Murphyn lait ompelun maailmassa

 
Näin pari kolme vuotta ompelua harrastaneena olen huomannut, että Murphyn lait pätevät myös ompelun jalossa lajissa. Oli taitoja tai ei, oletpa kokenut tai ihan amatööri, näitä Murphyn lakeja et pääse väistämään. 



Tässäpä muutamia Murphyn lakeja ompelussa:

1. Perussettiä: ompelet onnellisena pitkän, ehkä vähän kaarroksineen haastavankin sauman loppuun asti vain huomataksesi, että alalanka loppui jo alkusenteillä...


2.  Musta resori kun sitä tarvitaan (ja sitähän tarvitaan). Se, että musta resori on loppu tai ainakin ihan vähissä, on niin niin selvää pässinlihaa että sen voisi jo lisätä yhdeksi luonnonlaiksi luonnonlakien joukkoon.

3. Musta resori on siis loppu. Muutamia muitakin perusmateriaaleja tarvitaan seuraavaan työhön, vähän yksiväristä trikoota, ja sitten se sopivan pituinen vetoketju oikeassa värissä. Vain muutama tuote, mutta voin vakuuttaa parin vuoden verkkokauppaharavoinnin kokemuksella, että Murphyn lakien mukaisesti niitä ei koskaan löydy yhdestä ja samasta verkkokaupasta!

4. Saumurin tikki, erityisesti lankojen vaihdon jälkeen. Do I need to say more?!? Kun ennen langanvaihtoa tikki oli kaunis kuin morsian hääpäivänä, sen jälkeen joudut säätämään langankireyksiä tovin jos toisenkin.


5. Ompelukin voi olla välillä aikamoista  välineurheilua, tarvikkeita koneisiin on vaikka minkälaisia. Otetaan nyt esimerkiksi ompelukoneen automaattinen napinläpijalka. Tarvitset sitä harvoin, mutta kun tarvitset, niin löydätkö sen sieltä missä säilytät paininjalkoja? Murphyn laki sanoo, ettei se todellakaan ole siellä. Eikä se ilmesty sinne silloinkaan kun katsot ja pengot paikan läpi viidettä kertaa. Eikä sittenkään, kun tarkistat vielä kerran olisiko se ehkä kuitenkin siellä. Saatat vähän polkea jalkaakin lattiaan, toteat että luonnonlaki ompeluhuoneen kaaoksesta on tosi, ennenkuin löydät paininjalan. Ja mistäkö se löytyi? Sieltä kätevästä pienestä rasiasta läheltä ompelukonetta, sieltä mistä "sen helposti sitten löytää!".

6. Ompelutyösi on viittä vaille valmis. Tarvitsee enää tikata helma. Lopputulos siintää jo silmissä, työn valmistumisen huuma kutkuttelee ja suunnittelet kuinka laitat vaatteet päällesi vielä tänä iltana juhliin. Huh, menipäs viime tippaan mutta nyt voi jo huokaista, vaatehan on kohta valmis. Vaihdat kaksoisneulan koneeseen, asetat työn paininjalan alle. Painat poljinta ja ****! Olit sitten edellisellä kerralla ommellut siksakkia. Ja Murphyn lain mukaisesti varmaa on, että kaksoisneula oli ainoasi, koska mihin niitä nyt muka useampaa tarvitsee..



7. Suunnittelet uutta työtä. Etsit sopivaa kaavaa verkossa, valitset itsellesi mieleisen ja suuntaat kirjastoon hakemaan kaavan sisältävää käsityölehteä. Olet etukäteen tsekannut, että lehti on kirjastossa saatavilla. Lehti löytyy, lainaat sen ja viet kotiin. Tarvikkeet pöydälle, kaavapaperi, kynä, sakset.. Ja sitten huomaat, että juuri se kaava-arkki, joka sisältää tarvitsemasi kaavan, puuttuu lehden välistä. 

8. Olet aloittamassa ompeua ompelukoneella. Laitat paininjalan alas, olet painamassa poljinta ja ping! Yhtäkkiä lanka karkaa neulansilmästä, koska unohdit pitää kiinni langanpäästä!


