Vaihtoehto suklaakalenterille

Meidän kuopus on sellainen, että jos isoveli jotakin saa, niin hänelle kanssa, tottakai. Esimerkiksi D-vitamiini on saatava yhtäaikaa, muuten nousee meteli. Ja kuten tiedätte, huomenna alkaa joulukuu, ja joulukalentereille olisi kysyntää. 

Isoveljellähän on suklaakalentereita jo parikin kappaletta, mutta pikkuveljen kalenteri on aiheuttanut hieman päänvaivaa. Tunnustaudun sokerinatsimutsiksi, välttelen sokeria ja sen antamista lapsille. Isomman kanssa peli suklaakalentereista on jo menetetty, mutta pienemmälle en suostu niitä vielä antamaan. Vaan eilen kauppareissulla koin valaistumisen! Eihän 1,5-vuotiaan "suklaa"kalenteriin sen kummempia tarvita, kuin yksi suklaakalenteri ja xylitolpastilleja. 

Suklaakalenteri avataan päädystä jotta luukut säilyvät ehjinä, ja irrotellaan liimauskohdat varovasti vaikka viivottimella. Suklaalokerikko ulos, suklaat pois, ja pastillit tilalle. 

Vielä hieman liimaa tai kaksipuolista teippiä sinne tänne, jotta pastillit eivät putoilisi lokeroista. Lokerikko takaisin kuoreen ja pääty kiinni liimalla tai teipillä. Superhelppoa, nopeaa ja ah, hyväksi hampaille!

Mini pompom -ohje

Kokosin viikonlopulle ohjeen DIY mini pompom -tupsuihin. Näitä tupsuja voi hyvin nimittää myös pika pompomeiksi, sillä ne tekee käden käänteessä. Tänään on kuvapäivä, joten sen pidemmittä puheitta: kuviin ja ohjeeseen!

1. Tarvitset vain nämä välineet. Ei ole väliä, käytätkö juuri paistinlastaa, voit käyttää mitä tahansa sopivan levyistä jonka ympärille kiedot lankaa. 

2. Leikkaa n. 20cm pätkä pompomiin valitsemaasi lankaa ja aseta se lastaa myöten. 

3. Ala kieputtaa lankaa lastan ympäri.

4. Sopivan määrän kieputettuasi (mututuntuma riittää, parhaiten kieputusten määrä selviää kokeilemalla). Leikkaa lanka katki.

4. Käytä lastaa myöten asettamaasi lankaa nyt kietaisemalla se tiukalle solmulle nipun ympäri. 

5. Tässä vaiheessa huomaa, että päästä levenevä lasta ei ole paras mahdollinen valinta.. Toistaessasi vaiheen 1 valitse tasapaksuinen väline. Vedä nippu pois lastalta pitäen se kasassa, ja solmi samalla langalla solmu myös nipun toiselle puolelle.  

6. Nyt leikkaa langat poikki kuvan mukaisesti. 

7. No niin! Nyt otetaan perfektionismista mittaa! Parturoi pallo mahdollisimman tasaiseksi. Standardin voi valita vapaasti. 

 

8. Ja suloinen mini pompom on valmis! Pompomeja voi käyttää esim. lahjapaketin ruusukkeeksi, niitä voi kiinnittää hiuslenksun koristeeksi, yhdistää kuminauhalangalla lapselle rannekoruksi, tai tehdä vaikka joulun väreissä nauha kuusenkoristeeksi. Kätevä tapa hyödyntää jämälangat. Oma 1,5-vuotiaani pitää näitä pehmoisia palloja vastustamattomina.. :D

Oodi mustavalkoiselle

Mainitsin tuossa aiemmin esikoiselle tehtyä settiä käsittelevässä postauksessa, että sain luvan ommella enemmänkin eskari-ikäiselle pojalleni. Koska hänellä on selkeä maku myös vaatteita koskien, saan miettiä tarkkaan millaisia vaatteita hän pitäisi. Ei ole kivaa ommella vain huvin vuoksi vaatetta kaappiin lojumaan. Kivempaa on kun vaate pääsee myös käyttöön, ja ihan parasta jos siitä vieläpä muodostuu lemppari!

