Venetsia

Matkailuaiheista postausta täällä blogissa ei ole vielä ennen ollutkaan, eikä varmaan jatkossakaan kovin usein tule olemaan johtuen siitä että matkalle pääsen lähtemään oikeastaan aika harvoin. Ihan liian harvoin! Joten nyt haluan ehdottomasti käyttää tämän harvinaisen tilaisuuden hyödyksi, ja jakaa blogissa muutamia kuvia tuosta meidän matkastamme. Tänään seuraa siis kuvia Venetsiasta, jossa vietimme päivän Italian reissumme aikana. Siispä asiaan!

Venetsia oli kaupunkina kyllä niin kaunis vanhoine rakennuksineen ja kanaaleineen. Ensin ajateltiin, että onkohan se lasten kanssa, varsinkin vallattoman 2-vuotiaan kanssa hankala kohde, mutta sitä se ei todellakaan ollut. Päinvastoin, jänniä kujia, veneitä, gondoleita ja vaikka mitä muuta mielenkiintoista riitti katseltavaksi ja tutkittavaksi. 

Ruuan puolestahan Italia on aika monen nirsoilevankin lapsen paratiisi, pitsaa ja pastaa harvempi muksukaan vastustaa, joten lapsille sopiva ravintola oli helppo löytää. Tykkään reissatessa siitä, että ruuan voi syödä ulkona, eikä siitä tehty poikkeusta nytkään. Venetsiassa kanaalien reunamien ravintoloissa terassit oli aika pieniä, mutta sitäkin viihtyisämpiä ja täynnä elämää. Meidän pienen maitoallergiakaan ei ollut ongelma, vaan sitä ymmärrettiin todella hyvin, ja juustot oli helppo jättää pois ruokien päältä.

Käytiin ajelemassa venetakseilla, jotta päästiin kokemaan Venetsiaa myös kanaaleista käsin. Venetaksi oli lasten kanssa paljon näppärämpi valinta, kuin mitä gondoli ehkä olisi ollut, sillä se oli vähän isompi ja osittain katettu. Itseasiassa pienempi nautti laineista ottamalla päiväunet just tuolloin, ja me muut nautittiin tietysti maisemista. 

Ehdottomasti kokemisen arvoinen kaupunki tuo Venetsia!

Kesä shortseissa

Pari viime postausta on käsitelleet jotain ihan muuta kuin ompelua, vaikka on mulla täällä muutama vaate ollut odottamassa kuvaamista jo pari viikkoa. Ennen matkaa siis valmistui jo pari kesävaatetta, mutta eipä silloin säätkään kauheasti innostaneet niiden päälle vetämiseen ja kuvaamiseen. Viikonloppuna saatiin taas nauttia helteistä, joten käytiin Naantalissa perheen kanssa nauttimassa päivästä, ja napattiin samalla nämä kuvat. 

Ompelin Suuren Käsityölehden 5-6/13 kaavalla kesäiset shortsit, joiden kangas vilahtikin jo Instassa ja täällä blogissakin videopätkässä. Videossa näytin vähän tuota kaavaakin, joka on tosi kiva yksityiskohtineen. 

Eurokankaasta bongaamani kukkakuosinen kangas onkin näiden shortsien inspiraation lähde ja muutenkin paras puoli. Syksypukeutumista rakastavana mulla on välillä vaikea löytää kesällä kaapistani vaatetta, joka ei olisi tähän vuodenaikaan liian "synkkää". Mitään kirkkaita värejä ei hirveästi löydy, eniten valkoista, mustaa ja harmaata, ehkä vähän pastelleja. Yllätyin siis itsekin siitä, miten paljon pidän tästä värikkäästä kuosista, se on mielestäni täydellistä juuri tällaisiin kesäshortseihin.

Valitsin tällä(kin) kertaa liian suuren koon, ja jouduin pienentämään shortseja. Näiden shortsien laskostetun taskukohdan vuoksi pienentäminen oli vähän hankalaa, toteutin sen pienentämällä niitä keski- ja takasaumoista, ja tulin sitten vahingossa myös madaltaneeksi haarakoukkua. Istuvuus vähän kärsi, mutta muistanpa ensikerralla ajatella ensin. Ehkä. 

