Blogin vuosi 2016

Vuosi vaihtuu ihan pian, ja on hyvä aika ottaa katsaus DIY Storiesin vuoteen 2016! Mikä ihana vuosi blogissa onkaan ollut, vaiherikas ja monipuolinen, oli mukavaa palata blogin arkistoihin ja muistella vuotta taaksepäin ennen uuden aloitusta. Joten aloitetaanpa aivan alusta..

Tammikuu

Vuosi 2016 pyörähti käyntiin silityskuvien testailulla. Olen koko ompelu-urani ajan tykännyt kokeilla uutta, uusia tekniikoita ja uusia materiaaleja. Sillä samalla tiellä olen edelleen, uuden oppiminen on parasta. Tuolloin tammikuussa tein vielä viimeisiä bodyja tähän talouteen, kun nuorempi pojista oli 1,5-vuotias. Ensikosketus silityskuviin oli positiivinen, ihastuin tekniikkaan ja sen tuomiin uusiin ulottuvuuksiin yksityiskohtien luomisessa.

Vuoden alku oli todella tuottoisaa aikaa muutenkin ompelun puolella. Pää oli täynnä ideoita itsetekemiseen, ja oli aikaa toteuttaa paljon. Olin todella innostunut myös bloggaamisesta, ideoita blogin suhteen oli yhtä paljon kuin ompelunkin. Tammikuussa blogi siirtyi osaksi Indiedaysin Inspiration -blogien joukkoa, ja into tehdä tätä kasvoi entisestään. Ensimmäisenä postauksena portaalissa oli paperinen pallo, joka oli vähän erilainen totuttuun blogisisältöön verraten. Koska visuaalisuus on mulle niin tärkeää, oli tuota työtä kiva toteuttaa niin itsessään kuin postauksenakin.

Tammikuussa tein myös ensimmäisen laukkuni. Käytin tekonahkaa, jota muokkasin tikkaamalla siihen tekstuuria pintaan. Tätä laukkua olen käyttänyt ja paljon!

Helmikuu

Aloin ompelemaan myös enemmän itselleni, kuten tämän kokeilevan kauluspaidan. Vaikka kokemusta itselle ompelusta tai joustamattomien ompelusta ei hirveästi vielä ollutkaan, lähdin uhkarohkeasti tekemään kauluspaitaa itselleni. Materiaaliksi valitsin mahdollisimman haastavan ohuempaakin ohuemman sifonki -tyyppisen kankaan, ja sen pariksi yläosaan second skin -trikoota. Lopputuloksesta tykkäsin, mutta vielä en ole useinkaan löytänyt sopivaa paikkaa käyttää tätä hieman erikoista vaatetta. 

Lastenvaateompeluksista mieleeni jäi erityisesti setti, johon kuului harmaa karvapintainen pappatakki ja kuviolliset leggingsit polvipaikoilla:

Alkuvuonna kirjoitin myös melko paljon ajatuksistani ja näkemyksistäni erilaisista asioista. Kirjoitin jutun esimerkiksi introverttiudestani, mikä keräsi kommenttiboksiin mielenkiintoista keskustelua, oli todella ihanaa kuulla muiden ajatuksia aiheesta! 

Helmikuussa tein myös ensimmäisen laukkuni. Käytin tekonahkaa, jota muokkasin tikkaamalla siihen tekstuuria pintaan. Tätä laukkua olen käyttänyt ja paljon!

Maaliskuu

Tässä kuussa toteutui vuoden ensimmäinen blogiyhteistyöni, kun pääsin mukaan testaamaan Namedin kevät-/kesämalliston kaavaa Beatrix Skater Dress. Kokemus oli kaikin puolin innostava ja mukava. 

Maaliskuussa kokeilin myös treenivaatteiden ompelua, ja tein räikyvän väriset treenihousut scubasta. Samalla tulin kaapista ryhtiongelmien ja raskauden jälkeisten vatsalihasongelmien kanssa ja löysin jälleen kohtalontovereita kommenttiboksista.  

