Lomarevanssi

 Meillä meni, kuten kerroin, koko kevätloma flunssan kourissa. Koko perheellä. Päätettiin silloin, että voidaan yhtä hyvin toteuttaa peruuntuneet lomasuunnitelmat tulevina viikonloppuina. Meillä vietetään siis tällä hetkellä lomarevanssia! Tänään on jo käyty keskustassa jätskibaarissa perheen kanssa, ihanaa nähdä miten lapset nauttii yhdessäolosta. Ja nauttii siitä aikuisetkin! Lomarevanssille on tiedossa myös jatkoa viikon sisään risteilyn merkeissä, eli hyvää ruokaa, sitä yhdessäoloa ja lasten ilon seuraamista. 

Halusin listailla blogiin lomarevanssin lisäksi muutamia viikon positiivisia:

1. Kuopukselle löytyi huippuihana päiväkoti, jossa hän myöhemmin tänä vuonna aloittaa. Oikeasti innostunutta porukkaa, ihanat satumaiset puitteet pienessä talossa ja vanhassa kartanossa. Hyvän paikan löytyminen tekee uuden arjen alusta ainakin vähän helpompaa, vaikka tottakai totuttelu ottaa aikansa, niin lapsella kuin äidilläkin. 

2. Hoitovapaan lopun häämöttäminen iski lujaa niin, että tekee mieli ottaa kaikki irti jäljellä olevasta ajasta muksun kanssa kotona. Jos joskus olenkin valittanut kotitöistä, jotka eivät tekemällä lopu tai ajoittaisesta tylsyydestä, niin nyt kaikki sellainen tuntuukin yhtäkkiä taas ihan korvaamattoman tärkeältä. Ihan varsinkin kiireetön oleminen lapsen kanssa. Olen aina tykännyt lasten touhujen seuraamisesta, mutta nyt tekee mieli painaa muistiin kaikki pienetkin asiat siitä millaista meidän arki ja elämä just nyt on. 

4. Esikoisen lukutaito ansaitseen kyllä maininnan. Mahtavaa seurata sen kehittymistä, ja sitä kun lapsi lukee meille sanoja ja katsoo miten äiti ja isä siihen reagoi. No ylpeydellä tietysti, kuten aina kaikkia opittuja taitoja kohtaan iästä riippumatta!

3. Ihana koti, joka siivottiin eilen kevätkuntoon. Laitettiin vihdoin pois talvisisustusta, ja kaivettiin esille keväistä. Vaunuiltiin lasten kanssa lähikauppaan hakemaan kimppu tulppaaneja, koska tulppaanit maljakossa on se, mitä ilman kevät ei tule!

Ihanaa viikonloppua!

Täydellistä ryhtiä metsästämässä +vatsalihashaasteita

Nyt seuraa tunnustus: kuulun niihin äiteihin, jotka eivät uskalla treenata (kunnolla ainakaan) raskausaikana. Vaikka raskauteni ei olisi ollutkaan riskiraskaus, en luultavasti siltikään olisi uskaltanut treenata. Joo, tiedän, se on vain hyväksi vauvalle jne. Mutta kun ei vaan uskaltanut. 

Siitä seurasi tietenkin se, että saavutettu lihaskunto otti ja katosi. Raskauden myötä kunto tuntui valuneen aivan nolliin, siellä se varmasti olikin. Inhottavaa. Hyvä kunto ei kuitenkaan ole pelkästään mikään ulkonäköasia, vaan hyvän olon asia. Haluan olla kunnossa, koska silloin voi hyvin. Kuopuksen syntymän jälkeen treenille on kuitenkin ollut välillä vaikea löytää aikaa. Vaikka tykkään treenaamisesta, se ei ole pakkopullaan missään nimessä, niin silti. On niin paljon muutakin tekemistä! 

Mutta selitykset sikseen ja asiaan. Päätin vuodenvaihteessa nimittäin aloittaa kuntoon -projektin ryhdistä. Ryhti on olennainen osa hyvinvointia, ja myös ulkonäköä. Ihminen, jolla on hyvä ryhti, vaikuttaa energiseltä jo ulkoisten seikkojen perusteella. Haluan karistaa väsyneen lookin itsestäni suoristamalla ryhdin. Mutta kuten sanoin, ulkoisia seikkoja tärkeämpää on hyvinvointi. Nyt kun olen tätä ryhtiä hakenut vuodenvaihteesta saakka, eli kahden kuukauden ajan, olen huomannut ison eron varsinkin niskahartia jumien ja niistä johtuvien järkyttävien päänsärkyjen suhteen. Ne ovat vähentyneet niin radikaalisti, että se motivoi jatkamaan. 

Mutta ryhti ei ole vieläkään kummoisessa kunnossa. Toisen raskauden jälkeen nimittäin vatsalihasten palautumisessa on ollut haastetta. Puhutaan siis vatsalihasten erkaantumasta, mikä tuntuu olevan ihmeellisen vaiettu aihe, kun ottaa huomioon miten yleinen se kuitenkin kokemusteni perusteella on. Itsekin mietin, kehtaako tästä kirjoittaa mutta kyllä mä nyt kehtaan. Monesti, jos aihe tulee naisporukassa esille, yksi jos toinenkin tunnustaa saman. Miksi siitä ei voisi puhua? Moni samasta ongelmasta kärsivä ei edes tiedä, miksi vatsa edelleen pömpöttää vaikka raskaudesta on jo aikaa. Itselläni vatsalihasten väliin jäi alle 2cm rako, ei paha, mutta aiheuttaa silti pieniä haittoja. Kuten sen, että vatsa pömpöttää todella helposti. Ja toisena sen, että keskivartalon korsettia on vaikeampi hallita kuin ennen ja se aiheuttaa ristiselän särkyjä etenkin treenin yhteydessä. 

Oma tilanteeni on suht hyvä, koska rako on niin pieni. Kuitenkin, se vaatii jatkuvaa ylläpitämistä syvien vatsalihasten treenaamisella. Jos olen viikon harjoittelematta, kuten viime viikolla ollessani flunssassa, huomaa eron heti. Tai jos teen suoria vatsalihaksia liikaa rasittavan liikkeen, erkaantuma meinaa lähteä kasvamaan. Saa siis olla jatkuvasti tarkkana ja yrittää ylläpitää syvien vatsalihasten kuntoa. Luulen, että tämä vaikuttaa myös siihen, että kahden kuukauden todella aktiivisen treenaamisen jälkeenkin ryhtini näyttää edelleen tältä: 

Ei nyt ihan kauhean nätti ryhti, mutta vielä se siitä kehittyy.

Ja nyt, siellä ehkä joku ihmettelee että mitä, miksi DIY Storiesissa on treenijuttuja?! No siksi, että löysin sattumalta tämän kirkkaanvärisen scuban kangaskaupasta ihan muuta hakiessani, ja päätin tehdä siitä treenipöksyt! Koska mikä muka motivoi paremmin (tulosten lisäksi tietysti), kuin hienot treenikuteet?? Ei mikään!! Käytin housuin Mallikelpoisen ohjeella tehtyä leggarikaavaa, lisäsin vain leveän vyötärökaitaleen. Sivusaumat ompelin valelaakasaumalla peittarijälkeä tavoitellen. Olen tehnyt tuohon laakasauman ompeluun saumurilla ohjeen, se löytyy täältä (linkki).