Voinko olla mitä vain?

Tiedätte varmaan, kuinka sitä nuorena tuntuu siltä että kaikki ovet ovat avoinna työelämän suhteen? Kun tuntuu siltä, että tulevaisuus on superjännittävää, voit tehdä elämälläsi ihan mitä vain, koska olet vähän kuin tyhjä taulu peruskoulun jälkeen, kaikki on mahdollista. Kaikki on jännittävää, mutta ei sulla oikeastaan ole kiirekään, koska "se kaikki" on kuitenkin vielä edessäpäin. Maailma on sun ja niin edelleen. Voit olla ihan mitä vain haluat.


Silloin, kun kevyesti kriiseilin kolmenkympin ikää, ajattelin, että tää on kyllä vanhenemisessa pahinta. Se, että ne ovet alkavat sulkeutua. Kaikki ei olekaan enää mahdollista. Et voi tehdä sitä ja tätä koska olet koulutuspolkusi valinnut, elämässä on muutakin, on perhe ja lainat, et voi enää poukkoilla sinne tänne ja tavoitella unelmiasi. Kolmekymppisenä ei enää riitä se, että tietäisi mitä haluaa (jos edes tietää), vaan pitää olla jo se koulutus ja työ. Ehkä vielä voisi kouluttautua mutta vuodet vierii ja käy selväksi, ettei tässä olekaan aikaa kaikkeen. Pitää olla järkevä, hoitaa työt ja niin edelleen, pitää olla pysyvyyttä ja vastuuntuntoa. Eläkkeellä sitten on aikaa, on varmaan.


Ja ehkä haluaakin olla järkevä ja vastuuntuntoinen ja tekee sen mielellään. Mutta haluaisi samaan aikaan tavoitella unelmiaan. Niitäkin, jotka on muodostuneet elämän varrella. Ei niitä tiedä silloin juniorina, kun lukion opinto-ohjaaja hiillostaa valitsemaan loppuelämäsi ammatin. Silloinhan on vielä niiiiin nuori. Ei, vaan elämä muokkaa meitä ja unelmiamme, osa niistä kehittyy ajan kuluessa, jotkut saattavat putkahtaa päähän ihan vain yhtenä hyvänä päivänä, sellaisena jolloin sulla on aikaa pysähtyä miettimään oikeasti.


Olen yrittäjyydessäni kuin lapsi karkkikaupassa. Miksikä nimittäisin ammattiani? Yleispätevä yrittäjä kuulostaa kivalta ja toimii varmasti. Mutta voisinko olla vaikka suunnittelija? Designer? Olenko osittain myös markkinoija, ostaja, visualisti, valokuvaaja, myyntiedustaja, copywriter.. Mahdollisia titteleitä on vaikka kuinka monta, voinko olla niitä kaikkia?



Vaikka pohdittuani näitä asioita hetken, tulin kuitenkin siihen tulokseen että ei sitä tarvitse määritellä. Luokittelu on oikeastaan aika turhaa. Tärkeintä on se tunne, mitä tästä saan. Se tunne siitä, että olen oikealla polulla ja voin itse määritellä työni. Eikä sen edes tarvitse olla koko loppuelämäni työ jos siltä tuntuu. Kuka meitä muka rajoittaa sen vastuuntunnon lisäksi? Haluan tavoitella sitä mitä sydän haluaa. Haluan olla se, joka olen, ammatiltani ja muutenkin, vaikka olenkin kolmekymppinen ja mulla on perhe. Halua yhtä aikaa olla jalat maassa, kantaa vastuuni, elää tasaista ja rauhallista elämää, mutta myös leijua pää pilvissä, tavoitella mahdottomia, olla välittämättä jos joku ajattelee etten voi onnistua. Maailma on taas ihan pikkuisen enemmän auki. 

Yhden yllä mainituista kyllä sanon, kun kysytään mitä teen työkseni. Olen yrittäjä.


Tervetuloa kerrospukeutuminen!


Aaah..! Kerrospukeutuminen jos mikä on ihanaa. Tykkään tosi paljon pukeutumisessäni pitkistä neuletakeista, joihin voi kietoutua sisään tai heittää vaan harteille. Pitkiä neuletakkeja mulla onkin kaapissa monta, ja ottaisin vaikka lisääkin. Neuletakin alle sopii hienosti paita ja housut, mutta viimeaikoina oon alkanut päästä enenevissä määrin sisään myös leggarikulttuuriin. 

Aiemmin oon aina kokenut, ettei se oikein ole mun juttu, mitä nyt joitain mustia yksivärisiä olen käyttänyt mekon kanssa. Mutta nytpä syksyllä bongasinkin kaupoista parit kivat leggarit, kuten just nämä Vero Modan ihanat kuvioidut mutta silti kokomustat. Leggarit, joissa kuvio tulee neuloksen tekstuurista. Tajusin, että taidan mä sittenkin tykätä aika paljon niistä!



Ok, leggareita on hiipinyt vaatekappiin. Mutta mitä niiden kanssa?! Tunika on mun kaapissani aivan tuntematon käsite, ellei lasketa yhtä jo melkein vuosi sitten tekemääni (josta muuten onkin tullut aika lemppari niiden yksiväristen mustien leggareiden kanssa pidettäväksi). Mutta kuviollisena tuo aiemmin tehty ei nyt ihan sovi kuviopintaisten leggareiden kanssa. Siispä ompelulistalle yksivärisiä tunikoita!