Huhtikuu

Huhtikuussa osallistuin elämäni ensimmäiseen blogitapahtumaan, bloggaajien ammattitapahtumaan Indiedays Bloggers' Inspiration -päivään. Illan blogigaalaan osallistuin mekossa, jota en ollut itse tehnyt, mutta jota kuitenkin ompelin hotellin respasta kiireessä mukaan napatulla neulalla ja langalla vielä metrossa matkalla gaalaan. Mekon halkio oli nimittäin aivan järjetön ja siveyssyistä oli ihan pakko ommella pari tikkiä halkion madaltamiseksi. Enpä ole kuitenkaan ennen metrossa mitään ommellut. Jotain itsetehtyä oli mukana gaalassakin, nimittäin tekemäni mustavalkoinen clutch:

Huhtikuussa ompelin isommalle pojalle collaritakin, joka on ollut yksi omista suosikeistani. Myös sen stailaaminen blogikuviin oli todella kivaa ja vähän erilaista, sillä usein ei isompi anna minun hänelle mitään ommella. Tässä kuussa tein hänelle myös t-paita -muokkauksen, ja painoin kangasvärillä ja kirjainleimasimilla tekstin valmiiseen teeppariin. 

Toukokuu

Toukokuu on meidän perheessämme erityisin kuukausista, sillä molemmat pojat ovat syntyneet toukokuussa. En varmaan ole ennen kertonutkaan, että molemmat pojat ovat syntyneet tuolloin vieläpä samana päivänä. Uskomaton sattuma, jota jaksamme aina vain ihmetellä! Synttäreiden tienoilla haikailin kummankin lapsen vauva-aikojen perään ja päätin että pienempää voi vielä ihan hyvin kutsua vauvaksi. Ompelin Still Small paidan:

Blogissa kokeilin ensimmäistä videopostausta. Sen tekeminen oli kivaa ja kokemus mukava, mutta ei jäänyt sen kummemmin tavaksi. Enempää videoita ei ole tullut, eikä niitä varmaankaan jatkossakaan ole tiedossa. 

Itselleni ompelin neuletakin, sekä nämä pappahousut, joita käyttäessäni isompi poika kerran totesi: "äiti sanompahan vaan, että sulla on yöhousut jalassa". No joo, niinhän mulla taitaa olla! :D Housuista tykkään siltikin, ja käytin niitä kesällä paljon.

Tässä kuussa vilkaistiin myös työhuoneeseen, jonne asetin seinälle magneettitaulun usein käytetyille tai vuoroaan odottaville kaavoille:

Kesäkuu

Kesäkuussa lomailtiin ja matkailtiin Italiassa. Olimme koko perhe vapaalla jopa kuusi viikkoa, ja sinä aikana nautittiin kesästä kyllä aivan täysillä. Tuo kesä oli aivan huippu, kun oli aikaa oikein kunnolla olla vaan ja tehdä mitä mieleen tuli.

Ompelun saralla oli hiukan hiljaisempaa, mutta tein itselleni pastellinvärisen mekon ja kukikkaat shortsit:

Heinäkuu

Heinäkuussa lomailtiin siis edelleen. Syksyllä oli tiedossa koulunpenkille paluu ja lapsille aivan uusi arki. Isompi oli aloittamassa ensimmäisen luokan koulussa ja nuorempi päiväkodissa. Tiedossa oli siis isoja muutoksia, jotka oikeastaan edesauttoivat siihen, etten kesän kuuden viikon loman aikana stressaillut turhista vaan otin ilon irti vapaista viikoista perheen kanssa. Arjen isoja muutoksia ehtisi murehtia lähempänä h-hetkeäkin. 

Kesän ollessa kuumimmillaan intouduin Aarrekidin kuoseista, joista ompelin molemmille pojille setit:

Elokuu

Elokuussa oli pakko alkaa valmistautumaan uuteen arkeen. Isomman koulutie alkoi, mikä oli tietenkin aivan valtava juttu! Ensimmäisen koulupäivän edellä ehdin kyllä murehtia maailmantuskaa, mutta toisaalta halusin olla luottavainen. Ja tunnenhan kuitenkin lapseni, ja tiedän että villiydenkin alla hän on todella fiksu ja ajattelevainen.

Pienempi aloitteli päiväkotiuraansa, johon valmistauduimme pitkällä harjoittelulla. Omat opiskeluni olivat koko syksyn ajan itsenäisiä, ja meillä oli mahdollista totuttautua päiväkotiin ilman kiirettä. Ensimmäinen kerta päiväunia päiväkodissa oli kyllä minulle raastavaa, mutta meni hienosti. Paikka on hyvä ja ihana, totuttautumisten jälkeen olen vienyt hänet sinne luottavaisin mielin ja tiennyt että hakiessani hän on tyytyvänen ja hyvinvoiva.

