Ommellaan pojille ja tytöille


Varoitus! Tämä postaus sisältää karkeita oletuksia ja törkeitä yleistyksiä.

Olen aina ollut sitä mieltä, että pojille löytyy ihan yhtä kivoja ja ihania vaatteita kuin tytöillekin. Koskaan ei ole tuntunut vaikealta löytää söpöä tai tyylikästä puettavaa kahdelle pojalleni. Ei vähääkään. Koskaan en ole kaivannut mekkojen ostamista, en hypistellyt haikeana vaaleanpunaisia pikkuvaatteita vaatekauppojen lastenosastoilla. Minulla on kaksi poikaa, ja olen heistä ylpeä ja onnellinen. 

Toki jos olisin saanut tyttöjä, olisin heistä aivan yhtä ylpeä ja onnellinen. Näin sanottakoon, lasten sukupuolella ei ole ollut minulle sillä tavalla merkitystä, että olisin koskaan toivonut tiettyä. Kumpikin on yhtä hyvä.






Tämä juttu koskee siis vain ompelua. Nimittäin ensimmäistä kertaa huomaan haluavani ommella mekkoja! Ei siis siksi, että haluaisin nyt kovasti sen mekon. Vaan siksi, että haluan ommella sellaisen. Totuushan on, ellei ole aivan edistyksellinen sukupuolten sensitiivisyydessä, että pojille on ompelussa vähemmän vaihtoehtoja kuin tytöille tehdessä. Tytöille on mekkoa, tunikaa, hametta, hiuspantaa, paitaa, housua ja niissäkin vielä ilmeisen montaa mallia. Pojille on paitaa ja housua, ja no, ehkä takkia. 




Paidan ja housut voi toki ommella erilaisilla kaavoilla tai kikkailla yksityiskohdilla. Mutta ne on silti yhä edelleen samat vaatekappaleet. Itse pidän enemmän kuoseilla, kankailla ja tekstuureilla tekemisestä, kuin siitä että tekisin vaatteeseen pikkutarkkoja yksityiskohtia. Olisi hauskaa kokeilla, millaisia vaatteita saisin aikaan, jos tekisin tytön vaatteita. 

Vielä edellinen sukupuoli tuntuu uskovan, että pojalle ei voisi laittaa päälle "tiukkoja housuja" eli leggingsejä. Meillä pienempi kulkee sujuvasti leggareissa, ja näyttää niissä todella suloiselta. Oma rajani menee silti mekossa: ihmisten ilmoille en laittaisi pojalle mekkoa. Luulenpa silti, että sekin päivä vielä joskus nähdään, kun on ihan tavallista nähdä poika mekossa. Täällä Suomessakin. 





Minulla on teoria kuoseihin liittyien. Ympäristöä havainnoimalla olen pistänyt merkille, että tytöille kelpaa pidempään kuosilliset ja kaikinpuolin iloisemmat kankaat. Pojilla näkyy jo varhain yksiväristä, "ison pojan" vaatetta. Omalle eskarilaisellekaan ei käy vaatteet, jossa kuviota on joka puolella. Kuvaa saa olla vain edessä. Tämähän on nyt tietysti sellainen karkea yleistys jollaisesta alussa varoitetaan. Kaikki tytöt ja pojat eivät tietenkään ole samanlaisia, vaan toisille pojille kuosit on in ja toisille tytöille kauhistus. 



Kuosien kelpuutaaminen ei onneksi mene ristiin oman makuni kanssa, sillä valitsen usemmiten lastenvaatteisiin unisex-kankaita, jotka kävisivät yhtä hyvin molemmille. Samoin tulen usein valinneeksi kankaita, jotka on tarkoitettu aikuisille. Sen verran sukupuolisensitiivinen olen, etten halua alkaa tuputtamaan lapsilleni "pojille" tarkoitettuja asioita. En halua vaatteella määritellä, että mistä asioista heidän tulisi pitää vain siksi, että "perinteisesti poikien pitäisi". Meiltä eskarilaisen vaatekaapista löytyy kuitenkin useampi kaivuri- tai autoaiheinen vaate. Siksi, että työkoneet ja muut isot äänekkäät masiinat ovat olleet hänen suuria kiinnostuksen kohteitaan jo vauvaiästä asti. Olen sitä mieltä, että sukupuolisensitiivisyyden takia ei tarvitse alkaa myöskään häivyttämään niitä perinteisiä sukupuoleen liitettyjä aihealueita. 



Harvemmin näitä juttuja tulee mietittyä sen enempää kangas- (tai vaate-valintoja tehdessä. Valinnat tekee sen mukaan mikä milloinkin näyttää omasta mielestä hyvältä. Ei silloin ajattele että teenpä tässä nyt vaatetta pojalle/tytölle. Enemmänkin sitä ajattelee tiettyä lasta, omaansa ehkä, lastenlasta ehkä. Sukupuoli vaikuttaa mutta onneksi ihmisiä on moneen junaan, eikä koodeja ole pakko noudattaa. Jokainen valitsee ne kuosit ja värit joista itse tykkää tehdä. Sukupuoliroolien vapautuminen on mielestäni vain ja ainoastaan hyvä juttu.

Millaisia vaatteita ompelet (tai ostat) pojalle/tytölle? Miten sukupuoli vaikuttaa ompeluusi, vai vaikuttaako se ollenkaan? Vinkkejä kaavalähteistä poikien kiinnostaviin vaatteisiin otetaan myös vastaan!

