Uudistusvimma
Uusia tuulia arjessani puhaltelee "kuntoon kesäksi (2015?) -projekti". Sain toisen lapseni viime keväänä, ja kadotin lihaskuntoni jonnekin sinne raskauden ensimmäisen kolmanneksen tienoille. Vatsalihakset kaipaavat kuntoutusta, mutta voi että tuntuu ihan huippumahtavalta että vihdoin voi treenailla! Harkitsin pienen huvittavan hetken myös liikunta ja terveys -aiheisen blogin pystyttämistä. Sen nimeksi sopisi esim. Kuivan kesän orava kuntoilee. Noh, koska minulla ei liiemmin ole aihepiirille mitään annettavaa, lähinnä opittavaa, niin liikun vastaisuudessakin ihan ilman somea.
Uudistusvimmani koskee useampia elämänalueita joka vuosi näin kevään kynnyksellä. Samalla lailla kuin syksyllä tekee mieli aloittaa uusi harrastus, mennä kursseille ja opiskella, keväällä mieleni kääntyy uudistusvaihteelle. Haluaisin kampaajalle, uudistaa astiaston, sisustaa kodin, maalata huonekaluja... näin muutaman mainitakseni! Päässä raksuttaa miljoonia ideoita ja blogeista kerään niitä vielä lisää.
Aikaa omille jutuille pikkulapsiperheessä on tunnetusti rajallisesti, ja tällä hetkellä treeniprojekti ja sisustusinto vievät ison lohkon käytettävissä olevasta ompeluajasta. Kerrottakoon kuitenkin, että silläkin saralla projekteja on käynnissä, tulossa setti sekä isolle (toim.huom. muka) että pienelle. Työt etenevät sauma silloin toinen tällöin -menetelmällä.
Koska uutta esitettävää ei vielä ole enkä halua jättää blogia aivan tuuliajolle, kuvitin tämän postauksen raitapupulla, jonka tein vauvalle jo kuukausia sitten. Vauvalle tuppasi tulemaan paha mieli kovista leluista, kuten vauvoille tarkoitetuista leluketjuista sun muista. Halusin hänelle jotain pehmeää, johon on mahdotonta satuttaa itseään. Jotain ikiomaa ja uniikkia. Uniikkiuden takaa omat kaavat, joita muuttelin vielä kankaita leikatessa melko paljon. En siis saisi itsekään enää aikaan täysin samanlaista! Tätä pupua vauvan oli ihan pienenäkin helppo pidellä ja mutustella.