuotta kotona lapsen kanssa, ja kaipasin jotain lisäkoulutusta artesaanintutkintooni. Koska mieskin kannusti ja taloudellinen tilanne antoi myöten: opiskelemaan! 

Etukäteen ajattelin, että joudun viettämään kaikki illat nenä kiinni kirjassa. Että on vaikea tietää etukäteen millaisia päivien aikataulut ovat, mikä voi hyvin sotkea lapsen ja perheen totutut rutiinit. Ajattelin, että saattaisi olla vaikea löytää aikaa tenttien lukemiseen ja läksyjen tekemiseen. Entä millaista äiti-ihmisen opiskelu on todellisuudessa? Voin tietysti puhua vain omasta puolestani, toisilla koulutusaloilla on ihan erilaista, sitoutuminen on aivan toista luokkaa ehdottominen läsnäolopakkoineen ja suurine läksykuormineen. Toisissa työpaikoissakin on yhtälailla tehtävää myös työpäivän jälkeen. Omasta puolestani siis totean; opiskelu aikuisena perheen perustettua onnistuu todella hyvin!



Ensinnäkin, oltuani kolme vuotta kotona kaipasinkin jo opiskelun tarjoamaa älyllistä haastetta. Kaipasin siis ihan todella. Minusta tuli siis se tyyppi, joka tunneilla oikeasti kuuntelee opetusta (useimmiten) ja on siitä myös kiinnostunut. Asiaa tietysti auttaa se, että ala kiinnostaa aidosti. Ryhmässämme oli muitakin yli 25-v opiskelijoita muutamia, joten en jäänyt ihan orvoksi. Aikuisopiskelijat tuntuvat olevan melkoisen motivoituneita muutenkin, sillä kouluun tullaan omaehtoisesti opiskelemaan juuri sitä alaa mikä kiinnostaa. Aikuisuuden ja äitiyden myötä myös ajankäytön hallinta on ihan toista kuin nuorena, jolloin ne motiivitkin taisivat olla ihan muussa kuin koulussa. Oli helppo keskittyä kouluhommiin silloin kun sille oli aika, jotta voi sitten sen jälkeen keskittyä taas muuhun. Allekirjoitan täysin opiskelukaverini, myös äiti, sanat: nuorempana ei olisi saant samasta koulutuksesta niin paljon irti.

Nykyään pääpaino tuntuu olevan yhä enemmän itsenäisessä opiskelussa ja niissä ah-niin-raivostuttavissa ryhmätöissä. Tässäkin voi helposti nähdä hyvät puolet äiti-ihmisen näkökulmasta. Itsenäinen opiskelu tekee aikataulusta joustavan. Oli helppo sumpia ajat niin, ettei lapselle tullut pitkiä päiviä (ihanassa) päiväkodissa, ja niin että sain tehtävät tehdyksi. Varsinainen lähiopetus kun loppui usein jo puolen päivän aikaan, jäin vielä lapsen päiväunien ajaksi koululle tekemään tehtäviä ja ryhmätöitä. Näin kotona ei tarvinnut enää tehdä niin paljoa kouluhommia, vaan aikaa perheelle ja kotitöillekin jäi hyvin. 



Mainitsin aiemmin, että menin ilmoittautumaan kevätlukukaudelle jatkamaan nuorimmaisen syntymän myötä kesken jääneitä opintojani. Kevätlukukausi on jo melkoisen lähellä, ja "cold feet" -tunne on tällä hetkellä päällimmäisenä. Vaikka ohjelmassa on vain ja ainoastaan opinnäytetyön kirjoittamista, mietin miten pystyn yhdistämään opiskelut tähän kotiäidin arkeeni. Tarkoitus on siis käyttää tarpeen mukaan koko kevätlukukausi oppariin, kotiäitiyden ohella. Nuorempi jää siis edelleen kotihoitoon. Kyllähän nyt yhden opparin siinä sivussa vääntää, vai kuinka? Pitäisikö sittenkin kysyä, mitä oikein ajattelin?! 

Varmastikin väistämätön tosiasia on se, ettei ompelulle ja blogille tule jäämään yhtä paljon aikaa kuin tähän asti. Nekin ovat kuitenkin itselle tärkeitä asioita, joten aion kyllä keväälläkin järjestää niille aikaa. Ja onhan tuo lukukausi aika pitkä aika opparille, jaksan uskoa että kaikki hoituu hyvin.

Onko lukijoissa aikuisena/äitinä opiskelevia tai opiskelleita? Entä niitä, jotka ovat tehneet opinnäytetyötä tai vastaavaa kotona ollessaan? Kuulisin mielelläni kokemuksianne!