Ompelin pienelle paljon arkivaatteita, joista yksi ensimmäisiä syksyn settejä oli tämä tiikeriasu:

Itselleni ompelin vielä yhden mekkosen, sillä ajatuksella että se on helppo muuntaa myös muille vuodenajoille. Tein Leini Dress -mekon Namedilta, johon käytin ihanaa ja kauniisti laskeutuvaa sinivalkoista ohutta kangasta, voileeta ehkäpä?  Kesällä nautin blogikuvissa siitä, että kuvauspaikkojen valinnanvara kasvoi niin valtavasti. Oli lämmintä kuvata ulkona ja valoa valita aika itselle sopivasti. Tykkäsin kokeilla eri paikkoja ja erilaisia taustoja kuvissa, ja lomaileva mieheni pääsi (joutui?) kuvaajan rooliin.

Syyskuu

Syyskuussa julkaistiin Namedin syys- /talvimallisto, jossa olin jälleen testaajana. Sain testattavakseni ihanan kaavan Helmi Tunic Dress. Vaatetta oli todella kiva ommella, vaikka taisin valita hieman liian jäykän kankaan.

Lokakuu

Tässä kuussa oltiin jännän äärellä, kun vihdoin julkisesti kerroin ryhtyväni yrittäjäksi. Palaute oli huikean kannustavaa ja positiivista, mikä sai todella hyvälle mielelle. Ompelun saralla viimeistelin villin jumppiksen, joka on loppujen lopuksi aika kiva!

Tein myös yhteistyöpostauksen Eurokankaan kanssa, jossa pääsin toteuttamaan jo pidempään haikailemani tekoturkisliivin:

Marraskuu

Marraskuussa aika kului suurelta osin opparin kirjoittamiseen. Samalla valmistelin yrityksen perustamista ja tein pari kurssia koulussa. Illat halusin panostaa perheaikaan, eikä lasten nukkumaan mentyä ollut enää intoa avata tietokonetta. Siinä missä muussa elämässä sain paljon aikaan ja toteutin itseäni, alkoi blogin puolella hiljenemään. Aloin stressata blogin hiljenemistä, sillä aikaa ei vaan tuntunut olevan riittävästi kaikkeen. Lisäksi käytin opparin parissa niin paljon aikaa tietokoneella ja yritykseeni paljon luovuuttani ja suunnittelutyötä, että päädyin miettimään onko minulla blogille enää annettavaa tarpeeksi. Kovin verkkainen postaustahti tuntui huonolta vaihtoehdolta, mutta pakolla tekeminen ei tuntunut oikealta ratkaisulta sekään. Mietin blogin lopettamista, sillä ajattelin, että jollen tee sitä täysillä niin onko järkeä tehdä ollenkaan. 

Marraskuussa ompelin kyllä useampaa työtä, mutta sain valmiiksi vain yhden projektin:

Joulukuu

En ollut kuitenkaan kaikesta huolimatta valmis pistämään pillejä pussiin ja lopettamaan blogia. Olen tehnyt hirveästi sen eteen töitä, kaiken mielelläni ja omasta tahdostani, enkä halua heittää sitä hukkaan. Blogi on ollut mulle valtavan tärkeä henkireikä kotona ollessani, kun olen tarvinnut jotain kanavaa luovuudelle ja päänkäytölle. Sellaista hommaa, joka on vastapainona kodinhoidolle. Yrityksen käynnistämisessä on monia yhtymäkohtia bloggaamiseen, mutta blogi on silti ihan omanlaisensa maailma. Maailma, josta on saanut paljon iloa ja inspiraatiota, ja toivottavasti tarjonnut sitä palasen muillekin. Maailma, josta en vaan ole vielä valmis luopumaankaan. Mulla on nimittäin tuolla useampi keskeneräinen projekti ja suunnitteilla tuplasti lisää, jotka vaan haluan jatkossakin jakaa teidän kanssanne.

Joulukuussa ompelin vain yhden setin, mutta sen lisäksi sain valmiiksi pienen klassisen keinutuolin kunnostusprojektin:

Vaikka siinä missä blogissa on hiljentynyt, on elämääni oikeastaan tullut aika hurjasti uusia jännittäviäkin juttuja. Uusi arki on mukavaa, tutkinto on pian  suoritettu ja yritys on tuonut jo nyt valtavasti mielenkiintoisia ja innostavia kokemuksia ja  opettanut paljon. Paljon on vielä opittavaa ja koettavaa, ja se jos mikä on parasta. Odotan vuotta 2017 mielettömällä innolla, ja nyt voin teille jo kertoa, mitä se tarkoittaa.. Vuonna 2017 tuon markkinoille ihka uuden lastenvaatemerkin, stay tuned!

Joulumieli missä oot?

