Tähtitaivas kauluspaidassa

Oooh, takana on superkiva ompeluprojekti, yksi kivoimmista pitkästä aikaa! Kauan siinä(kin) meni mutta nyt se on siinä. Ensimmäinen tekemäni lasten kauluspaita. Kerran olen ennen kauluspaidan tehnyt (täällä), mutta tämä oli ihan erilainen materiaalin vuoksi. Oli todella kiva ommella kokonaan puuvillaista kauluspaitaa. Joku tässä projektissa oli, mitä en osaa oikein edes eritellä, mikä teki siitä niin kivan tehdä. Luulen, että se oli tuo mahdollisuus säntillisyyteen; joustamattoman ompelu on välillä mahtavaa vaihtelua, mikään ei veny ja vanu vaan kaikki pysyy just linjassa siinä mihin sen ompelee. 

Ja kaikki pienet yksityiskohdat, tikkaukset ja napit. Ennen inhosin napinläpien ompelua, eikä se vieläkään mikään lempparihomma ole, mutta automaattisella napinläpipaininjalalla ei sitä tarvitse pelätä, hyvin se menee! 

Siispä, ompelin isommalle pojalle pienemmässä suurta kateutta aiheuttavan avaruuskauluspaidan ohuehkosta puuvillakankaasta, jota löysin Jättirätistä. Kauluksen ja hihakappaleiden sisäpuoli on hyvin tuettua harmaata trikoota. Pienenä yksityskohtana ovat valkoiset napit, jotka mielestäni raikastaa kokonaisuutta hyvin. 

Kiva projekti, ja lopputulos kelpaa koululaiselle itselleenkin. Seuraavana on vuorossa oma kauluspaita samalla Jättis-reissulla bongatusta hienosta puuvillasta, kyllä se kevään aikana viimeistään valmistuu.. Mutta nyt, ihanaa viikonloppua!

Pikkuisen punaista

Ihan pikkuisen punaista vain, se on joulun väri sanoi trendit mitä tahansa! Ompelin pikkujäbälle mukavan setin NOSH:n kankaista. Luumunvärinen raitatrikoo on huippuihana väreiltään ja todella pehmeää tunnultaan. Denim on puolestaan joustocollegea, ja näyttää tosi hyvältä! Denimväriset trikoot ja colleget jaksaa ihastuttaa, ja niistä tehdyt "farkut" on mukavia ihan pientenkin käyttää. Meillä on kummallakin pojalla vain yhdet farkut, joita käytetään vaan silloin kun collegehousut ei käy vaan tarvitaan siistimpää. Jos voi valita verkkarit niin ei ihme, että lapset yleensä ne haluaa, vaikka itse haluaisin heille välillä siistimpiäkin housuja päälle. Värikkäitä farkkuja ym. suoria housuja. 

Kaavoina käytin housuissa Ottobren Relaxed Fit:ä, jota olen kerran ennen kokeillut ja joka on todella kivannäköinen päällä. Juuri sopivassa suhteessa väljyyttä ja istuvuutta. Paidan kaavana on NOSH:n ilmaiskaava, jonka mittasuhteita kyllä vähän muokkailin. Kaavassa on kivaa nuo hihan resorit, jotka pidentää käyttöikää kun paita saa ollakin alkuun vähän ylisuuri eikä hihat tule käsien yli sittenkään. Etukappaleeseen lisäsin valenappilistan, johon valkoiset läpikuultavat napit pieneksi yksityiskohdaksi. 

Villasukat neuloin jo aiemmin syksyllä kumisaapaskeleille, mutta otin näihin kuviin mukaan koska ne sopii täydellisesti yhteen raitapaidan kanssa. Sukkiin neuloin väripilkuksi punaiset kärjet, koska ne on niin hauskannäköiset jalassa.. :D Yhteensopivuus tonttulakkiin on taattu sekin!

Kaksi viikkoa hujahti taas ohi niin että vilahti, ja blogi on aivan tuuliajolla! En haluaisi ollenkaan pitää blogia puolivillaisesti, mutta toisaalta mulla on tuolla sellaisia projekteja käynnissä ja suunnitteilla, joita haluaisin vielä näyttää. En siis ole ihan valmis pistämään pistettä blogiuralle, mutta aika vain on rajallista.. Ihanaa nähdä tilastoista, että teitä siellä vielä käy, ja anteeksi että bloggaustahtini on nykyään niin onnetonta!