Ihana matka, vielä ihanampi koti

Meidän juhannus oli tänä vuonna vähän erilainen kuin yleensä, me kun vietimme sen matkaamalla kotiin Italiasta. Paluumatka piti sisällään mm. matkapahoinvointia ja pienen hulinointia ja myös lentopelkoa (joka tuntuu kerta kerralta pahenevan), mutta silti oli tosi iloinen fiilis matkata kotiin. Niin ihanaa kuin tuolla matkalla olikin ja vaikka mulla on krooninen matkakuume ja matkailua rakastan, niin kyllä se oma koti vaan on se paras paikka. 

Jokainen (?) lasten kanssa matkustanut tietää, että lasten kanssa reissussa ei ihan samalla tavalla rentouduta. Vaikka oonkin periaatteessa sitä mieltä, että lasten kanssa voi matkustaa yhtä lailla, niin yhtä iisiä se ei todellakaan ole. Alkaen jo siitä, että lentokoneessa saa stressata hulinointia, kohteessa ei pääse ehkä näkemään kaikkia nähtävyyksiä mitä haluaisi, hotellissa aika kuluu siihen että yrittää pitää lapset tyytyväisinä ja estää niitä soittelemasta vahingossa respaan sillä kivalla vekottimella jossa on kivoja nappuloita ja hauska vieterijohto, ja jota he eivät edes tunnista puhelimeksi. 

Mutta ok, kun sen tietää ja ottaa huomioon, on se lasten kanssa matkailu tosi kivaa ja monen tunnin lentomatkakin huomioiden kannattaa. Koska onhan se nyt ihanaa nähdä ne pirpanat siellä reissussa, saada heidän kanssaan uusia kokemuksia. Koska lasten ilon näkeminen on ihan parasta. Ja myös, koska minä ja mun mieheni halutaan matkustaa. Me valittiin kohde lapset huomioiden, joku iisi rantapaikka, josta pääsee kuitenkin myös näkemään jotain historiallista kiinnostavaa, mutta jossa ei ole liikaa "pakollisia" nähtävyyksiä. Ehtii niitä sitten myöhemminkin, just nyt pienten kanssa on parasta se rannalla oleminen ja siellä rannalla me tosiaan oltiin!

Tiedättekö, ennen matkaa näin täällä kotona yhtä ja toista "parannuskohdetta". Seiniä, joiden maalin väri ei enää miellytä silmää, aikansa eläneitä keittiön kaapistoja, kuluneita huonekaluja ja tottakai niitä sotkuja. Pihankin kuntoon laittamiseksi oli jos vaikka ja mitä suunnitelmia.

Luulen silti, että kotiinkin taitaa päteä se sääntö ikävöimisestä, että välillä tekee ihan hyvää joutua ikävoimään toista. Nimittäin tänään kaikki täällä kotona on näyttänyt ja tuntunut maailman ihanimmalta. Just siltä miltä pitääkin. Parasta just nyt. Kesäsääkin antaa parastaan, vaikka ei haittaisi sadekaan. Just nyt ei häiritse mikään sisustuksessa, vaan kaikki on just niin kuin kuuluukin. Tiedän, että kyllä se sisustusvimma taas iskee, koska aina pitää mennä eteenpäin, mutta ei tänään. 

Tänään nautitaan kodista just sellaisena kuin se on.

Hetkeen tarttumisen vaikeudesta

Tänään teki mieli kirjoittaa vähän syvemmin kuin mitä yleensä teen. Yleensä häsään ja touhuan, teen ja saan aikaan. Mutta mitä jos vetäisikin vähän henkeä, vaikka ei sitten saisikaan mitään aikaan?