 

No nyt en kyllä tiedä itkiskö vai nauraisko, voiko olla totta että tämäkin loma alkaa sairasteluilla? Itse olen kolmannessa flunssassa melkein peräkanaa, hyvinvoivia päivä tasan yksi näiden flunssien välillä. Lapset kipeitä myös, antibioottikuureineen. Jouluvalmistelut ihan kesken, koti vielä siivoamatta, lahjat paketoimatta. Ihan pikkuhiljaa seinät alkavat kaatua niskaan kaikesta sisällä olosta ja joulustressi hiipiä huomaamatta harteille.

Mutta ei nyt pelkkää valitusta sentään. On meillä koristeltu koti ja kuusi, ennen flunssia ehditty leipomaan monta kertaa, lahjat hankittuna (paitsi yksi!!!) ja askarreltukin on lasten kanssa. Tänä jouluna meillä on jouluvalmistelut menneet niin, että otin joulukuun puoleenväliin asti rennosti ja sitten huomasin flunssasumussani, että meillähän on vielä kaikki tekemättä! Ja sairastelut sotkee kaiken aikataulun, vieläkin on vaikka mitä hoitamatta.. Ei meillä täydellistä tarvitsekaan olla, en helise jos pari villakoiraa kurkkii tv-tason alta, mutta suuremmat sotkut kyllä syö tunnelmaa..

Lasten joulu tulee kuitenkin. He eivät tiedä aikuisten stressailuista mitään. Näen jouluilon ja odottavan innostuneen tunnelman hiipivän heidän silmiinsä jo, ja sitä kautta se siirtyy kyllä minuunkin. Minulle paras joulumielen tuoja ovat lapset, meidän pojat. Ne vauhdikkaat, ihanat, fiksut, hauskat ja ihan huiput tyypit, joiden eteen tekee mitä vaan. Siksipä karistan joulustressin harteilta, kyllä ne loputkin valmistelut järjestyy. Vielä yksi hankinta ja kaikki on kunnossa. Tiedän, että kun pääsen paketoimaan, joulumieli löytyy. Silloin viimeistään se aina löytyy. 

Ihanaa ja rauhallista joulumieltä teille jokaiselle!

10 syytä tykätä marraskuusta

Marraskuu, mikä hirveä kuukausi. Varmaan vähiten tykätty koko vuodesta, vaivuttaa koko kansan siihen puolittaiseen talviuneen, jossa me pohjoisessa asuvat vietetään marraskuusta aina kevään lumien sulamiseen asti. Mutta kuten olen ennenkin sanonut, ei hyödytä murehtia asiaa vaan etsiä hommasta ne parhaat puolet. Joo, täällä vallitsee kamala kaamos niin monta kuukautta, mutta homman huonoja puolia voivotellessa asia tuntuu vaan entistä pahemmalta. 

Marraskuu koitti joka tapauksessa, joten yhtä hyvin voisi tsekata mitä kivaa on edessä tässä kuussa! Listaan siis omat ilonaiheet ja huippujutut marraskuulta: 

1. Aloitetaanpa sellaisella pikkuasialla, jonka suuri osa mainitseekin kun kysytään mitää hyvää on pimeässä vuodenajassa. No kynttilät näyttävät niin paljon kauniimmilta ja tunnelmallisemmalta kun on pimeää! Ja sama pätee koko kotiin oikeasti. Marraskuun pimeässä ja koleassa ulkoilu ei ehkä ole suurinta herkkua, mutta onko mitään parempaa kuin tulla sen jälkeen omaan kotiin, sytyttää kynttilät lyhyihin ja käpertyä sohvannurkkaan viltin alle? 

2. Sitten henkilökohtaisempi ilonaihe: oppari tulee väliseminaarivaiheeseen! Jes! Väliseminaari onkin jo ensi viikolla, ja vielä on hommia paaaljon ennen sitä. Silti, yksi askel eteenpäin kohti lähikuukausina häämöttävää valmistumista.

3. Haravointi. Haravointi ja syksyn pihahommat lavan ilmestyessä taloyhtiön pihalle. Joo, ihan arkista ja joillekin kamalaa pakkopullaa, mutta meille, etenkin lapsille odotettu hetki syksyssä. Koko perhe ulkona pihatöissä, naapuruston lapset juoksentelee ympäriinsä ja "auttaa", hulluttelua ja fyysistä työtä ja talkooeväitä pihalla. Siitä sitten sisälle nauttimaan kohdasta 1. 

4. Saan marraskuussa valmiiksi viimeisen kurssin ennen valmistumista. Enää on opparin lisäksi harjoittelua ja sitten paperit ulos! Huh!