Talvivaatteita pienelle

Viikko vierähti taas, ja on perjantai! Tänään pieni katsaus meidän minin uusimpaan vaatesettiin, jossa yhdistyy harmaata ja toffeeta, kaksi pitkäaikaista suosikkiväriäni. Tuo Verson Puodin Tuutti-joustocollege on kuosina todella ihana, vaikka pohja on harmaa niin kuviointi tekee kankaasta ihan muuta kuin ankeaa. Tuutit ilahduttavat pientä ihmistä ihan varmasti niinkuin myös lähellä olevia! Ja ps. kerrankin olen ajoissa ompelemassa jotain siinä mielessä, että tätä Tuutti -kangasta on edelleen saaatavana Verson Puodilla!

Housujen toffeen väri ilahduttaa myös, koska se on melko uusi väri pojan kaapissa. Uusia värejä kaipaankin, koska mustavalkoisen ja harmaan valtakausi on kestänyt jo niin pitkään. Käytin pari iltaa sitten hyvän hetken yrittäessäni löytää värikkäitä, mutta silti rauhallisia tai muuten yksinkertaisia kuoseja poikia varten. Tuntuu, että värikkäät kuosilliset on useimmat joko kukikkaita, liian retroja, tai aivan överikuviollisia omaan makuun. Mutta onneksi on aina yksivärisiä. Niin ja vinkki tuohon toffee-joustikseen, sitäkin on vielä saatavana NOSHilla ja sattuu olemaan vieläpä alessa. 

Kaavana paidassa on Ottobren Lil' Bear, josta on hyvää vauhtia tulossa yksi suosikki paitakaavoista. Aivan huippu kaava, harmi että kokoja on vain 92 asti. Suurensin kuitenkin vielä koon 98, jota pienempi muutenkin käyttää. Housuissa taas on kaavana saman lehden Sweat & Merino, tosi hyvä kaava sekin!

Tuutit -kangas Verson Puoti / Yksivärinen kangas NOSH

Kaavat Ottobre Design

Talvihaalari Name It

Pipo Reima

Hanskat Polarn O. Pyret

Pienen ikioma jumpsuit

Eräänä keväisenä päivänä pitkän ja synkeän talven jälkeen sain päähäni, että haluan tehdä jonkun todella värikkään ja yllättävän vaatekappaleen. Kangaskaapissani ei hirveän värikkäitä kuoseja löydy, kuten ehkä arvaatte jos tyylini on joten kuten tuttu. Valitsin sieltä lopulta tuskaisena kirkkaiden värien perään huokailtuani silloisen Pehemiän myymää Puutarhapöllöä, Metsolan geometrista kuosia, ja keltaista yksiväristä trikoota.

Ei näissä kankaissa nyt mitään järkyttävää väri-ilottelua sitten olekaan, mutta ei se mitään. Kuitenkin teki mieli tempaista ja kokeilla yhdistää toisiinsa kuoseja, joita ei ensisilmäyksellä ikinä yhdistäisi. Halusin nähdä ihan valmiina vaatteina kahden oikein kunnon silmissävilisee -kuosien yhdistelmän, ommella jotain "laatikon ulkopuolella" -ajatuksella.

Alkuun tein jumppista innoissani, kokosin yksityiskohtia huolellisesti kuin Iisakin kirkkoa. Kunnes sitten keskeneräinen jumpsuit alkoi näyttää ihan hirvittävän levottomalta, suorastaan kaaosmaiselta tekeleeltä. Sinne se sitten jäi keskeneräisten laatikoon kuukausiksi, siihen taaempaan jonne kukaan ei koskaan katso paitsi mies tuskaillessaan joka paikan täyttäviä ompelujuttujani.

Nyt sitten varattuani kirppipöydän ja järkkäillessäni myyntiä varten pieneksi jääneitä vaatteita, huomasin tuon keskeneräisen jumpsuitin. Ajattelin, että ehkä se kannattaa nyt vaan ottaa itseä niskasta kiinni, tehdä jumpsuit valmiiksi ja laittaa sitten kirppikselle muiden pieneksi jääneiden kanssa myytäväksi. Kokosin loput saumat ja tein viimeistelyt, eikä siinä kauaa edes mennyt. Siihen vaan pöydälle odottamaan silittämistä ja hinnoittelua.

