Ajatuksia aikuisena opiskelusta ja opintojen jatkamisesta

Moni teistäkin siellä ruudun toisella puolella on varmasti joskus miettinyt millaista on opiskelu aikuisena. Kun on jo valmistuttu jollekin alalle, koulutus jäänyt vähälle ja/tai perhe jo perustettu, vieläkö lähtisi  opiskelemaan? Työuraakin saattaa olla jo takana, mutta ei vaan tunnu ihan oikealle. Sitä huomaa edelleen pohtivansa, mikä minusta tulee isona.



Minä aloitin korkeakoulututkintoon tähtäävän opiskelun aikuisena. Olin silloin 28-vuotias, lapseni oli 3-vuotias. Oli rivitalonpätkä ja kaksi koiraa. Perus perhe-elämää siis. Olin ollut kolme vuotta kotona lapsen kanssa, ja kaipasin jotain lisäkoulutusta artesaanintutkintooni. Koska mieskin kannusti ja taloudellinen tilanne antoi myöten: opiskelemaan! 

Etukäteen ajattelin, että joudun viettämään kaikki illat nenä kiinni kirjassa. Että on vaikea tietää etukäteen millaisia päivien aikataulut ovat, mikä voi hyvin sotkea lapsen ja perheen totutut rutiinit. Ajattelin, että saattaisi olla vaikea löytää aikaa tenttien lukemiseen ja läksyjen tekemiseen. Entä millaista äiti-ihmisen opiskelu on todellisuudessa? Voin tietysti puhua vain omasta puolestani, toisilla koulutusaloilla on ihan erilaista, sitoutuminen on aivan toista luokkaa ehdottominen läsnäolopakkoineen ja suurine läksykuormineen. Toisissa työpaikoissakin on yhtälailla tehtävää myös työpäivän jälkeen. Omasta puolestani siis totean; opiskelu aikuisena perheen perustettua onnistuu todella hyvin!



Ensinnäkin, oltuani kolme vuotta kotona kaipasinkin jo opiskelun tarjoamaa älyllistä haastetta. Kaipasin siis ihan todella. Minusta tuli siis se tyyppi, joka tunneilla oikeasti kuuntelee opetusta (useimmiten) ja on siitä myös kiinnostunut. Asiaa tietysti auttaa se, että ala kiinnostaa aidosti. Ryhmässämme oli muitakin yli 25-v opiskelijoita muutamia, joten en jäänyt ihan orvoksi. Aikuisopiskelijat tuntuvat olevan melkoisen motivoituneita muutenkin, sillä kouluun tullaan omaehtoisesti opiskelemaan juuri sitä alaa mikä kiinnostaa. Aikuisuuden ja äitiyden myötä myös ajankäytön hallinta on ihan toista kuin nuorena, jolloin ne motiivitkin taisivat olla ihan muussa kuin koulussa. Oli helppo keskittyä kouluhommiin silloin kun sille oli aika, jotta voi sitten sen jälkeen keskittyä taas muuhun. Allekirjoitan täysin opiskelukaverini, myös äiti, sanat: nuorempana ei olisi saant samasta koulutuksesta niin paljon irti.

Nykyään pääpaino tuntuu olevan yhä enemmän itsenäisessä opiskelussa ja niissä ah-niin-raivostuttavissa ryhmätöissä. Tässäkin voi helposti nähdä hyvät puolet äiti-ihmisen näkökulmasta. Itsenäinen opiskelu tekee aikataulusta joustavan. Oli helppo sumpia ajat niin, ettei lapselle tullut pitkiä päiviä (ihanassa) päiväkodissa, ja niin että sain tehtävät tehdyksi. Varsinainen lähiopetus kun loppui usein jo puolen päivän aikaan, jäin vielä lapsen päiväunien ajaksi koululle tekemään tehtäviä ja ryhmätöitä. Näin kotona ei tarvinnut enää tehdä niin paljoa kouluhommia, vaan aikaa perheelle ja kotitöillekin jäi hyvin. 



Mainitsin aiemmin, että menin ilmoittautumaan kevätlukukaudelle jatkamaan nuorimmaisen syntymän myötä kesken jääneitä opintojani. Kevätlukukausi on jo melkoisen lähellä, ja "cold feet" -tunne on tällä hetkellä päällimmäisenä. Vaikka ohjelmassa on vain ja ainoastaan opinnäytetyön kirjoittamista, mietin miten pystyn yhdistämään opiskelut tähän kotiäidin arkeeni. Tarkoitus on siis käyttää tarpeen mukaan koko kevätlukukausi oppariin, kotiäitiyden ohella. Nuorempi jää siis edelleen kotihoitoon. Kyllähän nyt yhden opparin siinä sivussa vääntää, vai kuinka? Pitäisikö sittenkin kysyä, mitä oikein ajattelin?! 

Varmastikin väistämätön tosiasia on se, ettei ompelulle ja blogille tule jäämään yhtä paljon aikaa kuin tähän asti. Nekin ovat kuitenkin itselle tärkeitä asioita, joten aion kyllä keväälläkin järjestää niille aikaa. Ja onhan tuo lukukausi aika pitkä aika opparille, jaksan uskoa että kaikki hoituu hyvin.