Olen todellinen toiminnan ihminen. Haluan melkeinpä kokoajan puuhailla jotain, ja tunnen että päivä on hyvä jos olen saanut paljon aikaan. Siksipä käsillä tekeminen on mulle hyvä harrastus, voin kanavoida siihen sen ylimääräisen energian, mitä muilta hommilta jää. Ja toisaalta sitten saada siitä uutta energiaa, sellaista mitä luovasta tekemisestä juuri saakin. 

Mutta hetkeen tarttumisen vaikeus ei ole vain sitä, että pitää touhuta ja häsätä ja saada aikaan. Se on myös sitä, että ei osaa aina pysähtyä nauttimaan niistä pienistä hetkistä, niistä mitkä kuuluvat elämään joka päivä. Mulla on paha tapa a. murehtia jotain mennyttä tai välillä myös tulevaa ja b. haavella tulevaisuudesta. 

 

Murehtiminen on ehkä maailman turhinta ajanhukkaa. Vaikka se tietyssä määrin varmasti onkin ihan tervettä, osoittaa että joku asia on tärkeä, voi sen takia menettää monta muuta hyvää pientä hetkeä, joihin olisi kannattanut tarttua. Koska tämä on mun ajoittainen paha tapani, joudun muistuttamaan itseäni aina välillä tietoisesti työntämään turhan murehtimisen syrjään, unohtamaan sen. Varmaan jokaisen historiaan kuuluu asioita, joita murehtii syyttä tai syystä, mutta olisi kuitenkin hyvä muistaa välillä antaa sitä kuuluisaa armoa itselleen. Monesti asiat kasvavat murehtiessa liian suureen mittakaavaan. Varmaa on ainakin se, ettei se auta mitään. 

Murehtiminen on onneksi se pienempi hetkeen tarttumisen este. Sitä useammin päätäni täyttää haaveet ja suunnitelmat tulevasta. Välillä korkealentoiset, välillä vähän arkisemmat. Rakastan suunnitelmien tekoa, ihan vaikka koskien tulevaa lomaa, tai vaikka seuraavaa vuodenaikaa. Joskus mietin kauemmas, pyörittelen päässä talohaaveita ja muita suurempia suunnitelmia. Unelmoiminen on mulle oikeastaan aika tärkeää, tapani katsoa maailmaa. Kun ollaan yhdessä hetkessä, on ajatukset jo seuraavassa.

Nämä kaksi hetkeen tarttumisen vaikeuttajaani tulevat siis esiin yleensä silloin kun olen yksin. Lasten seurassa en ryhdy ainakaan murehtimaan. Joskus unelmoimaan kyllä, mutta yhdessä unelmointi on kiva juttu. Lasten kanssa on ihanaa tehdä kesäsuunnitelmia, tai vaikka ihan sitä mitä tehdään kun tulee viikonloppu. Lasten kanssa unelmoinnissa pitää vaan muistaa pitää jalat maan pinnalla, eikä pystytellä pilvilinnoja joita lapset eivät erota todellisuudesta. Lasten kanssa me unelmoidaan sellaisista jutuista, kuin että nyt kun ollaan lomalla, voidaan mennä rauhassa puistoon ja ottaa eväät eikä ole kiire minnekkään. Jos otetaan vähän kolikoita mukaan, voidaan hakea jätskitkin.

Lasten kanssa hetkeen tarttumista estää siis oikeastaan vain alussa mainittu häsääminen ja touhuaminen. Lasten kanssa elän hetkessä enkä katoa minnekkään haavemaailmaan, mutta teen paljon kaikenlaista kotona ollessamme. Siksi välillä pitää muistuttaa itseään siitä, että ei ne tiskit minnekään katoa vaikkei niitä heti laita (voitte uskoa, yritetty on), ja ehtii ne kirppiskamatkin toiste lajitella. Kaikki tuo tekeminen on ihan normaalia elämää, tärkeitä osia arkea ja juhlaakin. Keskeneräisten hommien määrä taitaa kuitenkin olla aika vakio, ne ei tekemällä lopu. Mutta oikeasti ihan kaikkein tärkeintä on ihmiset. Että vaikka unelmoimisessa ja tulevan suunnittelussa ei ole mitään pahaa, välillä on hyvä vaan pysähtyä ja keskittyä tähän hetkeen, olla "tässä ja nyt".

