Välillä sitä miettii että olisi kiva kertoa teille siitä, millaista on diy-blogin pitäminen, mitä muuta se on kuin se valmis postaus. Miten kauan aikaa postauksen tekemiseen menee, miltä täällä näyttää varsinaisten kuvien ulkopuolella.
Musta tuntuu, että mun blogini vahvuus ja heikkous on sama asia. Kuvat. Rakastan niiden tekemistä, mitä nyt itse kuvattavana oleminen on vaatinut totuttelua eikä se vieläkään täysin luonnolliselta tunnu vaikka ihan kivaa onkin. Mutta kuvien tyylin miettiminen, stailaaminen, jatkuva oppiminen kuvaamisessa ja kuvien editointi on mielestäni yksi bloggaamisen parhaimmista anneista. Mutta tiedän myös sen, että usein lukijat kaipaavat aitoutta ja rehellisyyttä, joka ehkä osan mielestä on hiukan pyyhkiytynyt näistä oman blogini kuvista. Uskon, että ollakseen mielenkiintoinen, blogikuvassa saisi olla hiukan sellaista särmää, joka tuo mielenkiintoa ja auttaa lukijaa samaistumaan.
Somen pinnallisuudesta on puhuttu suunnilleen yhtä kauan kuin koko some on ollut käsite. Täydellisyyten pyrkiminen somessa ei ole kiinnostavaa. Pyrinkö minä täydellisyyteen blogissani? En todellakaan! Toivon, etten anna sellaista kuvaa teille lukijoille, koska sitä en tavoittele. Miksi rajaan kuvistani sotkut pois ja stailaan niitä? Samasta syystä kuin siivoan kotonani kun meille tulee vieraita. Kyllä ne sotkut vaan häiritsee, kuten myös se että kuvassa "tapahtuu paljon". En ole oikein koskaan käsittänyt sitä, että miksi tiskien tiskaaminen tiskipöydältä ennen blogikuvan ottamista tilassa on pinnallista. Jos ihminen siivoaa ennen vieraitakin, miksi sitten nettiin kuvaa ikuistettaessa sama toiminto on valheellista?
En siis pyri kuvillani täydellisyyteen. Kyse on yksinkertaisesti puhtaimmillaan siitä, että oma visuaalinen silmäni sanoo että vaateröykkiö olkkarin rahilla on heivattava nurkkaan ennen kuvaamista, ja kuvaan tunkeva sekalainen kirjahylly rajataan kuvasta pois. Koska haluan että kuva on riittävän "seesteinen". Pääosassa pitää olla se vaate tai asia, joka on postauksen aiheena. Kuvani ovat siis sellaisia kuin ovat, puhtaasti rakkaudesta estetiikkaan.
Niitä sotkuja siis todellakin on. Päivänä, jona kuvaan, järjestelen aamupäivällä muiden toimien ohella kuvauspistettä jos ehdin. Usein käy niin, että kun lapsen päiväuni alkaa, ja siis oma blogi/ompelu/tarpeen vaatiessa kotityöaikani, pitää kuvauspaikka siistiä kiireesti että ehdin kuvata ja käsitellä kuvia ennen kuin päiväuniaika on ohi. Sivullisen silmin meno saattaa siis näyttää aika hosumiselta.
Kuvausvarustukseeni kuuluu järjestelmäkameran lisäksi jalusta ja kaukolaukaisin. Ennen niiden kulkeutumista meille oli todella hankala löytää hyvää kuvauskohtaa meiltä kotoa, koska meidän kotimme on melko pieni, neljän huoneen kaksikerroksinen rivitaloasunto. Olkkarin ikkunaa varjostaa katos, joka on kesällä tosi kiva, mutta muuten vie sitä supertärkeää luonnonvaloa. Otan siis kuvat usein itse, mutta välillä kuvaajana toimii mies. Silloin voidaan napata kuvat vaikka muiden viikonloppujuttujen ohessa. Ulkona kun kuvaa, luonnonvaloa on yleensä tarpeeksi tarkkojen kuvien saamiseen, eikä kuvaamiseen mene kauaa.
Kuvaamista ja kuvien käsittelyä kauemmin menee niitä edeltävään työhön, eli usein vaatteen valmistukseen. Ompelua en varsinaisesti laske blogihommaksi, koska se on oma rakas harrastuksensa, jota tekisin ilman blogiakin. Oikeastaan en kyllä muutenkaan laske kumpaankaan harrastukseeni käyttämiäni tunteja, jos se olisi mahdollistakaan. Otan ompeluvaiheen nyt tässä jutussa kuitenkin huomioon siksi, että mahdollinen hitaus vaikuttaa esimerkiksi blogin päivittymistahtiin. Usein päivitystahti on diy-blogeilla tästä syystä verkkaisempi. Omalla kohdallani koen, että jos panostan määrään, laatu kärsii. Laatu on kuitenkin lopulta tärkeämpää jos pitää valita, siksipä välillä hidastan tahtia.
Vaikka ompelukset on ne blogin ehdoton pääjuttu, tykkään silti tehdä muutakin sisältöä. Muut jutut lähtevät siitä, mitä muuta on milloinkin mielessä. Mitä muuta teen tai mikä kiinnostaa just sillä hetkellä, mistä haluan kertoa blogissakin. Näitä juttuja on kiva kirjoittaa, silloin ompelutyötä esittelevästä postauksesta poiketen yleensä kirjoitan pidemmin. Välillä on kiva nimenomaan kirjoittaa vaikka kuvia rakastankin.
Tämän jutun kuvitus on tosiaan sitä behind the scenes -aineistoa, jolla halusin valottaa mitä kuuluu varsinaisten blogikuvien ulkopuolelle. Kuten näkyy, ompeluksia, keskeneräisiä, valmiita, joitakin jo kuvattujakin roikkuu henkareilla siellä täällä. Pallo, jonka tein jo tammikuussa jouduttiin nostamaan syrjään pikku tutkimusmatkailijoiden tavoittamattomiin, eikä se siis ole nyt missään esillä. Henkareissa roikkuvat kesäteepparijutun paidoista pitää vielä päätellä saumuritikin langat, asia joka usein jää kuvaamisen jälkeen tehtäväksi koska haluan kuvata päivänvalon aikana. Ompelupiste, joka on raivattava leluista ja kaikenlaisesta jättämästäni tavarasta ennen kuin mahtuu töihin, hauvanen kuvausassistenttina.. Plus kahvimukillisia, joita ilman en päivällä ompele.
Yhteenvedoksi vielä kuvista ja sisällöstä: haluan ladata blogiin sellaisia kuvia, joiden tekeminen itselleni on aitoa. Sitä kautta voin olla rehellinen teille lukijoillekin, pitämällä sellaista blogia mikä näyttää minulta. Toivon siis, että kuvat ja sisältö näyttäytyvät teille inspiroivina, eivät pinnallisina! Kokonaisuudessaan diy-blogin pitäminen on huippukivaa hommaa, kokeile vaikka!