Suunnittelin pojalle collarisetin, jonka voisin kuvitella olevan mieleinen sekä hänelle että minulle. Mukava perussetti, jossa on hieman jotakin ei-mitään-lapsellista twistiä ja joka on mustavalkoinen. Kangaskaapista silmiin osui Metsolan graafinen mu-va kuosi, josta sain idean tehdä suikaleet sekä housujen että hupparin sivuihin. Lisäksi vähän raidallista resoria hihan- ja lahkeensuihin. 

Kaavana hupparissa on Ottobren Block Stripes, jota hieman pidensin. Hupparin kaavassa juju on tuossa korkeassa hupun kauluksessa, en ole ihan varma pidänkö siitä ja tuleeko kaavaa käytettyä siksi uudestaan. Housujen kaava on Ottobren Mock Denim, jota olen käyttänyt ennenkin. Hyvä, sivusaumaton kaava perusverkkareille, suosittelen!

Kokeilin huppariin kaavasta poiketen kaitaletaskuja, jollaisiin löytyy hyvä ohje Punatukka ja kaksi karhua -blogista. Aika paljon vaati kaltaiseltani noviisilta aivohommaa mutta sain sentään kasaan, ja ihan siististi. Kivaa haastetta ja uudenoppimista, sitä aina tarvitaan.

Vielä ei tiedä, muodostuuko tästä pojalle lemppari, mutta ainakin hän tykkää. Tämä setti ei jää kaappiin lojumaan! 

Pakko vielä todeta, että musta on kyllä todella armoton väri kuvattavaksi! Joko kangas näyttää haalealta ja kulahtaneelta, tai sitten yksityiskohdat eivät näy. Kaikki mahdolliset nukanhuituvat sen sijaan kyllä erottuvat!

Ajatuksia aikuisena opiskelusta ja opintojen jatkamisesta

Moni teistäkin siellä ruudun toisella puolella on varmasti joskus miettinyt millaista on opiskelu aikuisena. Kun on jo valmistuttu jollekin alalle, koulutus jäänyt vähälle ja/tai perhe jo perustettu, vieläkö lähtisi  opiskelemaan? Työuraakin saattaa olla jo takana, mutta ei vaan tunnu ihan oikealle. Sitä huomaa edelleen pohtivansa, mikä minusta tulee isona.

Minä aloitin korkeakoulututkintoon tähtäävän opiskelun aikuisena. Olin silloin 28-vuotias, lapseni oli 3-vuotias. Oli rivitalonpätkä ja kaksi koiraa. Perus perhe-elämää siis. Olin ollut kolme vuotta kotona lapsen kanssa, ja kaipasin jotain lisäkoulutusta artesaanintutkintooni. Koska mieskin kannusti ja taloudellinen tilanne antoi myöten: opiskelemaan! 

Etukäteen ajattelin, että joudun viettämään kaikki illat nenä kiinni kirjassa. Että on vaikea tietää etukäteen millaisia päivien aikataulut ovat, mikä voi hyvin sotkea lapsen ja perheen totutut rutiinit. Ajattelin, että saattaisi olla vaikea löytää aikaa tenttien lukemiseen ja läksyjen tekemiseen. Entä millaista äiti-ihmisen opiskelu on todellisuudessa? Voin tietysti puhua vain omasta puolestani, toisilla koulutusaloilla on ihan erilaista, sitoutuminen on aivan toista luokkaa ehdottominen läsnäolopakkoineen ja suurine läksykuormineen. Toisissa työpaikoissakin on yhtälailla tehtävää myös työpäivän jälkeen. Omasta puolestani siis totean; opiskelu aikuisena perheen perustettua onnistuu todella hyvin!