Tuttua? Jokainen näistä Murphyn laeista on minulle tuttu omasta kokemuksesta. Ja mikähän ottaa eniten päähän? Numero 7 eli kaavan puuttuminen vei muutaman minuutin hengitykseltä tasaantua, ja on siten kova kilpailija. Mutta silti, pakko sanoa, että numero 8. on se kaikista ärsyttävin!

Ovatko Murphyn lait ompelussa sinulle tuttuja? Mikä on erityinen inhokkisi?

22 kommenttia

  1. Hah hah, niin TOTTA! Minua kyllä ärsyttää ylivoimaisesti eniten 1

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on kyllä kaikessa yksinkertaisuudessaan Paha! :D

      Poista
  2. 1, 4, 5, 6, 8.... aargh!! Lisäksi saumurin toisen neulan lanka ei pysy neulassa millään, joten kolmella langalla mennään. Tämänpäiväinen epäonnistuminen liittyy pellavan kutistumiseen, asiakkaalle verhoa siis tulossa. 4% piti, mutta yli 10% kuitenkin kutistui. Vaikka olevinaan reippaasti varasin kutistusvaraa, niin uusiksi menee. Kyrsii kyrsii mut vahingoista toki oppiikin :)

    Iloa viikonloppuun! Ja iloitaan onnistumisista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmaan pahentaa vielä ärsytystä kun tekee toiselle. Saumurit on kyllä jotain.. niin onnellinen olen siitä että nykyinen saumuri on kiltti mulle *kopkop. Ja hei, ajattele positiivisesti, kun ompelet yhdellä neulalla niin säästyypä lankaa! :)

      Poista
  3. Tutuilta kuulostaa. :) oma suosikki-inhokkini on ikuisesti alalangan loppuminen. Sille ei ole ikinä oikeaa hetkeä. Joka kerta ärsyttää yhtä paljon . Mut kaikkein eniten kyl sillon kun se loppuu muutama cm ennen maalia. Hauska teksti. Ei kun kyllä pitää allekirjoittaa vielä tuo saumurihomma. Omani on vanha ja super oikukas. Vaihdan langat vain pakon edessä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todellakin, se ON ärsyttävää.. Käytin viimeisimpään ompelukseen valelaakasaumaa saumurilla, otin riskin langoilla ja neuloilla kikkailuun, ja niin vaan piti hiki hatussa niitä sen jälkeen vekslailla vaikka mulla hyvä kone onkin. Tuskaa! :D

      Poista
  4. Vitsi kun tässä ei ole tykkäysnappia! Siinä tuli kyllä niin pähkinän kuoressa kaikki, mikä aiheuttaa hammasten kiristelyä tässä lajissa. 6. on tällä hetkellä se suurin inhokki. Mun ompelukoneet katkovat neuloja oikein työkseen. Uudet on kyllä hakusessa, mutta mistäs rahat, kun kaikki menee neuloihin. :D Alalangan loppuminen pääsee toiselle sijalle. Mulla käy usein niin, että kone alkaa rykimään ja ilmottelemaan alalangan hupenemisesta silloin, kun on se muutama hassu sentti enää työn valmistumiseen ja eihän se piru ikinä riitä! Aina jää se sentti pari ilmaa. On kyllä tullut usein mietittyä, josko sitä keksisi toisen harrastuksen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, niin hyvä pointti! :D Ah, tekeekö se alalanka sitten sitä selittämätöntä suttua sinne alapuolelle? Se tästä listasta puuttuukin! :)

      Poista
  5. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  6. Mä selviän näiden muiden kohtien kanssa, mutta kohta 6 ja kaksoisneula. Kiva kuulla, että joku muu on yhtä tohelo niiden kanssa. Ihan samasta asiasta valitin edellisessä blogipostauksessani. :D

    http://ratkoja.blogspot.fi/2016/03/hajyja-hajylle.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se käy kyllä niin äkkiä kun kaksoisneula on rutussa, eikä paluuta ole. :) Menenkin lukemaan sun juttusi! :)

      Poista
  7. Tutulta kuulostaa! Minusta ehdottomasti ärsyttävintä on 3. koskaan ei kaikkea saa samasta verkkokaupasta. Tähän sopisi myös sävyerot, on lähes mahdotonta löytää kankaaseen oikean sävyistä resoria :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo niin on! Vielä kun netistä ostaa niin on ihan mahdoton vertailla sävyjä. Mulla monesti jää kokonaan ostamatta kun kaikki ei löydy samasta paikasta, sitten tuskailen kun työ ei edisty puuttuvan vetoketjun takia! :D Ihanaa että joku muukin tätä inhoaa.