Aloitin tekemällä harmaameleeratusta viskoositrikoosta tunikan tuolla samalla kaavalla kuin yllä mainitunkin tunikan. Kaava on siis jostakin vanhemmasta SK-lehdestä, en harmi kyllä ole kirjoittanut siihen mitään nimeä tai muuta lisätietoa.. Kaavaa muokkasin tähän versioon kaventamalla ja lyhentämällä sitä. Halusin istuvan mallin, joka on vähän kuin pitkä teeppari.

Tämä malli on siitä kiva, ettei siinä ole hihan saumoja erikseen. Ehkä se vähän liiaksi korostaa jo muutenkin leveitä harteita, mutta en anna sen haitata. Tunikahan on tarkoitettu käytettäväksi osana kerrospukeutumista, neuletakin alle, jolloin tuollaisella ei ole juuri merkitystä. Yksityiskohdaksi lisäsiin vielä tunikan sivuille helmaan rypytyksen, jonka toteutin ompelemalla saumoihin pätkät kuminauhaa. Siitä tuli kiva osa vaatetta, tykkään siitä että se rypyttää myös koko alaosaa hiukan, ja tekee helmastakin pikkuisen kaarevan.  

10 syytä tykätä marraskuusta

Marraskuu, mikä hirveä kuukausi. Varmaan vähiten tykätty koko vuodesta, vaivuttaa koko kansan siihen puolittaiseen talviuneen, jossa me pohjoisessa asuvat vietetään marraskuusta aina kevään lumien sulamiseen asti. Mutta kuten olen ennenkin sanonut, ei hyödytä murehtia asiaa vaan etsiä hommasta ne parhaat puolet. Joo, täällä vallitsee kamala kaamos niin monta kuukautta, mutta homman huonoja puolia voivotellessa asia tuntuu vaan entistä pahemmalta. 

Marraskuu koitti joka tapauksessa, joten yhtä hyvin voisi tsekata mitä kivaa on edessä tässä kuussa! Listaan siis omat ilonaiheet ja huippujutut marraskuulta: 

1. Aloitetaanpa sellaisella pikkuasialla, jonka suuri osa mainitseekin kun kysytään mitää hyvää on pimeässä vuodenajassa. No kynttilät näyttävät niin paljon kauniimmilta ja tunnelmallisemmalta kun on pimeää! Ja sama pätee koko kotiin oikeasti. Marraskuun pimeässä ja koleassa ulkoilu ei ehkä ole suurinta herkkua, mutta onko mitään parempaa kuin tulla sen jälkeen omaan kotiin, sytyttää kynttilät lyhyihin ja käpertyä sohvannurkkaan viltin alle? 


2. Sitten henkilökohtaisempi ilonaihe: oppari tulee väliseminaarivaiheeseen! Jes! Väliseminaari onkin jo ensi viikolla, ja vielä on hommia paaaljon ennen sitä. Silti, yksi askel eteenpäin kohti lähikuukausina häämöttävää valmistumista.

3. Haravointi. Haravointi ja syksyn pihahommat lavan ilmestyessä taloyhtiön pihalle. Joo, ihan arkista ja joillekin kamalaa pakkopullaa, mutta meille, etenkin lapsille odotettu hetki syksyssä. Koko perhe ulkona pihatöissä, naapuruston lapset juoksentelee ympäriinsä ja "auttaa", hulluttelua ja fyysistä työtä ja talkooeväitä pihalla. Siitä sitten sisälle nauttimaan kohdasta 1. 

4. Saan marraskuussa valmiiksi viimeisen kurssin ennen valmistumista. Enää on opparin lisäksi harjoittelua ja sitten paperit ulos! Huh!


5. Glogi. Oi ihana glögi. Se tulee kauppoihin, ja siitä meidän jääkaappiin. Mieluiten vaaleana versiona. Ja taas voidaan palata kohtaan 1, glögillä höystettynä!

6. Ensilumi. Ensilumen odotus lasten kanssa (ja tunnustan, ilmankin), on joka vuosi yhtä jännittävää. En muista kertaakaan, että ensilumen sataessa en olisi tullut onnelliseksi kuin pikkulapsi, siinä vain on sitä jotain! Lapsena juoksin kuulemma samantien ulos ja kaivoin sukset varastosta vaikka lunta olisi tullut sen 5 milliä. Sama fiilis on edelleen, tai ihan vähintään ollaan nenät ikkunassa lasten kanssa. Täällä ensilumi jo koittikin, ja kiitos, lisää saisi tulla!

7. Yrityksen käynnistäminen etenee. Tänään lähtee postin mukana perustamisilmoitus, ja huh jännittää! Ja kumpa nimiehdotus menisi läpi sellaisenaan!


8. Bloggers' Inspiration Day + illan gaala. Huomenna nähdään blogituttuja ja juhlitaan! Illan gaalassa palkitaan vuoden inspiroivimpia blogeja, tägillä #IBA2016 voit seurata tapahtuman tunnelmia somessa!

9. Paluu viileään vaaleaan tukkaan. Oikeastaan tämä toteutui jo lokakuun viimeisinä päivinä, mutta listaan sen tähän koska se tuottaa iloa just nyt. Mulla on ollut lämmin vaalea viimeiset kolmisen vuotta ehkä, sitä ennen tukka laitettiin aina viileän vaaleaksi. Tässä välillä on ollut lämpimän sävyn lisäksi myös tummempaa tyveä, ja täytyy sanoa että se riittää jo. En tajunnutkaan, miten olen viileää sävyä kaivannut, ja miten kotoisaksi nyt tunnen olon tässä tukassa!

10. Joulunodotus. Tarvitseeko enempää sanoa? :) 

Tässä siis mun marraskuun ihania juttuja, mitkä on sun?