9 kommenttia

  1. Hyvä kirjoitus! Mie en tiiä miten tässä kävi niin, että olen liukunut tahtomattani kauheen stereotyyppisiin juttuihin. Pojan ollessa vauva, oli kaikki tosi unisexiä, mutta nyt etenkin tytölle haluan ybersöpöjä juttuja! Outoa. Ja on kyllä tytöille enemmän variaatioita, samaa mieltä. Pojilla tykkään huppareista ja pystykauluksista, niillä saa ainakin ilmettä perusmalliin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luulen että mulle vois käydä samalla tavalla, ihan siksikin että ne tosi tyttömäiset vaatteet on sellaisia mitä ei ole koskaan tehnyt. Tosin, maustaisin sitä vaaleanpunaistakin varmaan muvalla.. :D Mutta mitä piti sanoa, on se että mun mielestä ei kannata ottaa paineita kumpaankaan suuntaan, siis siitä että onko stereotyyppistä vai ei. Jos jostain tykkää niin antaa mennä vain! Onhan vaaleanpunainen superihana väri.. :)

      Poista
  2. Hieno kirjoitus! Mua vähän harmitaa kun en ollut innostunut onpelusta kun tyttö oli pieni. Nyt kolmasluokkalaisille ei mekot juuri kelpaa. Ja totta, tytöille enemmän variaatioita!

    Nyt muuten sun kuvat näkyy mobiilillakin ihan tosi hyvin, teitkö jotain muutoksia? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ah voi ei.. Ehkä tyttö muuttaa mielensä jossakin vaiheessa? Tosin, teinille ompelu onkin varmaan jo ihan oma lukunsa.. ;)

      Mahtavaa kuulla että huomaat eroa! En siis ehtinyt vastata sun blogin puolella viimeisimpään vaikka sen jo luinkin, nappasin kiinni vinkkiin tiedostomuodon vaihtamisesta png:n ja se näyttää tehneen ihmeitä. En ihan vielä nuolaise kun on vasta ekat kuvat mutta kyllä nämä nyt näyttää mobiilissakin enemmän alkuperäisiltä kuvilta, toisin kuin ennen. Suurkiitos vinkistä siis! :)

      Poista
    2. Jes! Kiva kuulla ja nähdä että toimi! :)

      Poista
  3. Mulla on ollut paljon kans pohdinnassa nämä sukupuolittuneet vaatevalinnat. Teen pojalle poikkeuksetta legginssejä, mutta myös väljempiä kollareita. Tytölle koitin tänään markkinoida kollareita, mutta hän halusi vain leggareita. Varmaan voin myös katsoa peiliin, sillä en itse ikinä käytä mitään pussittavia housuja, edes niitä kollareita.

    Meillä pojalla oli kovinkin vakava mekkovaihe kesällä ja roolivaatteet käytössä päivittäin. Poika sai sydämensä kyllyydestä leikkiä prinsessaa kaiket päivät, mutta kaupungille puettiin äidin valitsemat kaupunkivaatteet. Pidempää paitaa poika on kyllä käyttänyt ihan ihmisten ilmoillakin. Jotkut sanoisivat niitä tunikoiksi. Perinteiset prinsessamekot meillä vielä kyllä jää ihan roolivaatteiden osaan pojan vaatteissa. Kaikkia rooleja saa ja pitää leikkiä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Just näin mäkin ajattelen. Että kotona saa kulkea niin paljon mekossa kuin tahtoo jos sellainen vaihe tulee, mutta kaupungille valitsen vaatteet minä. Valitsenhan useimmiten muutenkin ne vaatteet, vaikka jalassa olisi jo housut (kun ne on usein kurassa). Samaa mieltä kuin sinäkin mitä tulee rooleihin! :)

      Poista
  4. Mähän olin ennen lapsen saamista sitä mieltä, ettei ole poikien ja tyttöjen värejä. No, jotenkin sitä kuitenkin ostaa lähinnä sini- ja vihersävyisiä kankaita, ne kun vielä sopivatkin meidän pikkumiehelle ehdottomasti parhaiten. Keltaista hankin myös, mutta ainakaan se Noshin kamerakankaan sävy ei oikein istunut ukkelille. Kirkkaanpunaisia vaatteita, etenkin housuja, hankkisin joko kankaina tai valmiina tosi mielelläni, mutta niitä ei meinaa löytyä tasan mistään. Punaisesta löytyy lähinnä kaikkia pinkin ja vaaleanpunaisen eri sävyjä, mutta sitä semmoista ihan rehellistä paloautonpunaista ei ole kyllä tullut usein vastaan. On sanottava, että pinkkiä en jotenkin osaisi pojalle pukea - mutta hitto, oon todennut että mitä väliä sillä on! Joskus huomaan miettiväni, että pitäis olla jotenkin Tiedostava Vanhempi ja homma menee vähän överiksi. Muistan kun vielä raskaana ollessani valkkasin käsityömessuilla tuttinauhaa. Väreistä parhaiten mua miellytti sinikeltainen, mutta mietin oikeesti pienen ikuisuuden että voinko siis nyt ottaa tän kun sehän on niin stereotyyppinen poikaväritys! Siis luuleeks kaikki että haluan pukea lapsen vaan siniseen koska se on poika! Lopulta kuitenkin totesin itseni naurettavaksi ja ostin sen nauhan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D ihana Oili! Juuri tätä meinasinkin, että pätee molempiin suuntiin se sensitiivisyys. Siis että vaikka ei tuputta tiettyä väriä tai jotain asiaa niin ei myöskään kiellä sitä. Joo totta, en ole tajunnutkaan että kirkkanpunaista ei oo tällä hetkellä oikein tarjolla. Ei kyllä valmisvaatteissakaan. Burgundinpunaista sen sijaan on nyt alkanut näkyä ja se on tosi kiva unisex -väri! :)

      Poista