Ensinnäkin, oltuani kolme vuotta kotona kaipasinkin jo opiskelun tarjoamaa älyllistä haastetta. Kaipasin siis ihan todella. Minusta tuli siis se tyyppi, joka tunneilla oikeasti kuuntelee opetusta (useimmiten) ja on siitä myös kiinnostunut. Asiaa tietysti auttaa se, että ala kiinnostaa aidosti. Ryhmässämme oli muitakin yli 25-v opiskelijoita muutamia, joten en jäänyt ihan orvoksi. Aikuisopiskelijat tuntuvat olevan melkoisen motivoituneita muutenkin, sillä kouluun tullaan omaehtoisesti opiskelemaan juuri sitä alaa mikä kiinnostaa. Aikuisuuden ja äitiyden myötä myös ajankäytön hallinta on ihan toista kuin nuorena, jolloin ne motiivitkin taisivat olla ihan muussa kuin koulussa. Oli helppo keskittyä kouluhommiin silloin kun sille oli aika, jotta voi sitten sen jälkeen keskittyä taas muuhun. Allekirjoitan täysin opiskelukaverini, myös äiti, sanat: nuorempana ei olisi saant samasta koulutuksesta niin paljon irti.

Nykyään pääpaino tuntuu olevan yhä enemmän itsenäisessä opiskelussa ja niissä ah-niin-raivostuttavissa ryhmätöissä. Tässäkin voi helposti nähdä hyvät puolet äiti-ihmisen näkökulmasta. Itsenäinen opiskelu tekee aikataulusta joustavan. Oli helppo sumpia ajat niin, ettei lapselle tullut pitkiä päiviä (ihanassa) päiväkodissa, ja niin että sain tehtävät tehdyksi. Varsinainen lähiopetus kun loppui usein jo puolen päivän aikaan, jäin vielä lapsen päiväunien ajaksi koululle tekemään tehtäviä ja ryhmätöitä. Näin kotona ei tarvinnut enää tehdä niin paljoa kouluhommia, vaan aikaa perheelle ja kotitöillekin jäi hyvin. 

Mainitsin aiemmin, että menin ilmoittautumaan kevätlukukaudelle jatkamaan nuorimmaisen syntymän myötä kesken jääneitä opintojani. Kevätlukukausi on jo melkoisen lähellä, ja "cold feet" -tunne on tällä hetkellä päällimmäisenä. Vaikka ohjelmassa on vain ja ainoastaan opinnäytetyön kirjoittamista, mietin miten pystyn yhdistämään opiskelut tähän kotiäidin arkeeni. Tarkoitus on siis käyttää tarpeen mukaan koko kevätlukukausi oppariin, kotiäitiyden ohella. Nuorempi jää siis edelleen kotihoitoon. Kyllähän nyt yhden opparin siinä sivussa vääntää, vai kuinka? Pitäisikö sittenkin kysyä, mitä oikein ajattelin?! 

Varmastikin väistämätön tosiasia on se, ettei ompelulle ja blogille tule jäämään yhtä paljon aikaa kuin tähän asti. Nekin ovat kuitenkin itselle tärkeitä asioita, joten aion kyllä keväälläkin järjestää niille aikaa. Ja onhan tuo lukukausi aika pitkä aika opparille, jaksan uskoa että kaikki hoituu hyvin.

Onko lukijoissa aikuisena/äitinä opiskelevia tai opiskelleita? Entä niitä, jotka ovat tehneet opinnäytetyötä tai vastaavaa kotona ollessaan? Kuulisin mielelläni kokemuksianne!

PS. Origami joulutähti -juttuun oli tullut väärä linkki. Linkki vei kyllä oikeaan blogiin mutta väärään postaukseen. Se on nyt korjattu ja linkin takaa löytyy ohje tähden taitteluun! Pääset ohjeeseen suoraan myös tästä.

Suomen Kädentaidot 2015

Toteuttettu yhteistyössä Suomen Kädentaidot  -messutapahtuman kanssa

Terveisiä siis Suomen Kädentaidot -messuilta Tampereelta! Tapahtuman verkkosivu kertoo, että jo kahtena ensimmäisenä päivänä kävijöitä oli huikeat 31800! Messutapahtuma järjestettiin jo 20. kerran, ja itse olin mukana vasta ensimmäistä kertaa. 

Messut olivat todellakin kokemiset arvoiset; koko ensimmäinen tunti meni aivan pää pyörällä kaikesta ympärillä olevasta. Nähtävää ja koettavaa oli todella paljon ja myös monipuolisesti. Niin käsillätekijöiden tuotteita, kuin materiaalipuolta. Itseäni kiinnosti erityisesti tuo materiaalipuoli, varsinkin kangastarjonta näin ompelijan näkökulmasta. Yllä Verson Puoti, ja heidän ihanaa kangasvalikoimaansa. Katsokaapa tuota ihanaa musta-kultaista kuosia, se on kyllä todellinen herkkukuosi! Lauantaina käydessäni sitä ei ollut enää jäljellä, toivon että sitä saataisiin vielä verkkokauppaan. Ei tuolta Verson pisteeltä onneksi tyhjin käsin tarvinnut poistua kuitenkaan!