5. Glogi. Oi ihana glögi. Se tulee kauppoihin, ja siitä meidän jääkaappiin. Mieluiten vaaleana versiona. Ja taas voidaan palata kohtaan 1, glögillä höystettynä!

6. Ensilumi. Ensilumen odotus lasten kanssa (ja tunnustan, ilmankin), on joka vuosi yhtä jännittävää. En muista kertaakaan, että ensilumen sataessa en olisi tullut onnelliseksi kuin pikkulapsi, siinä vain on sitä jotain! Lapsena juoksin kuulemma samantien ulos ja kaivoin sukset varastosta vaikka lunta olisi tullut sen 5 milliä. Sama fiilis on edelleen, tai ihan vähintään ollaan nenät ikkunassa lasten kanssa. Täällä ensilumi jo koittikin, ja kiitos, lisää saisi tulla!

7. Yrityksen käynnistäminen etenee. Tänään lähtee postin mukana perustamisilmoitus, ja huh jännittää! Ja kumpa nimiehdotus menisi läpi sellaisenaan!

8. Bloggers' Inspiration Day + illan gaala. Huomenna nähdään blogituttuja ja juhlitaan! Illan gaalassa palkitaan vuoden inspiroivimpia blogeja, tägillä #IBA2016 voit seurata tapahtuman tunnelmia somessa!

9. Paluu viileään vaaleaan tukkaan. Oikeastaan tämä toteutui jo lokakuun viimeisinä päivinä, mutta listaan sen tähän koska se tuottaa iloa just nyt. Mulla on ollut lämmin vaalea viimeiset kolmisen vuotta ehkä, sitä ennen tukka laitettiin aina viileän vaaleaksi. Tässä välillä on ollut lämpimän sävyn lisäksi myös tummempaa tyveä, ja täytyy sanoa että se riittää jo. En tajunnutkaan, miten olen viileää sävyä kaivannut, ja miten kotoisaksi nyt tunnen olon tässä tukassa!

10. Joulunodotus. Tarvitseeko enempää sanoa? :) 

Tässä siis mun marraskuun ihania juttuja, mitkä on sun?

Kameraongelmia + kuulumisia

Heippa! Oon kuvannut ompeluksia blogia varten jo useampaan otteeseen tässä viime päivinä, mutta en tunnu saavan kamerasta enää mitään järkevää ulos. Vähän nuhapumppu se on ollut aina, mutta nyt tulee ihan pelkkää suhrua, ylivalottunutta ja todella epätarkkaa.

Epätarkkuus on hiipinyt pikkuhiljaa, ja se on häirinnyt jo monessa julkaistussa kuvassa, mutta nyt kuvan laatu on jo ihan kelvotonta. Oletan, että en yhtäkkiä ole unohtanut kaikkea oppimaani kuvaamisessa, kun mikään asetus ei tunnu auttavan, eikä myöskään objektiivin vaihdolla ole mitään merkitystä. Rungossa siis varmaan jotain, toivon mukaan ihan vaikka vaan likaa jonka saisi huollossa putsattua. No, huomenna uusi viikko ja kamera huoltoon ja toivottavasti saisin vihdoin uutta matskua blogiin!

Hieman alkoi jo stressata, kun ei pääse päivittämään blogia, sillä on siitä vaan tullut tärkeä osa elämää. Viikko hiljaisuutta blogissa tuntuu jo tosi pitkältä, vaikka toisaalta tuntuu, että tahdin täytyy hidastua muutenkin nyt kun en ole enää kotona muksun kanssa. Luulen, että joudun väkisinkin tyytymään yhteen postaukseen viikossa nyt kun käynnistelen yritystäkin. Miten te koette sen, että blogi päivittyy noin kerran viikossa? Kuulostaako se kovin harvalta?

Kulunut viikko onkin ollut aika hullunmyllyä muutenkin, kun olen tehnyt opparia ja muita kouluhommia, yritystöitä plus pyörittänyt arkea kotona. Kiitos jokaiselle ihanalle, joka kannusti Ryhtyisikö yrittäjäksi -postauksen kommenttiboxissa, oli huikeaa huomata miten positiivisesti (ja myös intohimoisesti) yrittäjyyteen suhtaudutaan, miten moni muukin on siitä vähintäänkin haaveillut, kiitos ihanista tsempeistä!! 