Vaan senpä löysikin tuosta pöydältä pieni 2-vuotias pikkujätkä, joka iski siihen silmänsä täysin! Jumpsuit onkin hänestä niin ihana, että se piti saada heti päälle. Se oli kuin olikin ihme kyllä täydellisen kokoinen hänelle, eikä pieneksi jäänyt kuten luulin. Poika ihastui vaatteeseen täysin, ja kun näen sen hänen päällään, on se minustakin ihana. Nyt kun tuon näkee kokonaisuutena, se yllättäen toimiikin. Puutarhapöllöjen pehmeät linjat ovat tarpeeksi erilaiset Metsolan geometristen kolmioiden kanssa niin että ne lopulta täydentävät toisiaan. Joku toinen saattaa ajatella, että se on edelleen yhtä kaaosta, mutta mä pidän tästä vaatteesta. Yllättäen todella paljon!

Silmuja ja vahvoja värejä

Vielä olisi pari kolme settiä näitä lastenvaatteita pikkukoossa, toivottavasti ei ala tulla jo korvista! Viimeisimpänä valmistui tämä voimakasvärinen setti Verson Puodin Silmujen ympärille.

Silmu-kuosi on kyllä niin huippu, vähän kuin tilaisuus saada "neulevaatteita" meidän neulomattomienkin lapsille. Mieluusti pukisin lapsille oikeitakin neulevaatteita, mutta neulominen on kyllä kokonaan jäänyt sen jälkeen, kun aloitin ompelun. En ennenkään juuri sukkia ja muita asusteita kummempia neulonut, mutta jotain sentään. Yhden villatakin olen tehnyt, aloitin sen esikoista odottaessani ja sain valmiiksi kun hän oli 6kk vanha, ehti juuri ja juuri käyttöön. 

Jokatapauksessa, Silmujen kanssa päätin luottaa jälleen peruskaavaan, ja kikkailla mieluummin housujen kanssa. Kuosillisella on melkein ehdotonta olla yksiväristä seuranaan, mutta yksiväristä peruskaavaa on tylsä tehdä. Siispä joku yksityiskohta pitää sisällyttää yksiväriseen vaatteeseen, ja tällä kertaa se on leikkaus, joka suunnitteluun sain inspiksen ratsastushousuista.

Petroolin väri on jo pitkään ollut suosikkejani, ja tykkään siitä kovasti tässäkin setissä. Musta on pienellä kuitenkin aika hallitseva väri, joten ompelin pieneksi lisäväripilkuksi vielä pipoon keltaisen tupsun.   

Mitä meidän syksyyn kuuluu?

No hyvää kuuluu!

Kolme viikkoa on nyt hujahtanut uutta arkea, kun vanhempainvapaa päättyi, esikoinen meni kouluun, kuopus päiväkotiin ja mieskin lomalta töihin. Meillä oli aivan huikean ihana kesä, meillä oli jopa kuusi viikkoa koko perheen yhteistä lomaa ja nautittiin siitä kyllä täysillä. Monesti kesälomaan ladataan hirveästi toiveita ja ajatuksia siitä mitä kaikkea pitäisi ehtiä tehdä. Meillä oli tosiaan lomalla pituuttakin, mutta oli myös ehkä vähän erilainen asenne tuohon aikaan kuin yleensä. Kun tiesi, että hoitovapaa on oikeasti päättymässä, yksi aikakausi elämässä on vaihtumassa toiseen, sitä osasi jotenkin ihan eritavalla olla "tässä ja nyt".

Kun vielä viikkoa ennen lomaa kirjoitin blogiin hetkeen tarttumisen vaikeudesta, ja siitä, miten se ei ole koskaan ollut mulle helppoa, osasinkin perheen yhteisen loman alkaessa hujahtaa juuri siihen ihanan seesteiseen olotilaan, jossa ollaan vähän kuin omassa kuplassa, otetaan kaikki irti juuri siitä hetkestä mikä on käsillä. Voin vaan todeta, että menneen kesän aikana olin onnellinen sanan syvimmässä merkityksessä. 