Tykkäsin myös messujen kirjavalikoimista, monipuolisesti löytyi inspiraatiota tarjoavia kädentaitojen teoksia. Ihan parasta kirja-antia löytyi tältä pieneltä pyöreältä pöydältä Idealavan vierestä, nimittäin huikean upean Molla Millsin Virkkuri -kirjat. Mikä parasta, kirjailija itse oli paikalla myös!

Juttelin hetken Mollan kanssa, ja sain huomata että hän on yhtä mukava kuin tyylikäskin. Olen aina ihaillut hänen tyyliään ja sitä, miten hän on tehnyt virkkauksesta muodikasta ja nykyaikaista. Alimmassa kuvassa näkyvä laukku on eräs suosikkini hänen virkkuumalleistaan. 

Idealavalla Anne Korkala (vasemmalla) ja Kari Sirén (oikella) puhuivat uudesta mielenkiintoisesta kirjastaan Syty valolle, juontajana Aija Rouhiainen (keskellä). Kirjassa annetaan vinkkejä siihen, millaisia osia valaisinrakentelussa voidaan käyttää ja miten niitä käytännössä valmistetaan. Jos valaisinrakentelu kiinnostaa, kannattaa tsekata kirjan lisäksi The Little Village -blogi, jossa Satu näyttää mallia kauniiden valaisinten rakentamiseen! 

Ihania neuloskankaita löytyi täältä Vanja Sean pisteeltä. Samasta paikasta löytyi myös valmisvaatteita, mutta itseäni kiinnosti erityisesti nämä kankaat. Niiden kuosit ovat ihan omanlaisiaan, suloisia ja kivan värikkäitä. 

Indiefabrics -piste näytti olevan kangashamstereiden vetonaula. Sieltä löytyivät Ikasyrin, Käpysen, Neenuskan ja Paapiin kankaita sekä myös joitakin ompelutarvikkeita. Täältä tein itsekin kivoja löytöjä, joita vilautan ihan kohta!

Messujen parasta antia näiden ihanien kankaiden ja kirjojen lisäksi oli kuitenkin ihmiset. Tapahtuma on selvästi monelle kädentaitojen harrastajalle kohtaamispaikka, jossa voi tavata samanhenkisiä ihmisiä. Tämä tapahtuma kerää väkeä joka puolelta Suomea, joten se on mahtava tilaisuus tutustua uusiin ihmisiin, joiden kanssa jakaa rakkauden ompeluun, neulomiseen tai mihin tahansa kädentaitoon. Itselläni oli ilo tavata bloggaajakollegoja, osa tutumpia, osa aivan uusia tuttavuuksia.

Ensivuonna sitten uudestaan! Ja tähän loppuun sitten vilaus messuostoistani:

Kankaat ylärivi: Tyyne-Esteri // Verson Puoti // Paapii

alarivi: Käpynen // Paapii

Silityskuvat: Pia Westerholm

Susi on äidille susi?

Muistatteko #rantakunnossa kampanjan viime keväältä? Kampanjan ideana oli saada naiset hyväksymään vartalonsa sellaisena kuin se on. Aloin tuon kampanjan myötä pohtimaan naisten ja etenkin äitien itsensä hyväksymistä emotionaalisella puolella. Kirjoitin tämän jutun, mutta se jäi roikkumaan luonnoksiin. Miksi? Ehkä oman itsehyväksynnän takia. Ehkä aiheen tulenarkuuden vuoksi. Jännittää julkaista tämä, mutta kyllä minä sen nyt kuitenkin teen. Kohta selviää miksi.