Onko lukijoissa aikuisena/äitinä opiskelevia tai opiskelleita? Entä niitä, jotka ovat tehneet opinnäytetyötä tai vastaavaa kotona ollessaan? Kuulisin mielelläni kokemuksianne!

PS. Origami joulutähti -juttuun oli tullut väärä linkki. Linkki vei kyllä oikeaan blogiin mutta väärään postaukseen. Se on nyt korjattu ja linkin takaa löytyy ohje tähden taitteluun! Pääset ohjeeseen suoraan myös tästä.

5 kommenttia

  1. En oo opiskellut aikuisena (väitöskirjaa ei lasketa opiskeluksi), mutta tulin silti huutelemaan että uskon kyllä homman olevan tavallaan ehkä jopa helpompaakin kuin nuorempana. Huomasin jo yliopistossa, että käydessäni vikana vuonna sivuaineen oikeastaan fukseille tarkoitettuja kursseja niiden tahti tuntui ihan sairaan hitaalta ja sisältö naurettavan helpolta. Hieman nuorempana taas ne olisivat varmasti tuntuneet huomattavasti vaativimmilta. On tässä kuitenkin tultu jo aika matka eteenpäin jostain lukioajoista. Olen myös varma, että vanhempana koulutuksesta saa enemmän irti: motivaatio on tosiaan taatusti eri kun tietää aika tarkkaan, miksi tekee sitä mitä tekee. Kyllä mäkin mietin nyt monenkin aikanaan käydyn kurssin kohdalla, että ne tulisi nyt käytyä "hieman" eri intensiteetillä ja kiinnostuksella kuin silloin. Suurimpana haasteena kokisin itse varmaan just ton, jos pitäisi saada kotona jotain aikaan lapsen ollessa myös paikalla. Tämä toki riippuu tosi paljon lapsesta ja siitä, miten hommat järjestää. Puolison tukiessa ja ottaessa vastuuta jälkikasvusta äidin opiskeluhetkien aikaan asiat hoituvat varmasti hyvin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo kyllä se on niin. Ehkä eri tavalla osaa keskittyä olennaiseen (tai minä ainakin osaan sen paremmin nyt kuin nuorempana). Se oma kiinnostus on kyllä melkeinpä tärkeämpää kuin ikä varsinaisesti, motivaatio tosiaan huipputärkeä kuten sanoitkin. Puolison tuki on myös todellakin ehdotonta, ilman sitä opinnäytetyön tekeminen kotona lasta hoitaessa tuskin minulta onnistuisi. Tukea saan ja se auttaa uskomaan että aikaa kirjoittamiselle järjestyy kyllä. Kiitos kommentistasi! :)

      Poista
  2. Itse sain vuosi sitten just 30-vuotta täyttäessäni toisen korkeakoulututkintoni päätökseen. Kypsyyskoetta kirjoittelin vain muutama päivä sen jälkeen kun pääsin esikoisen kanssa synnäriltä :D Olin ehtinyt olla jo työelämässä jonkin aikaa enkä ole katunut sitä, että lähin uudestaan opiskelemaan. Se sen sijaan harmittaa, että kiusasin turhaan itseäni opintoja venyttämällä, koska sain opintojen vielä ollessa kesken vakkariduunin enkä vaan "jaksanut" käydä siinä sivussa koulua heti loppuun. Otin lopulta opinnäytetyötä varten pari viikkoa opintovapaata, jotta saisin työn hyvälle mallille ja kirjoitinkin sitä kasista neljään -meiningillä - palkaton vapaa toimi hyvänä motivaattorina eikä huvittanu käyttää sitä lorvimiseen :D

    Henk. koht. oon sitä mieltä kahden opinnäytetyön tehneenä, että se vaatii kyllä (ainakin multa) sen työpäivän mittaisen sitoutumisen jotta ei tarvi aina lopettaa just kun on päässy vauhtiin. Toki riippuu varmasti paljon myös ihmisestä ja siitä miten homman aikatauluttaa. Kevät menee kuitenkin yllättävän nopeasti, mutta kuten Oilikin tuossa sanoi, jos saat opiskeluun lapsivapaata aikaa ja pyhität siitä opiskelulle säännöllisesti osan niin onnistut varmasti :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ohho, saitko keskityttyä kypsyysnäytteeseen? Kuulostaa hyvältä tuo varsinaisen ajan ottaminen opinnäytetyölle. Se itseäni vähän mietityttääkin, että onko tuo kokonainen kevätlukukausi näennäisesti liian pitkä, että hommia siirtää ajatuksella onhan tässä vielä aikaa. Jos alkaa näyttää siltä, noudatan tuota sinun tapaasi; pyydän isovanhemmat viikoksi passiin ja menen muualle tekemään. Kiitos vastauksestasi! :)

      Poista
  3. Isovanhemmat varmasti tulevat mielellään auttamaan :), kun vaan ajoista sovitaan.

    VastaaPoista