Mutta niin vaan kaikki hyvä päättyy aikanaan, vaikka ei se tarkoita sitä että mennään huonompaan, vaan vain erilaiseen elämänvaiheeseen. Vapaan päättyessä mulla oli kyllä suoraan sanottuna järkyttävä stressi päällä, luulin, että halkean vielä siihen. Itselläni oli hankalaa päästä kiinni opiskeluun, siihen, että mitä mun pitää ihan oikeasti käytännössö tehdä, kun oma ryhmä on hoitovapaan aikana valmistunut, ei ole mitään aikaa ja paikkaa jossa olla tiettyyn aikaan. Mutta pienin askelin kaikki on selvinnyt, ja vaikka vielä on valtavasti asioita järjestettävänä ja pitää ottaa selkoa tuosta ja tästä, niin alkaa tuntua että voiton puolella ollaan. 

Silti, se omien asioiden aiheuttama stressi ei ole kyllä mitään verrattuna siihen, miten paljon huolta ja paineita voi ottaa lasten koulun ja päiväkodin alusta. Kun on tällainen herkkis, ylianalyyttinen huolehtija äiti, niin ihmeellisen pienetkin asiat voi alkaa painamaan niistä isoista puhumattakaan. 

Ja onhan ne isoja asioita lasten elämässä, isoja muutoksia. Kuitenkin nyt muutaman viikon jälkeen voi katsoa taaksepäin ja huomata, että hyvin ollaan sopeuduttu, hyvin ollaan hujahdettu uuteen arkeen. Vieläkin vähän totutellaan, mutta hei, uusi arki toimii! Ollaan sopeuduttu siinä määrin, että en voi uskoa että vasta kolmisen viikkoa on mennyt. Siinä missä hoitovapaalla ollessa oli ihanaa, onnellista, alussa jännittävää ja välillä vähän tuskaistakin, on uusikin arki jännittävää, todella antoisaa ja rikasta. Välillä tietysti vähän tuskaistakin. 

Parasta on se, että oman stressin väistymisen ohella näen, miten molemmat lapset saavat uudesta arjesta irti ihan uudenlaisia asioita, sellaisia mitä täällä kotona ollessa ei oikein voi saadakaan. Ihan parasta on se, että lapset ovat selvästikin ihan yhtä onnellisia uudessa arjessa kuin vapaillakin olivat. Täähän toimii!

Kuopuksen päiväkodin vaihtovaatekaappia täyttämään ompelin muutaman iloisen paidan, sellaisen, joka toisi keskelle päiväkotipäivää tuulahduksen kotia. Raidallinen trikoo NOSH/ kuviollinenHello-trikoo Käpynen/ punainen trikoo Jättirätti.

Uuteen viikkoon!

 

Tällä viikolla on tiedossa vähän enemmänkin kaikkea jännää ja kivaa, kuten kaksi eri reissua Helsinkiin ja muutakin. Mutta niistä lisää sitten myöhemmin, nimittäin tämä blogiviikko alkaa lastenvaatteilla. 

Pienemmän seuraavan koon vaatteiden tekeminen jatkuu, viimeisimpänä valmistui tämä vaaleansinistä ja harmaata yhdistävä teeppari+housut -setti.

Mulla on ollut vähän yliannostusta kuoseista viime aikoina. Lapselle päivän vaatteita valitessa tuntuu että on vaikea löytää yhteensopivaa paitaa ja housua, kun ei halua liikaa kuosia. Kaupasta kun ostan vaatteita, ostan enimmäkseen yksiväristä tai yhdellä kuvalla varustettua, ne täydentää kivasti kuosillisia lastenvaatteita. 

Tätä yhteensopivuutta ajatellen halusin tehdä yksivärisen t-paidan ihanan pehmeästä (mutta huh miten mahdottomasta silitettävästä..) vaaleansinisestä trikoosta. Printiksi suunnittelin simppelin Hey! -huudahduksen, jossa lähtökohtana oli se, että teksti muodostuisi paidan kankaasta. Printistä tuli aika kiva, toivottavasti se kestää hyvin pesua ja käyttöä. Pääntien kanttasin samalla trikoolla, koska halusin just oikeaa sävyä. Hiukan liian kireälle meni, ei haittaa käyttöä mutta tuo rypytys.. Laskelmoin kyllä tässä, että trikoolla kun on tapana vähän venahtaa käytössä niin sitten tuosta tulee juuri sopiva. :D

Niin kamalaa kuosiähkyä ei olekaan, etteikö Käpysen Solmu-trikoohon ihastuisi, siitä tein pehmoiset etusaumattomat housut pitkillä lahkeensuilla. Meleerattu harmaa on just nyt yksi värisuosikeistani, sopii hyvin niin aikuiselle kuin lapselle näin jollain värillä höystettynä. Oman Solmu-pätkäni on odotellut sopivaa käyttökohdetta jo useamman kuukauden, mutta trikoohousuina printtipaidan parina se toimii tosi hyvin. 