PS. Origami joulutähti -juttuun oli tullut väärä linkki. Linkki vei kyllä oikeaan blogiin mutta väärään postaukseen. Se on nyt korjattu ja linkin takaa löytyy ohje tähden taitteluun! Pääset ohjeeseen suoraan myös tästä.

Suomen Kädentaidot 2015

Toteuttettu yhteistyössä Suomen Kädentaidot  -messutapahtuman kanssa


Terveisiä siis Suomen Kädentaidot -messuilta Tampereelta! Tapahtuman verkkosivu kertoo, että jo kahtena ensimmäisenä päivänä kävijöitä oli huikeat 31800! Messutapahtuma järjestettiin jo 20. kerran, ja itse olin mukana vasta ensimmäistä kertaa. 



Messut olivat todellakin kokemiset arvoiset; koko ensimmäinen tunti meni aivan pää pyörällä kaikesta ympärillä olevasta. Nähtävää ja koettavaa oli todella paljon ja myös monipuolisesti. Niin käsillätekijöiden tuotteita, kuin materiaalipuolta. Itseäni kiinnosti erityisesti tuo materiaalipuoli, varsinkin kangastarjonta näin ompelijan näkökulmasta. Yllä Verson Puoti, ja heidän ihanaa kangasvalikoimaansa. Katsokaapa tuota ihanaa musta-kultaista kuosia, se on kyllä todellinen herkkukuosi! Lauantaina käydessäni sitä ei ollut enää jäljellä, toivon että sitä saataisiin vielä verkkokauppaan. Ei tuolta Verson pisteeltä onneksi tyhjin käsin tarvinnut poistua kuitenkaan!



Tykkäsin myös messujen kirjavalikoimista, monipuolisesti löytyi inspiraatiota tarjoavia kädentaitojen teoksia. Ihan parasta kirja-antia löytyi tältä pieneltä pyöreältä pöydältä Idealavan vierestä, nimittäin huikean upean Molla Millsin Virkkuri -kirjat. Mikä parasta, kirjailija itse oli paikalla myös!



Juttelin hetken Mollan kanssa, ja sain huomata että hän on yhtä mukava kuin tyylikäskin. Olen aina ihaillut hänen tyyliään ja sitä, miten hän on tehnyt virkkauksesta muodikasta ja nykyaikaista. Alimmassa kuvassa näkyvä laukku on eräs suosikkini hänen virkkuumalleistaan. 






Idealavalla Anne Korkala (vasemmalla) ja Kari Sirén (oikella) puhuivat uudesta mielenkiintoisesta kirjastaan Syty valolle, juontajana Aija Rouhiainen (keskellä). Kirjassa annetaan vinkkejä siihen, millaisia osia valaisinrakentelussa voidaan käyttää ja miten niitä käytännössä valmistetaan. Jos valaisinrakentelu kiinnostaa, kannattaa tsekata kirjan lisäksi The Little Village -blogi, jossa Satu näyttää mallia kauniiden valaisinten rakentamiseen! 





Ihania neuloskankaita löytyi täältä Vanja Sean pisteeltä. Samasta paikasta löytyi myös valmisvaatteita, mutta itseäni kiinnosti erityisesti nämä kankaat. Niiden kuosit ovat ihan omanlaisiaan, suloisia ja kivan värikkäitä. 





Indiefabrics -piste näytti olevan kangashamstereiden vetonaula. Sieltä löytyivät Ikasyrin, Käpysen, Neenuskan ja Paapiin kankaita sekä myös joitakin ompelutarvikkeita. Täältä tein itsekin kivoja löytöjä, joita vilautan ihan kohta!

Messujen parasta antia näiden ihanien kankaiden ja kirjojen lisäksi oli kuitenkin ihmiset. Tapahtuma on selvästi monelle kädentaitojen harrastajalle kohtaamispaikka, jossa voi tavata samanhenkisiä ihmisiä. Tämä tapahtuma kerää väkeä joka puolelta Suomea, joten se on mahtava tilaisuus tutustua uusiin ihmisiin, joiden kanssa jakaa rakkauden ompeluun, neulomiseen tai mihin tahansa kädentaitoon. Itselläni oli ilo tavata bloggaajakollegoja, osa tutumpia, osa aivan uusia tuttavuuksia.

Ensivuonna sitten uudestaan! Ja tähän loppuun sitten vilaus messuostoistani:



Kankaat ylärivi: Tyyne-Esteri // Verson Puoti // Paapii
alarivi: Käpynen // Paapii
Silityskuvat: Pia Westerholm