Se ei ehkä toiminnan ihmisille ole ihan helppoa, mutta hetkeen tarttuminen kannattaa. Eilen mieli teki tarttua ruuan jälkeen johonkin monista keskeneräisistä hommista. Johonkin kivaan. Mutta sitten pieni pyysi mukaansa parvekkeelle, ja jätin suunnitelmat sikseen. Siellä me sitten istuttiin tekemättä mitään varsinaisesti. Lapsi istui sylissä ja alkoi luetella osaamiaan sanoja, näytti taivaalle noussutta kuuta. Sitä sitten ihmeteltiin ilman mitään kiirettä minnekkään, pieni sanoi ensimmäistä kertaa "kuu!".

Sulkien värikylpy

Aika harvoin tulee vastaan sellaista kuosia, josta haluaisin tehdä useamman vaatteen samasta. Yleensä teen yhden paidan tai yhdet housut, joskus teen molemmille pojille omansa. Kun tekee molemmille vaatekappaleen samasta kuosista, tulee tilattu kangaspala yleensä aika hyvin käytettyä. Mutta harvemmin tulee löydettyä molemmille sopivaa kuosia, ja harvemmin haluan ylipäätään tehdä samanlaista. Mitä sitten tekisi sille kangaspalalle, joka kankaan täydestä leveydestä yleensä jää jäljelle? No vaikka värjäisi! 

 
Kävin kauppareissulla tsekkaamassa Dylon -värien hyllyn, ja yllätyin valikoiman monipuolisuudesta. Nimittäin siinä, että näitä värejä löytyy niin monipuolisesti just ruokakaupasta, eikä niitä tarvitse lähteä tilailemaan mistään erikseen. Valitsin siis Dylon pesukonevärin, jolla värjääminen tapahtuu tavallisessa pesukoneessa.

Nämä kankaat valitsin kokeilun kohteeksi: 

Itsessäänkin tosi ihania jokainen, mutta kuten sanottua, yhdet kappaleet vaatetta niistä jo tehneenä ajattelin uudistaa niitä uudella värillä. Koska valitsin keltaisen värin, enkä tykkää paljoakaan vihreän ja oranssin sävyistä, ei oikeen muut kuin kangaskaapin muva-sävyt soveltuneet tähän kokeiluun. No, yhden harsoliinan heitin sinne huvin vuoksi, siihen väri tarttuikin kaikkein eniten. 

Itse värjäyshän on tosi helppoa, senkun vaan väri rumpuun ja suolaa päälle. Kone pyörimään ja sitten odotellaan. Lopputulos on tässä:

 
Sulka- ja Louhikkotrkoista tuli tosi kivat, niihin keltainen sopii hyvin. Mutta sitten tuo Virta trikoo... Keltainen väri pisarakuosissa ei ehkä ollut ihan loppuun asti ajateltu idea.. No, se menee jatkojalostukseen, pois en sitä heitä! 

Keltaisesta sulkatrikoosta surautin pienemmälle housut, johon kokeilin myös uutta kaavamuokkausta. Mallina vähän turhan väljä, mutta sulkakuosi näyttää kivalta näissä housuissa keltaisena. Tykkään!

Ps. Tämä postaus ei ole yhteistyö, vaan oma kokemukseni Dylon -väreistä.

Midihame pastellin sävyssä

Eilen juhlittiin koulunsa päättäneitä ja valmistuneita, ja niin myös erään mulle tärkeän ihmisen ylppäreitä, ihanissa puitteissa läheisten ihmisten kanssa. Juhlat oli kaikin puolin tosi onnistuneet, oli kivaa olla osa niitä. Tein noita juhlia varten tämän pastellinsävyisen midihameen joustamattomasta polyesteristä. Mutta niinhän siinä sitten kuitenkin kävi, että jättäessäni ihan vähän vaan ompelua juhlapäivän aamulle, pisti aikataulu pakan sekaisin ja päädyin juhliin loppujen lopuksi ihan toisessa mekossa. Harmi, mutta nyt tää on valmiina seuraavia juhlia varten!