      Poista
  8. I feel you! Ihan superärsyttäviä kaikkia, ehkä tuo alalanka ja resori pahimmat :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Musta resori.. Ihan miten paljon sitä vaan ostaa niin se on kohta loppu.. :D

      Poista
  9. Toi viimeinen tapahtuu täällä kevyesti useimmin. Mun kone toimii niin, että jos langan katkaisee tolla koneen terällä, on sitä riittävästi ompelun aloittamiseen samantien ilman langan karkaamista tai kiinni pitämistä - JOS et ole ommellut neulan stoppi alhaalla, kuten mä melkein aina. Silloin se lanka karkaa joka jumalan kerta, koska en mä ikinä muista vetää sitä pidemmäksi. Kaksoisneulan kanssa parasta, koska niitä karkaavia lankoja on samantien kaksi ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ah ärsyttävää! Mulle tulee tuosta kohdasta joka kerta sellainen tuskainen what the hell just happened?? fiilis! :D

      Poista
  10. Hauska postaus :D. Moni näistä on kyllä tuttua juttua, tosin musta resori on aina loppu, kun en sitä juuri koskaan tarvitse. Uudessa koneessa en ole vielä saanut kertaakaan lankaa karkaamaan neulan silmästä, että jotain hyvää sentään siinäkin :). Alalanka kyllä on ehkä ärsyttävin, kun se loppuu aina väärällä hetkellä. Harvoin sitä muistaa tarkistaa, tuliko tikki nyt varmasti koko matkalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei sitä tosiaan huomaa tarkkailla. Välillä muistaa sentään nykyään tsekata se määrä jo siinä vaiheessa kun puolan vaihtaa. Musta resorin loppuminen pätee mulla myös muihin mustiin kankaisiin, kuten joustikseen. Just tänäänkin tein kaavat isomman housuihin ja siihen tyssäsi ettei ollut tarpeeksi mustaa joustista. Kuulostaa hyvältä tuollainen kone jossa lanka ei karkaa!

      Poista
  11. Olipa hauska lukea tätä postausta:D Moni näistä kohdista kuulostaa tutulle, erityisesti tuo 3, jota sovellan tukikankaaseen. Vaikka laatikosta löytyy montaa eri sorttia, neulosta/kuitua/kudottua, eri vahvuuksina ja mustana ja valkoisena, sitä ei kuitenkaan ole tarvittavan kokoista palasta tai juuri sitä toista väriä puutuu..ja 1 kohta, huoh. Koneessani on toiminto, joka ilmoittaa ennakkoon alalangan loppumisesta, mutta..kyllähän siinä puolassa on vielä sen verran lankaa, että tämän sauman saa loppuun, niin varmaan:D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kätevä toiminto! Luulen että mun ajatusmalli olis aivan samanlainen kuin sun tuossa, kyllä se nyt vielä tähän saumaan riittää..! Tukikankaat joo, ei koskaan sopivaa. Mulla on niitä sellainen pussi, oikeastaan pelkkää silppua täynnä kun niitä pieniäkään ei tule heitettyä pois, niitähän voi tarvita..! :)

      Poista
  12. Hih, "hauskoja" lakeja :). Eniten mulla ehkä sattuu tuota alalangan loppumista ja sitten että vetskaria harvoin on sopivaa, vaikka niitä ihan kiva valikoima jemmassa onkin :). Tuohon langan neulasta karkaamiseen auttaa muuten se, että katsoo, kun lopettaa että se langannostaja on ihan ylhäällä (eli lopettaessa myös neula on ylhäällä eikä kankaassa) . Mulla se jää jo automaattisesti suht ylös, mutta tavaksi on tullut aina lopettaessa pyöräyttä käsipyörää sen verran, että se nousee ihan siihen yläasentoon, silloin riittää jo sellainen kolmen sentin langanpätkä eikä lanka karkaa :). Tän oon jo opettanut meidän koululaistytöllekin, sillä se langan karkaaminen on todella ärsyttävää!

    VastaaPoista