Yritystyöt meinaa imaista mennessään ja vauhdilla, ja oon saanut kyllä oikein erikseen keskittyä siihen että saan myös sitä opparia eteenpäin. Tässä vaiheessa opintoja, kun olen aivan loppusuoralla, on kaikki aikataulu itsestä kiinni. Teenkin aina sunnuntaisin itselleni aikataulua seuraavalle viikolle, tsekkaan vähän mitä on tehtävänä seuraavaksi ja mitä minäkin päivänä teen. Aikataulu joustaa tottakai tarvittaessa mutta muuten oon hyvin pysynyt siinä ja saanut hommia etenemään. Oikeastaan tällainen oman ajan aikatauluttaminen nimenomaan sopii mulle, tykkään siitä että voin itse määritellä ajankäytön. 

Silti voin tunnustaa, että oppari on jäänyt vähän vähemmälle huomiolle. On niin paljon muutakin kiinnostavaa, yrityksen käynnistämistä edeltää vielä paljon selvitystyötä ja kysymyksiä ratkaistavaksi. Jotta voisin pian keskittyä niihin töihin, aloin kiristämäät tahtia opparin teossa. Aion kyllä tehdä sen kunnialla valmiiksi, nyt pitää vaan panostaa siihen jonkin aikaa ja sitten voi keskittyä täysillä yrityksen käynnistämiseen. Jep, kyllä se siitä! Ihanaa alkavaa viikkoa teille!

Postauksen kuvat aiemmin blogissa täällä: 

Collegehupparia raidoilla

Still Small

Collaritakki pojalle

Ryhtyisikö yrittäjäksi?

Miksi? Koska..

..haluan työn, jossa voin itse vaikuttaa tehtäviini, työaikoihini ja ennen kaikkea päätöksiin. Mulle on tärkeää, että voin kehittää jatkuvasti sekä itseäni että yritystä.

..haluan työn, jossa saan tehtävät ovat monipuoliset, yrittäjänä saan ulottaa tekemiseni kaikkiin yrityksen toimintoihin, ei vain yhteen alueeseen.

..olen luonteeltani todella itsenäinen, haluan olla vastuussa itselleni.

..opiskelen yrittäjyyttä ja sen ohella markkinointia.

..haluan työn, jossa voin käyttää luovuutta, haluan tehdä työkseni sitä mitä rakastan.

Miksi ei? Koska..

..oman yrityksen pyörittäminen on rankkaa ja stressaavaa. Kestänkö kaikki ne paineet, kun ei ole työkaveriakaan jonka kanssa jakaa fiilikset.

..ajankäyttö voi olla haastavaa, äitinä en halua käyttää kaikkia vuorokauden tunteja töihin vaan käyttää aikaa jatkossakin kiireettömään yhdessäoloon lasten kanssa.

..kannattavuus voi olla vaikea saavuttaa, jos en tavoitakaan asiakkaita tai työlle ei löydy ostajaa. Ei ole taattuja, säännöllisiä tuloja.

Näitä listojahan voisi jatkaa vielä vaikka kuinka, etenkin ylenpää plussien listaa, mutta mulla on teille kerrottavaa, rakkaat lukijat. Koska mulle nuo ylemmän listan plussat painavat vaakakupissa miinuksia enemmän, aion todellakin ryhtyä yrittäjäksi! Mitään ei ole vielä kiveen kirjoitettuna, mutta töitä on tehty jo valtavasti oman yrityksen perustamisen eteen. Liiketoimintasuunnitelmaa, laskentaa, tapaamisia, neuvotteluja, selvityksiä ja vielä enemmän selvityksiä. Etsinnässä on ollut myös yhtiökumppani, muutamia neuvotteluja on käyty mutta toistaiseksi oikea tyyppi on vielä löytymättä.

Olen ollut viime kuukausina ensinnäkin valtavan innostunut, mutta myös vähän jännittynyt, yritys ja sen asiat pyörivät mielessä paljon ja vähän vielä lisää. Onhan hyppy yrittäjäksi pelottava, kun mitään takeita onnistumisesta ei vaan ole. Mä aion silti yrittää ja teen kaikkeni jotta onnistuisin, koska mikään ei ole pelottavampaa kuin jämähtää paikoilleen. En yhtään epäile, etteikö tulisi olemaan vaikeitakin hetkiä, kaikkeen ei voi etukäteen varautuakaan, mutta tulkoon. Mulla on onnekseni myös taustalla hyvät tukiverkot, kuten yrittäjänä uran tehnyt äiti. Aion varautua niin hyvin kuin pystyn ja voin, ja ottaa asian kerrallaan ja oppia kaikesta. Toivon, että saan aikaan jotain hienoa, jotain mihin täysillä uskon ja josta voin olla ylpeä. 

Mutta ihan vielä en paljasta tarkemmin sitä, millaista yritystä olen perustamassa, siitä kuulette ihan varmasti lisää myöhemmin, stay tuned!

