Ensimmäinen jumpsuit




Varsinaisesti. Siis ensimmäinen. Tein nimittäin ihan oikeasti kokeiluversion, voitteko uskoa! Kärsivällisyyteni ja pitkäjänteisyyteni kehittyminen siitä että kyllästyn ompeluprojektiin jo saatuani kaavat piirrettyä siihen että teen kokeiluversion ennen varsinaista työtä ja saan sitten vielä sen varsinaisenkin tehtyä hutiloimatta on ihan huimaa! Jos joku siellä miettii mikä auttaisi kehittämään omaa pitkäjänteisyyttään  edes hiukan niin ratkaisuni tähän on: äitiys. 





Halusin tehdä vauvalle jumpsuitin. Tykkäsin niistä esikoisella hänen ollessaan konttailuikäinen, itseasiassa niitä jumpsuitteja on vielä tallellakin ja tulossa käyttöön. Ei kuitenkaan omatekemää koska tuolloin en vielä juuri ommellut. Nyt kun näitä herkullisia kuoseja tulee ovista ja ikkunoista ja näitä ihania jumpsuitteja näkee blogeissa ja fb:n ompelyuryhmissä, niin halusin itsekin kokeilla. Valitsin kangastakin huolella, ja päädyin tähän ihanaan Metsolan joustocollegeen. Saapa nähdä miten kauan polvet pysyvät valkoisina! Tykkään valkoisesta sen verran, etten ole vierastanut sitä lastenvaatteissakaan. Käyttöikä on sen verran lyhyt (joskin rankka..!) etenkin vauvanvaatteissa että valkoisen tummuessa onkin jo aika ottaa käyttöön seuraava koko. 

Kaavan pohjana on OB:n Chilly Season, johon lisätty huppu + muokattu kapeammaksi ja vetskakin siirretty keskelle. Harjoituskappaleessa tein vetoketjun vinoon ja huhhuh millainen kanttauksen käänne siihen vetoketjun alapuolelle tulikaan! Hyvä että tein kokeiluversion niin osasin välttää senkin sudenkuopan tässä oikeassa versiossa! Ja näin kun työ on valmis voin sanoa että oikeastaan kyllä tykkäänkin enemmän tästä perinteisemmästä paikasta vetoketjulle. Se ei myöskään paina konttaavan vauvan polvea.




Kaavasta poiketen lisäsin hupun alle vuorin ja siihen tuon puoliympyrän niskaan. Koska kerran aloitin tekemään tätä jumpsuittia oikein erityisen huolella, päätin että teen sen rauhassa loppuunkin enkä ala tapani mukaan hutiloimaan kun haluan työn jo valmiiksi. Harsin jopa vetoketjun ennen ompelua. Harsinta kannatti ehdottomasti, sain vetokejun nätisti paikoilleen ilman aaltoiluja. 

Koska itseni tuntien kokeiluversioista saati hutiloimattomuudesta ei tule pysyvää tapaa, viisastelen kun vielä voin: "Päivän opetus kuuluu siis: tee aina työsi rauhassa ja keskittyen."

Onko lukijoiden joukossa muita entisiä tai nykyisiä (tai nykyisiä piilo-) kärsimättömiä pakko-saada-heti-valmista -ompelijoita?

1 kommentti