Nykyään puhutaan paljon siitä, kuinka äitien tulisi olla tuomitsematta toisia äitejä ja heidän toimintatapojaan ja ajatuksia kasvatuksesta. En yhtään sano, etteikö toisia tuomitsevia äitejä olisi olemassa, mutta oman näkökulmani mukaan usein tuntuu, että  oikeastaan äidit vain ovat joskus aika herkkiä ottamaan tuomitsemattomat puheet tuomitsevana. Äitien kesken tämä usein luo sellaisen hymistelevään ilmapiiriin, jossa ei enää uskalleta sanoa mitään suoraan, ei jutella luontevasti äitiyteen liittyvistä asioista. Äitien pitää painottaa toisilleen, miten sanomisillaan tarkoittaa vain omalla kohdallaan, miten jokainen toki toimii oman näkemyksensä mukaan. No tottakai! Miksi äidit oikein tulkitsevat muiden puheet niin herkästi tuomitsevina tai arvostelevina silloinkin kun ne eivät sitä ole?

Minun mielestäni äiti on usein itse itsensä pahin arvostelija ja tuomitsija. Minä ainakin olen.  

Kun ensimmäinen lapseni oli puolen vuoden iässä, minulle oli todella tarkkaa luoda säännölliset rutiinit. Kun sitten ruoka myöhästyikin puoli tuntia, olin valvottujen öiden myötä hajoamassa liitoksistani. Tai kun otin tavaksi, että joka ilta siivotaan lelut kasaan, eikä se kiireisen päivän jälkeen onnistunutkaan. Entäs sitten kaikki ne kasvatukselliset asiat, ne joita vanhemmuuteen mahtuu kasapäin, mutta ovat -ah niin vaikeita toteuttaa. Ihan vain siitä syystä, että ei voi tietää mikä milloinkin toimii, ja mikä ihan oikeasti on lapselle parhaaksi. Esimerkiksi lapsen uhma. Kyllä oppikirjoissa kerrotaan miten siihen pitäisi suhtautua, mutta käsi sydämellä, kuka oikeasti aina toimii oppikirjamaisen oikein lapsen uhmatilanteessa? 

Joskus, kun äidit keskustelivat esimerkiksi vierastamisesta, tunsin piston sydämessäni. Kuulin vastakkaisista mielipiteistä juuri sen, joka oli väärin oman itseni kannalta, sen mikä tuomitsi minut äitinä. Esikoiseni ei juuri vierastanut. Toisen näkemyksen mukaan se kertoo, että lapsen kiintymyssuhde on kehittynyt hyvin, ja toisen että lapsen kiintymyssuhteen kehityksessä on jokin mennyt pieleen kun lapsi ei "turvaudukkaan vanhempaansa" vieraita tavatessaan. Näistä kahdesta kuulin vain jälkimmäisen. 

Vaikka olen aina uskonut omaan äitiyteeni, olen ollut myös herkkä syyllistymään aina kun vastatuulta ilmenee. Minulla on taipumusta murehtimiseen, ja tulee aina toisinaan pohdittua olenkohan ollut hyvä äiti lapsilleni. Mutta miksi? Äideille asetetaan nykyään ihan hirveästi paineita, ja se tuntuu kyllä. Kun yhteiskunta on näinkin suorituskeskeinen, käy helposti niin että moni alkaa suorittamaan myös äitiyttä. Lapseni kasvun ja toisen lapsen syntymän myötä olen oppinut ymmärtämään epätäydellisyyttä omassa äitiydessäni. 

Omia lapsia parempaa syytä toimia täysin oikein ei ole. En kuitenkaan mitenkään voi olla täydellinen äiti, en vaikka miten siihen pyrkisinkin. Ollakseni paras versio itsestäni äitinä, olen siis pyrkinyt ottamaan rennommin. Olen lapsille äitinä parempi, kun olen hyväntuulinen ja hyvinvoiva. En silloin, jos stressaantuneena mietin kasvatusseikkoja tai mikä tapa milloinkin on se ihan paras. Ajatelkaahan esimerkiksi Muumimammaa. Hän ehkä on täydellinen äiti mitä tulee kotihengettärenä toimimiseen, mutta kuinka monta jaksoa muistatte, jossa hän vietti aikaa lasten kanssa leikkien?  Ei täydellinen äiti hänkään, mutta hyvä kuitenkin.