Mitä meidän syksyyn kuuluu?

No hyvää kuuluu!

Kolme viikkoa on nyt hujahtanut uutta arkea, kun vanhempainvapaa päättyi, esikoinen meni kouluun, kuopus päiväkotiin ja mieskin lomalta töihin. Meillä oli aivan huikean ihana kesä, meillä oli jopa kuusi viikkoa koko perheen yhteistä lomaa ja nautittiin siitä kyllä täysillä. Monesti kesälomaan ladataan hirveästi toiveita ja ajatuksia siitä mitä kaikkea pitäisi ehtiä tehdä. Meillä oli tosiaan lomalla pituuttakin, mutta oli myös ehkä vähän erilainen asenne tuohon aikaan kuin yleensä. Kun tiesi, että hoitovapaa on oikeasti päättymässä, yksi aikakausi elämässä on vaihtumassa toiseen, sitä osasi jotenkin ihan eritavalla olla "tässä ja nyt".

Kun vielä viikkoa ennen lomaa kirjoitin blogiin hetkeen tarttumisen vaikeudesta, ja siitä, miten se ei ole koskaan ollut mulle helppoa, osasinkin perheen yhteisen loman alkaessa hujahtaa juuri siihen ihanan seesteiseen olotilaan, jossa ollaan vähän kuin omassa kuplassa, otetaan kaikki irti juuri siitä hetkestä mikä on käsillä. Voin vaan todeta, että menneen kesän aikana olin onnellinen sanan syvimmässä merkityksessä. 

Mutta niin vaan kaikki hyvä päättyy aikanaan, vaikka ei se tarkoita sitä että mennään huonompaan, vaan vain erilaiseen elämänvaiheeseen. Vapaan päättyessä mulla oli kyllä suoraan sanottuna järkyttävä stressi päällä, luulin, että halkean vielä siihen. Itselläni oli hankalaa päästä kiinni opiskeluun, siihen, että mitä mun pitää ihan oikeasti käytännössö tehdä, kun oma ryhmä on hoitovapaan aikana valmistunut, ei ole mitään aikaa ja paikkaa jossa olla tiettyyn aikaan. Mutta pienin askelin kaikki on selvinnyt, ja vaikka vielä on valtavasti asioita järjestettävänä ja pitää ottaa selkoa tuosta ja tästä, niin alkaa tuntua että voiton puolella ollaan. 

Silti, se omien asioiden aiheuttama stressi ei ole kyllä mitään verrattuna siihen, miten paljon huolta ja paineita voi ottaa lasten koulun ja päiväkodin alusta. Kun on tällainen herkkis, ylianalyyttinen huolehtija äiti, niin ihmeellisen pienetkin asiat voi alkaa painamaan niistä isoista puhumattakaan. 

Ja onhan ne isoja asioita lasten elämässä, isoja muutoksia. Kuitenkin nyt muutaman viikon jälkeen voi katsoa taaksepäin ja huomata, että hyvin ollaan sopeuduttu, hyvin ollaan hujahdettu uuteen arkeen. Vieläkin vähän totutellaan, mutta hei, uusi arki toimii! Ollaan sopeuduttu siinä määrin, että en voi uskoa että vasta kolmisen viikkoa on mennyt. Siinä missä hoitovapaalla ollessa oli ihanaa, onnellista, alussa jännittävää ja välillä vähän tuskaistakin, on uusikin arki jännittävää, todella antoisaa ja rikasta. Välillä tietysti vähän tuskaistakin. 

Parasta on se, että oman stressin väistymisen ohella näen, miten molemmat lapset saavat uudesta arjesta irti ihan uudenlaisia asioita, sellaisia mitä täällä kotona ollessa ei oikein voi saadakaan. Ihan parasta on se, että lapset ovat selvästikin ihan yhtä onnellisia uudessa arjessa kuin vapaillakin olivat. Täähän toimii!

Kuopuksen päiväkodin vaihtovaatekaappia täyttämään ompelin muutaman iloisen paidan, sellaisen, joka toisi keskelle päiväkotipäivää tuulahduksen kotia. Raidallinen trikoo NOSH/ kuviollinenHello-trikoo Käpynen/ punainen trikoo Jättirätti.

