Voinko olla mitä vain?

Tiedätte varmaan, kuinka sitä nuorena tuntuu siltä että kaikki ovet ovat avoinna työelämän suhteen? Kun tuntuu siltä, että tulevaisuus on superjännittävää, voit tehdä elämälläsi ihan mitä vain, koska olet vähän kuin tyhjä taulu peruskoulun jälkeen, kaikki on mahdollista. Kaikki on jännittävää, mutta ei sulla oikeastaan ole kiirekään, koska "se kaikki" on kuitenkin vielä edessäpäin. Maailma on sun ja niin edelleen. Voit olla ihan mitä vain haluat.


Silloin, kun kevyesti kriiseilin kolmenkympin ikää, ajattelin, että tää on kyllä vanhenemisessa pahinta. Se, että ne ovet alkavat sulkeutua. Kaikki ei olekaan enää mahdollista. Et voi tehdä sitä ja tätä koska olet koulutuspolkusi valinnut, elämässä on muutakin, on perhe ja lainat, et voi enää poukkoilla sinne tänne ja tavoitella unelmiasi. Kolmekymppisenä ei enää riitä se, että tietäisi mitä haluaa (jos edes tietää), vaan pitää olla jo se koulutus ja työ. Ehkä vielä voisi kouluttautua mutta vuodet vierii ja käy selväksi, ettei tässä olekaan aikaa kaikkeen. Pitää olla järkevä, hoitaa työt ja niin edelleen, pitää olla pysyvyyttä ja vastuuntuntoa. Eläkkeellä sitten on aikaa, on varmaan.


Ja ehkä haluaakin olla järkevä ja vastuuntuntoinen ja tekee sen mielellään. Mutta haluaisi samaan aikaan tavoitella unelmiaan. Niitäkin, jotka on muodostuneet elämän varrella. Ei niitä tiedä silloin juniorina, kun lukion opinto-ohjaaja hiillostaa valitsemaan loppuelämäsi ammatin. Silloinhan on vielä niiiiin nuori. Ei, vaan elämä muokkaa meitä ja unelmiamme, osa niistä kehittyy ajan kuluessa, jotkut saattavat putkahtaa päähän ihan vain yhtenä hyvänä päivänä, sellaisena jolloin sulla on aikaa pysähtyä miettimään oikeasti.


Olen yrittäjyydessäni kuin lapsi karkkikaupassa. Miksikä nimittäisin ammattiani? Yleispätevä yrittäjä kuulostaa kivalta ja toimii varmasti. Mutta voisinko olla vaikka suunnittelija? Designer? Olenko osittain myös markkinoija, ostaja, visualisti, valokuvaaja, myyntiedustaja, copywriter.. Mahdollisia titteleitä on vaikka kuinka monta, voinko olla niitä kaikkia?



Vaikka pohdittuani näitä asioita hetken, tulin kuitenkin siihen tulokseen että ei sitä tarvitse määritellä. Luokittelu on oikeastaan aika turhaa. Tärkeintä on se tunne, mitä tästä saan. Se tunne siitä, että olen oikealla polulla ja voin itse määritellä työni. Eikä sen edes tarvitse olla koko loppuelämäni työ jos siltä tuntuu. Kuka meitä muka rajoittaa sen vastuuntunnon lisäksi? Haluan tavoitella sitä mitä sydän haluaa. Haluan olla se, joka olen, ammatiltani ja muutenkin, vaikka olenkin kolmekymppinen ja mulla on perhe. Halua yhtä aikaa olla jalat maassa, kantaa vastuuni, elää tasaista ja rauhallista elämää, mutta myös leijua pää pilvissä, tavoitella mahdottomia, olla välittämättä jos joku ajattelee etten voi onnistua. Maailma on taas ihan pikkuisen enemmän auki. 

Yhden yllä mainituista kyllä sanon, kun kysytään mitä teen työkseni. Olen yrittäjä.


13 kommenttia

  1. Hieno kirjoitus, komppailen. Onnea hurjasti! <3

    VastaaPoista
  2. Hieno kirjoitus, komppailen. Onnea hurjasti! <3

    VastaaPoista
  3. No jes! Loistava kirjoitus :) Tsemppiä hommiin ❤️

    VastaaPoista
  4. Onnea yrittäjyydestä! Aivan mahtava teksti! Kipuilen tällä hetkellä juurikin saman asian kanssa, tavoitella ko sitä minkä tuntee sisimmässään oikeaksi vai valitako se turvallinen ja järkevä reitti. "Haluan tavoitella sitä mitä sydän haluaa" -> niin hyvin sanottu. Niin minäkin haluan tehdä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Susanna! Se ON todella iso päätös hypätä tuntemattomaan, tässä ja muissakin asioissa. Kun pitää ajatella myös järkevästi, vaikka kun vaihtoehtoina on turvattu tulonsaanti ja epävarmat tulot yrittäjänä. Silti ajattelen, että itse katuisin myöhemmin jos en edes yrittäisi. Ehkäpä sivutoiminen yrittäjyys voisi olla pieni askel kohti unelmia?

      Poista
    2. Mutta tajusin kirjoitettuani että ehkä et tarkoitakaan yrittäjyyttä, joten ehkä mun vaastaukseni meni ihan sivuun... Joka tapauksessa, pienin askelin kohti unelmia, kyllä niitä kannattaa tavoitella! <3

      Poista
    3. Ymmärsit oikein, puhuin juuri yrittäjyydestä :) Sitä itsekin olen pohtinut että kadun varmasti jos en edes kokeile. Ensi vuosi näyttäköön kuinka asian kanssa käy.

      Poista
  5. Hyvä teksti ja lempeitä tuulia yrittäjyyden matkaan! <3 Itse toimin yrittäjänä ja teen palkkatöitä työn ohessa, mutta silti identifioin itseni ensisijaisesti yrittäjäksi. Se on melkeinpä sisäinen tarve ja iso osa omaa identiteettiä. :)

    P.S. Blogissa haaste marraskuisia päivi piristämään. :)
    http://villivarpunen.blogspot.fi/2016/11/arjen-pienia-iloja-mikroelamyshaaste.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sari! Kyllä se on sitä, sisäistä halua tehdä jotain tiettyä asiaa. Sama toimii esim. bloggaamisessakin, jota me tehdään innolla ja johon panostetaan vaikka siitä ei saa edes rahaa (yleensä). Kiitos haasteesta, aion osallistua. :)

      Poista
  6. Hieno kirjoitus! Ja olen kanssasi samaa mieltä siitä, että lokerointi on useimmiten turhaa. Yrittäjä on vähän kaikkea, mitä kuvailit. Ja se on ainakin omasta mielestäni siinä myös yksi parhaista puolista! Kiitos tästä hyvänmielen postauksesta :)

    VastaaPoista
  7. Unelmia kannattaa aina tavoitella tai ainakin kuunnella sydäntään. Hauska sit joskus kuulla et mikä se sun idea on. :) Näytät kuvassa tosi onnelliselta. ♡

    VastaaPoista