Minä en ole täydellinen äiti.  En tee aina vain oikeita ratkaisuja, enkä aina jaksa olla niin pirteä ja iloinen kuin haluaisin, ja meillä on ruuaksi liian usein tonnikalaa. Nyt seuraa uutinen: ei minun tarvitsekaan olla täydellinen äiti, ei kenenkään äidin tarvitse. Riittää, kun olen hyvä äiti. Ja hyvä äiti minä olen.

 

Mitä jos oltaisiin tästä lähtien muiden äitien lisäksi armollisempia myös itseämme kohtaan? Mitä tapahtuu, jos ottaakin toisen eriävän näkemyksen sellaisena kuin se on, toisen ihmisen näkemyksenä sen sijaan että syyllistyy siitä? Mitä, jos alkaisimme uskoa enemmän siihen, että olemme epätäydellisyyksinemme hyviä äitejä? Sellaisia ihan aitoja äitejä.

Haastan sinut uskomaan siihen, että olet ihana, lämmin ja rakastava äiti; hyvä äiti. Jos haluat, kirjoita aiheesta omaan blogiisi, tai julkaise valitsemasi aiheeseen sopivan kuva somessa! Osallistu häshtagilla #aitojaäitejä tai linkitä blogijuttusi kommenttiboxiin!

Origami joulutähti

Joulu mainittu. Yritän aina olla innostumatta joulusta liian aikaisin, etten sitten ehtisi kyllästyä koko sanaan ennen suurta päivää. Vaan ei, en minä siinä onnistu tänäkään vuonna! Askartelin ensimmäisen joulukoristeen, paperisen origamitähden. Tähti on samalla ensimmäinen jouluun viittaava asia, jonka tänä syksynä laitoin kotiini esille. 

Tähti on siis tehty taittelemalla kuten origamit tehdään, ilman liimaa tai muuta kiinnitystä. Ohjeen mukaan tulisi käyttää ohutta paperia, mutta kun kaapissa sattui olemaan tällaisia koristekartonkeja jotka ovat kuin tehtyjä jouluun, käytin niitä. Kartonki toimii paremmin kuin hyvin, tähdestä tuli tukeva ja sakarat pysyvät hienosti kiinni vaikka liimaa ei ole. Jos innostuit kokeilemaan, löydät ohjeen tähteen DIY DIY -blogista täältä! 

Tänään on ollut aivan huippupäivä, energiaa on riittänyt vaikka muille jakaa! Ihanaa, että jokasyksyinen kaamosväsymys alkaa olla jo ohi. Hyvää tuulta tuo myös se, että lauantaina on tiedossa reissu Tampereelle Kädentaitojen messuille. Siellä nähdään jos olet tulossa!

Sulkasatoa

Ei mitenkään liian ilmeinen otsikko, eihän? Kun bongasin tämän Metsolan sulkakuosin, olin aivan myyty. Se on ihana kaikessa mustavalkoisuudessaan ja graafisuudessaan, ja helppo yhdistellä niin moneen. Mietin pitkään, mitä kankaasta tekisin, kunnes sitten saksin sen jtehdäkseni siitä molemmille pojille jotakin. Isommalle aplikoidun t-paidan ja pienemmälle perus t-paidan ja pöksyt. 

Isomman teeppariin sulkia tuli aplikaationa, juuri sellaisista vaatteista poika tykkää. Sellaisista, jossa on kuviota vain edessä. Kiinnitin aplikaation suoralla, niin että reunat saavat rauhassa rullata hieman pesujen myötä. Käytin ensimmäistä kertaa raidallista resoria, se sopii hyvin sulkiin.

Sain idean pöksyihin, joissa lahkeet ovat istuvammat, ja yläosa vähän väljempi. Raitaa tietysti, ja jotain kivaa väriä. Niille kaveriksi ihan perusteeppari. Vaan ommeltuani vaatteet kasaan näin sen, enkä pääse ajatuksesta enää eroon. Että mitä mä just ompelin. Näettekö sen? 

Niin, isomman teeppari on oikein katu-uskottava mutta entäs tuo pienemmän? Että teinpä sitten hänelle lintu -kostyymin...

Feather-trikoo, Metsola

Musta-valkoinen raitatrikoo, NOSH

Keltainen trikoo Kankaamo