DIY-bloggaajan "behind the scenes"


Välillä sitä miettii että olisi kiva kertoa teille siitä, millaista on diy-blogin pitäminen, mitä muuta se on kuin se valmis postaus. Miten kauan aikaa postauksen tekemiseen menee, miltä täällä näyttää varsinaisten kuvien ulkopuolella.

Musta tuntuu, että mun blogini vahvuus ja heikkous on sama asia. Kuvat. Rakastan niiden tekemistä, mitä nyt itse kuvattavana oleminen on vaatinut totuttelua eikä se vieläkään täysin luonnolliselta tunnu vaikka ihan kivaa onkin. Mutta kuvien tyylin miettiminen, stailaaminen, jatkuva oppiminen kuvaamisessa ja kuvien editointi on mielestäni yksi bloggaamisen parhaimmista anneista. Mutta tiedän myös sen, että usein lukijat kaipaavat aitoutta ja rehellisyyttä, joka ehkä osan mielestä on hiukan pyyhkiytynyt näistä oman blogini kuvista. Uskon, että ollakseen mielenkiintoinen, blogikuvassa saisi olla hiukan sellaista särmää, joka tuo mielenkiintoa ja auttaa lukijaa samaistumaan.


Somen pinnallisuudesta on puhuttu suunnilleen yhtä kauan kuin koko some on ollut käsite. Täydellisyyten pyrkiminen somessa ei ole kiinnostavaa. Pyrinkö minä täydellisyyteen blogissani? En todellakaan! Toivon, etten anna sellaista kuvaa teille lukijoille, koska sitä en tavoittele. Miksi rajaan kuvistani sotkut pois ja stailaan niitä? Samasta syystä kuin siivoan kotonani kun meille tulee vieraita. Kyllä ne sotkut vaan häiritsee, kuten myös se että kuvassa "tapahtuu paljon". En ole oikein koskaan käsittänyt sitä, että miksi tiskien tiskaaminen tiskipöydältä ennen blogikuvan ottamista tilassa on pinnallista. Jos ihminen siivoaa ennen vieraitakin, miksi sitten nettiin kuvaa ikuistettaessa sama toiminto on valheellista?

En siis pyri kuvillani täydellisyyteen. Kyse on yksinkertaisesti puhtaimmillaan siitä, että oma visuaalinen silmäni sanoo että vaateröykkiö olkkarin rahilla on heivattava nurkkaan ennen kuvaamista, ja kuvaan tunkeva sekalainen kirjahylly rajataan kuvasta pois. Koska haluan että kuva on riittävän "seesteinen". Pääosassa pitää olla se vaate tai asia, joka on postauksen aiheena. Kuvani ovat siis sellaisia kuin ovat, puhtaasti rakkaudesta estetiikkaan.


Niitä sotkuja siis todellakin on. Päivänä, jona kuvaan, järjestelen aamupäivällä muiden toimien ohella kuvauspistettä jos ehdin. Usein käy niin, että kun lapsen päiväuni alkaa, ja siis oma blogi/ompelu/tarpeen vaatiessa kotityöaikani, pitää kuvauspaikka siistiä kiireesti että ehdin kuvata ja käsitellä kuvia ennen kuin päiväuniaika on ohi. Sivullisen silmin meno saattaa siis näyttää aika hosumiselta.


Kuvausvarustukseeni kuuluu järjestelmäkameran lisäksi jalusta ja kaukolaukaisin. Ennen niiden kulkeutumista meille oli todella hankala löytää hyvää kuvauskohtaa meiltä kotoa, koska meidän kotimme on melko pieni, neljän huoneen kaksikerroksinen rivitaloasunto. Olkkarin ikkunaa varjostaa katos, joka on kesällä tosi kiva, mutta muuten vie sitä supertärkeää luonnonvaloa. Otan siis kuvat usein itse, mutta välillä kuvaajana toimii mies. Silloin voidaan napata kuvat vaikka muiden viikonloppujuttujen ohessa. Ulkona kun kuvaa, luonnonvaloa on yleensä tarpeeksi tarkkojen kuvien saamiseen, eikä kuvaamiseen mene kauaa.