Leopardeja keittiörempan keskellä

Huh mikä päivä! Meillä on keittiö hienoisen kaaoksen vallassa, sillä remppaamme sitä pienesti. Ei mitään suurta, uudet työtasot, uudet vetimet ja välitilan päivitystä. Värikarttojakin ja malleja on haettu, ja tarkoitus on maalata vielä seinääkin siellä. Kivasti piristää keittiön uusi look, vaikka onkin just nyt ihan puhki poikki päivän töistä. 

Meillä viikko on mennyt tosi nopeasti koulun aloituksen ja päiväkotiharjoittelujen myötä. Esikoinen aloitti ensimmäisellä luokalla, mikä on tietysti todella iso juttu. Sitä on ihmetelty ja innostuneesti tutustuttu kaikkeen uuteen mitä se tuo mukanaan. Haikeaa on, mielestäni hän just vasta saapui tähän maailmaan ja nyt hän meni kouluun. Mutta hyvällä tavalla haikeaa, ei täällä surkutella vaan ollaan koulusta todella innoissamme!

 Kangas Majapuu

Kaava Dude/Ottobre Design

Farkut & sukat Lindex

Pienempi taasen on aloittanut harjoittelemaan päiväkotia. Pari päivää vasta, ja ihan rauhallisesti ollaan asiaan tutustuttu. 

Päiväkotilaiselle valmistui keittön pintaremppailun ohessa tämä paita Elvelyckanin ihanista leopardeista. Näitä Elvelyckaneita oon aina niin ihastellut, mutta nyt kun sellaista on vaatteena, en ole ihan varma tykkäänkö. Vai onko se ehkä kuitenkin tuo paidan malli, joiden matalat olkaistutukset epäilyttää. Enkä tiedä, teinkö vahingossa kaksi takakappaletta vai kuuluuko tässä kaavassa olla yhtä korkea kaula-aukko etupuolellakin. En huomaa mitään eroa. Ehkä ei pitäisi ommella remppailun sivussa..!

Tiikereitä päiväkotiin

Tunnustan olleeni jo viikkotolkulla valtavan ompeluvimman vallassa. Syysvaatteita on kiva tehdä, ja nyt kun päiväkoti ja koulu alkaa, on uusille vaatteille tarvettakin. Pienemmälle teen noin puolet syksyn vaatevarastosta itse, joten näitä perusvaatteita hänelle alkaa nyt tipahdella blogiin enemmänkin. 

Yleensä toteutan ompeluideoitani käyttäen paljon peruskaavoja joko sellaisenaan tai pohjana jollekin sovelletulle. Viime aikoina on kuitenkin ollut erityisen kivaa kokeilla valmiita kaavoja, paljon ja erilaisia. Oon piirtänyt todella monta kaavaa, vaikka en siitä hommasta nyt niin tykkää edes. Nimikointia koskevassa jutun paidassa kokeilin Ottobren Panda & X Print kaavaa, joka oli aivan huippukaava pienten kangaspalojen käyttöön. 

Tässä syksyn ensimmäisessä setissä kokeilin vähän vanhempaa Ottobren housukaava, joka on ollut todella suosittu lasten housujen kaava. Housukaava on Relaxed Fit, ja se onkin todella hyvä malli, en yhtään ihmettele sen suosiota. Vähän kapeammat lahkeet ja väljempi "lököttävä" yläosa on housuissa tosi kiva yhdistelmä, lisäksi vielä valesepalus ja taskut. Housujen materiaalina on harjattu college, taskuissa on sisäpuolella samaa raidallista trikoota kuin paidan hihoissa. 

Paita on myös Ottobren kaava, Steam Punk. Erilainen sekin kuin mitä yleensä teen, mutta huippu kaava kokeiltavaksi! Valitsin pääosaan NOSHin tiikereitä ja hihoihin harmaata raitaa. Hassua, että juuri ilmestyi NOSHin syysuutudet, ja mä vasta ompelen näitä vanhoja vaatteiksi. Todella ihania on nuo uutuudet, mutta kivalta näyttää tiikeritkin edelleen!