Rakkaudella tehty, ylpeydellä pidetty

Sitä tulee ommeltua vähän kaikenlaista, mutta ihan kuten kaupasta ostettaessakin, joskus tulee tehtyä huteja. Joskus joku vaate ei vastaakaan toteutukseltaan sitä mitä suunnitteli, joskus tulee kokeiltua jotain vähän erikoisempaa, mutta sitten sille vaatteelle ei oikein tunnukaan löytyvän sopivaa aikaa ja paikkaa käyttää. Joskus taas käy niin ärsyttävästi, että huomaa vaatteen valmistuttua, että olisi pitänyt valita toinen koko kaavaa piirtäessä, eikä sitä voi aina noin vain muokata enää siinä vaiheessa. 

Mutta sen sijaan, että jäätäisiin murehtimaan epäonnistuneita tai muuten vaan epäsopivia ompeluksia, meidän kannattaa keskittyä niihin onnistuneisiin. Siksi ajattelin tänään ottaa pienen katsauksen vuoden aikana itselleni ompelemiin vaatteisiin ja asusteisiin, ja katsoa mitkä niistä päätyivät suosikeikseni ja ihan oikeasti aktiiviseen käyttöön ja miksi.

1. Draped Gardigan

Tämä neulostakki on kyllä ollut yksi ehdoton suosikkini, etenkin just tällaisella ilmalla kun on jo viileää mutta ei vielä mikään ihan villapaitakeli, noiden lyhyempien hihojen vuoksi. Se, mistä tässä tykkään, on juurikin tuo vähän erikoinen kaava, joka löytyi japanilaisesta She Wears The Pants -kirjasta (jonka sattumalta bongasin Instasta erään ompelusisaren tililtä).  Muutenkin tykkään aukipidettävistä neuletakeista, sillä ne on helppo vetäistä päälle ja pois, siksi en siis laittanut tähän ollenkaan napitusta. Tämä neulostakki sattuu muuten olemaan päällä juuri nytkin!

2. Kolmen keinonahan suojus kannettavalle

Tämän suojuksen tein jo melkein vuosi sitten, ja se on ollut päivittäisessä käytössä. Suunnitelmissa on ollut kannettavan vaihto uuteen, ehkä vähän isompaan mutta valitsisko sittenkin saman koon jotta voisin käyttää edelleen tuota suojusta.. Suojukseen kokeilin ensimmäistä kertaa alikeompelua, ja myös keinonahan ompelua. Molemmat tekniikat yllättivät siinä, etteivät ne mitään vaikeita olleetkaan. Muistan, että uuden kokeilu oli todella kivaa.

3. Yksityiskohtien toppi

Tässä topissa pidän siitä, että se on yhtäaikaa simppeli ja monimutkainen. Että aina ei tarvitse antaa pääosaa kuosille, vaan välillä voi luoda vaatteeseen yksityiskohtia struktuurilla. Mustavalkoinen väritys tekee tästä myös omaan tyyliini tosi sopivan.

4. DIY Clutch

Pieni laukku, josta tykkään kovasti. Näiden laukkujen tekeminen vaateompelun ohella on todella kivaa ja oikeasti myös tosi nopeaa. Samoin keinonahka on osoittautunut tosi kivaksi materiaaliksi ommella. 

5. Harmaa neulospaita

 

Kohta voin kaivaa tämän neulospaidan taas kesäsäilöstä käyttöön. Tässä paidassa pidän siitä, miltä se tuntuu päällä. Yksinkertainen malli, johon kikkailin oikeastaan vain hihansuut ja helmakaitaleet, kun halusin pysyä uskollisena tuolle materiaalille. Tämä paita oli viime talvena aktiivisessa käytössä, ja on sitä varmaan myös tulevana talvena!

Siinä ovat viisi omaa suosikkiani itselle tehdyistä. Diy-ympyröissä somessa näkee loputtomasti inspiroivia ompelijoita ja neulojia, joista jokainen voi olla ylpeä omista töistään. Olisi mahtavaa nähdä, mistä tekemistänne töistä itse pidätte, mitkä ovat päätyneet aktiiviseen käyttöön, mistä olette erityisen ylpeitä. Haastan jokaisen diy-tyypin kuvaamaan yhden tai useamman työn (myös muu kuin ompelu), jonka ootte tehneet itsellenne ja jota ylpeydellä kannatte. Käytä vanhaa kuvaa, tai ota uusi ja tägää se somessa #ylpeydelläpidetty . Lastenvaatteiden aika on sitten seuraavaksi! Bloggaaja, koosta omista lemppareistasi juttu blogiisi!

Jokainen voi osallistua, mutta nimeltä haastan ihanat blogisiskot blogeista Punatukka ja kaksi karhua, Kototeko, Kätilön käsistä, Hanna Mi. Näyttäkäähän suosikkinne ja haastakaa toinen diy-taitoinen!