Kangas on tosi hyvä tällaiseen juhlavaan hameeseen, se ei rypisty ja hulmuaakin aika kivasti. Värinä tällainen pastellinen minttu on sellainen, ettei sitä kaapista kauhean paljoa ennestään löydy. Pojilta kyllä, mutta omastani ei. Siksipä valitsin juuri tämän värin, koska  sitä ei vielä juuri ole ja se on kaunis. Viihdyn hyvin pastelleissa, ne on kivan pehmeitä ja naisellisia värejä käyttää yhdistettynä johonkin kontrastiväriin kuten vaikkapa mustaan. Tämän hameen yhdistin raidalliseen yläosaan, mustiin sukkiksiin ja mustiin korkkareihin. 

Tuntuu, että blogissa kirjoitan jatkuvasti kokeilleeni jotain ompeluun tai muuhun diy-juttuihin liittyvää ekaa kertaa, no, tällä kertaa se on piilovetoketju. Vielä en ollut sellaista aiemmin mihinkään ommellut, mutta tähän se oli ihan itsestäänselvyys. Ei ollut hankalaa ollenkaan, varsinkaan kun kangas ei ole joustavaa. Ompelin piilovetoketjun toiseen sivusaumaan. 

Mitään kaavaa en hameeseen käyttänyt, vaan toteutin sen melkein täysin 'no waste' -idealla. Leikkasin kaksi suunnikasta, jotka ompelin lyhyistä päistä yhteen, ja rypytin yläosan yhteensä 3m leveyden. Hiukan kaareutuvat vyötärökaitaleet, joiden väliin ompelin rypytetyn hameosan. Alle suunnittelin laittaa tylliä, mutta oikeastaan tämä on ihan riittävän muhkea näinkin. Näin paljon tätä kangasta tässä sitten on! 

 

3x pieni yöasu

En tiedä onko uusi kuivausrumpu kutistanut vaatteita, vai onko pienempi tosiaan ihan yhtäkkiä venähtänyt useamman sentin, kun kaikki vaatteet tuntuvat niin kamalan pieniltä. Koska näitä itsetekemiäni en elastaania sisältävän kankaan vuoksi uskalla rummuttaa (paitsi niitä vanhoja jo kulahtaneita), on varmaan uskottava siihen että meidän vauva on tosiaan ottanut kasvupyrähdyksen. 

Piirsin siis ensimmäisinä koon 92 kaavoina uusimmasta Ottobrestä Bug -paitakaavan ja Little Mermaid -shortsikaavan yöasuja varten. Paitakaava on kivan erilainen kantattavan kaareutuvan helman vuoksi. Nappilistakin siinä on, mutta sen jätin pois. Tytöille suunnatun shortsikaavan muokkasin leikkaamalla pidemmän kantin lahkeita varten. Niin, että rypytystä tulee vähän vähemmän. On nuo pussimalliset shortsit vaan niin suloiset hänellä päällä!

Kankaat yöasuihin kaivoin jämäpalojen joukosta. Sain käytettyä asuihin sellaisten kankaiden loppuja, jotka olen hankkinut joskus aloittaessani tätä harrastusta. Kuten tuo dinokuosi, josta muistan ommelleeni pienemmälle bodyn raskausaikana. Nyt siitä riitti enää paidan etukappaleeseen, mutta on kiva nähdä loputkin kankaasta kuitenkin vielä käytössä.  Yhteen paitaan kokeilin Pia Westerholmin silityskuvaa. Vähän haaleasti se jäi kiinni, ehkä olisi pitänyt silittää kiinnittäessä vähän vielä pidemmin.

Kaikki kolme settiä tein niin, että vaikka ne ovat periaatteessa housu-paita -parit, voi niitä silti sekoittaa mix & match -tyyliin.