Kuvaamista ja kuvien käsittelyä kauemmin menee niitä edeltävään työhön, eli usein vaatteen valmistukseen. Ompelua en varsinaisesti laske blogihommaksi, koska se on oma rakas harrastuksensa, jota tekisin ilman blogiakin. Oikeastaan en kyllä muutenkaan laske kumpaankaan harrastukseeni käyttämiäni tunteja, jos se olisi mahdollistakaan. Otan ompeluvaiheen nyt tässä jutussa kuitenkin huomioon siksi, että mahdollinen hitaus vaikuttaa esimerkiksi blogin päivittymistahtiin. Usein päivitystahti on diy-blogeilla tästä syystä verkkaisempi. Omalla kohdallani koen, että jos panostan määrään, laatu kärsii. Laatu on kuitenkin lopulta tärkeämpää jos pitää valita, siksipä välillä hidastan tahtia.

Vaikka ompelukset on ne blogin ehdoton pääjuttu, tykkään silti tehdä muutakin sisältöä. Muut jutut lähtevät siitä, mitä muuta on milloinkin mielessä. Mitä muuta teen tai mikä kiinnostaa just sillä hetkellä, mistä haluan kertoa blogissakin. Näitä juttuja on kiva kirjoittaa, silloin ompelutyötä esittelevästä postauksesta poiketen yleensä kirjoitan pidemmin. Välillä on kiva nimenomaan kirjoittaa vaikka kuvia rakastankin.


Tämän jutun kuvitus on tosiaan sitä behind the scenes -aineistoa, jolla halusin valottaa mitä kuuluu varsinaisten blogikuvien ulkopuolelle. Kuten näkyy, ompeluksia, keskeneräisiä, valmiita, joitakin jo kuvattujakin roikkuu henkareilla siellä täällä. Pallo, jonka tein jo tammikuussa jouduttiin nostamaan syrjään pikku tutkimusmatkailijoiden tavoittamattomiin, eikä se siis ole nyt missään esillä. Henkareissa roikkuvat kesäteepparijutun paidoista pitää vielä päätellä saumuritikin langat, asia joka usein jää kuvaamisen jälkeen tehtäväksi koska haluan kuvata päivänvalon aikana. Ompelupiste, joka on raivattava leluista ja kaikenlaisesta jättämästäni tavarasta ennen kuin mahtuu töihin, hauvanen kuvausassistenttina.. Plus kahvimukillisia, joita ilman en päivällä ompele.

Yhteenvedoksi vielä kuvista ja sisällöstä: haluan ladata blogiin sellaisia kuvia, joiden tekeminen itselleni on aitoa. Sitä kautta voin olla rehellinen teille lukijoillekin, pitämällä sellaista blogia mikä näyttää minulta. Toivon siis, että kuvat ja sisältö näyttäytyvät teille inspiroivina, eivät pinnallisina! Kokonaisuudessaan diy-blogin pitäminen on huippukivaa hommaa, kokeile vaikka!

8 kommenttia

  1. Mielenkiintoinen lähestyminen ja hyvä postaus :) En miekään halua sotkuja kuvata, vaan juurikin ne parhaat puolet. En ajattele sitä pinnallisuutena, se on just niin kuin kirjoitit! Tutulta kuulostaa muutenkin diy-elämä poislukien kahvikupit, koska kahvia en juo :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin se on! Sitä vaan kuulee aina välillä, miten some on niin pinnallista just näistä syistä, mä halusin selventää että on siinä muutakin mahdollisia syitä. Enkä tosiaan kyllä väitä, ettäkö mun kuvat edes olis mitenkään täydellisiä.. :D Kiva fakta susta, tiedän mitä en tarjoa jos joskus eksyt näin kauas. Ootko sä tee -ihmisiä? :)

      Poista
  2. Minusta on tosi hyvä, että nostit tämän asian esille. Olen niin monet keskustelut blogien pinnallisuudesta lukenut, ja välillä se kummastuttaa: miksi kuvia ei saisi stailata? Minäkin tykkään kyllä siistiä sen verran, että kuvassa pääpaino pysyy kuvattavassa asiassa, eli käsityössä. Arjen realismi on toki aina olemassa, isot pyykkikasat, pölypallot lattialla, leluja siellä ja täällä, langan pätkiä jne. Minä ainakin tykkään, että omissa kuvissa näkyisi se, mitä olen tehnyt, ei se kodin kaikki muu arki. En koe olevani pinnallinen. Mutta jos jostakin muusta se tuo kuvan ihmisestä, joka elää vain kiiltokuvamaista elämää, niin sille ei mitään tietysti voi.

    Mielenkiintoista lukea sinun bloggaustouhuista! DIY blogeissa tosiaan on usein verkkaisempi päivitystahti, ja se on ymmärrettävää. Kaikki työt eivät vaan mitenkään voi valmistua itselläni niin nopeaan tahtiin, että ehtisi joka päivä (saati aina joka viikkokaan) jotain postaamaan. Koska sitä muutakin elämää sattuu olemaan mukana :D.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa että ymmärsit täysin mitä hain takaa ja oot vielä samoilla linjoillakin. :) En oikein ymmärrä sitä pinnallisuuskeskustelua täysin, vaikka tottakai sitäkin varmaan on että se täydellinen kuva on elinehto sen kiiltokuvan vuoksi. Mutta kyllä silti musta blogit on sellanen inspiraation hakemisen paikka, ja harvempi inspiroituu mistään sotkuja sisältävistä kuvista.

      Todella, joskus tekisi mieli päivitellä useammin mutta ei sellainen vain onnistu. Vähän jännittää miten bloggaustahdin käy, kun palaa täyspäiväisesti opiskelun pariin, mutta onhan lapsetkin sitten taas isompia niin että ehkä se ompelu onnistuu heidän nukkuessaankin (nyt on vähän vielä herkkäunista porukkaa täällä..). :)

      Poista
  3. Samoilla linjoilla täälläkin:) Sinulla on kyllä tosi kauniita kuvia, näitä on ilo katsella:) Käsitöissä tykkään panostaa kovasti työn laatuun, niin miksipäs en myös blogikuvissa, tai ainakin yritän ja kuvaaminen on muutenkin niin mukavaa puuhaa:) Usein kuvausympäristö on jo valmiiksi mietittynä, ennen kuin työ on edes valmis ja itseasiassa kuvausympäristö tai tietty maisema itsessään voi olla inspiraation lähde käsitöihin:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uh, anteeksi että sait odottaa vastausta niin kauan! Niinpä, kuvaus ok kivaa itselläänkin, on kiva nähdä millaiselta joku stailaus näyttää ruudulla. Totta, voi hyvinkin toimia ajatus kuvausympäristöstä myös inspiraationlähteenä!

      Poista
  4. Kiva postaus. En oikein itse osaa yhdistää käsitöitä ja pinnallisuutta toisiinsa. Minusta huolitellut ja hyvät kuvat nostavat esille sen mikä on vaivalla tehty. Kässäblogeissa oli vuosikaudet vallalla melko heikkotasoisten kuvien tyyli. Tää nyt on vaan tällanen... päät pystyyn vain ja ylpeänä esittelemään sitä mitä on itse tehnyt!:) Itse yhdistän pinnallisuuden ja epäaitouden enempi muoti- ja Lifestyle blogeihin sekä sellaisiin äitiblogeihin, joissa esitellään aina täydellistä arkea: lasten kullankimmeltävää tukkaa aamupalapöydässä, täydellisiä vaatekokonaisuuksia jne. Toki niidenkin pitäjät varmasti ajattelevat noin et miksi esitellä sotkuista kotia tms. Mut kyl ne vaan kieltämättä luo illuusioita aika reippaasti. Tyyli on aikakauslehtimäinen kuvien osalta - erona aikkareihin vaan se et jälkimmäiset esittelevät yleensä jonkun hetken tms. Tietyt blogit taas uskottelevat esittelevänsä jokapäiväistä elämää. No ei siitä sen enempää. Mut sun blogissa on kivat kuvat - pidä se! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin se varmaan on, että vertaisbloggaaja sen parhaiten tietää. Itse ajattelin ennen bloggaamistani että se on kokonaisuudessaan jotenkin pinnallista, vasta kun aloitin oman blogin kokeillakseni näin sen kaiken muun, sen miten kivaa bloggaaminen ja kuvaus on. Kiitos Sanna! :)

      Poista