INSPIRATION: Uudistetut laatikot



Seuraa kuvapainoitteinen INSPIRATION -postaus laatikoista, jotka olen uudistanut kokonaan uuteen uskoon. Yksi näistä laatikoista oli alunperin jouluaiheinen, yksi tylsä, yksi muuten vain kamala. Halusin niistä työhuoneeseen sopivan vaalean kokonaisuuden. Sellaiset laatikot, jotka kehtaa jättää esille ja joihin voin sulloa säilöön ompelujuttujani, joita pursuaa yli kaappien säilytystilan.




Yhden laatikon päällystin kankaalla, jonka olen löytänyt jo aikaa sitten Eurokankaasta. Sainkin tietää leikkauttaessa sitä myyjällä, että se onkin aitoa Cavallia! Heh, palanen luksusta tähän laatikkosarjaan. Palan luksusta tuo myös Versacen laatikko (pienin), jonka sain silmälaseja ostaessa, ja jonka surutta maalasin vaaleanpunaiseksi. Kolmas laatikko, se on aito IKEA, jonka ruudutin tussilla. Vaan nyt jätän höpöttelyt sikseen ja annan kuvien puhua puolestaan! 






Tämä juttu tulee myös tuonne INSPIRATION -sivulle, josta löytyy sitä kaikkea muuta kuin ompelua.  

DIY Stories nyt myös Instagramissa, blogi löytyy nimellä @thediystories !


Pikkuisen pihalla



Ei, tällä kertaa en ole unohtanut avaimia ja muita tärkeitä kotiin lukkojen taakse, kuten viime viikolla. Puhun nimittäin siitä, että olen löytänyt taas monta kivaa ompelupainoitteista blogia, joista en ole ennen kuullutkaan. Siis ikinä! Ainakaan aivoni eivät ole niitä rekisteröineet. Esimerkiksi Muita ihania, mikä mielettömän kaunis ja inspiroiva blogi! Miten on mahdollista, etten ole siitä ennen kuullut?

Huomaan, että tämä harrastus tuo uutta opittavaa ja koettavaa aina vaan lisää, ei ehkä uskoisi! Hassua tässä jutussa on myös se, että melkein kaikissa löytämissäni blogeissa on moni tuttu nimi kommentoimassa. Muut ovat siis jo löytäneet näihin blogeihin. Olen joko pitänyt päätäni tietämättäni pensaassa seuraamalla vain kourallista blogeja aktiivisesti, tai sitten vain olen yksinkertaisesti ihan aloittelija.



Netin maailma on ihmeellinen, kun se tuo samoista asioista kiinnostuneet yhteen. Ennen kokoontui ompeluseura kerran viikossa työväentalolla, nyt ompeluseura kokoontuu milloin vain ja missä tahansa. Voidaan puhua siitä itseä kiinnostavasta aiheesta vaikka työmatkalla bussissa istuessa sellaisten ihmisten kanssa ketkä ovat kiinnostuneita samasta asiasta, verkossa. Sama pätee tietysti ihan minkä tahansa aihealueen harrastajiin. 

Blogit ja nämä keskustelut eivät vain jaa tietoa, vaan ennenkaikkea sitä inspiraatiota! Ne bloggaajat, joiden blogia olen kommentoinut, ovat ehkä huomanneet että innostun helposti asioista. Kun kommentoin innostuneena ja sanon jotain positiivista, tarkoitan sitä joka kerta. Innostun todella helposti, siksipä to-do-listani on aivan järjettömän pitkä, eikä kaikkea siinä ehdi edes toteuttaa. Tämä lienee aika tuttua monelle kädentaitajalle. Mutta ei se haittaa, tekeminen on vain yksi osa-alue harrastamista, inspiroituminen on toinen. Ei kaikkea tarvitsekaan toteuttaa. Joskus chase is better than the catch, eli joskus on hyvä vain visioida ja unelmoida ilman aikomustakaan toteuttaa. 



Ja mistäkö löysin Muita ihania -blogin ja ne monta muuta? Instagramista. Se on tämänkin kirjoituksen pointti, nimittäin DIY Stories löytyy nyt myös Instasta! Blogin sivupalkista Instan kuvat näkevät myös ne, ketkä eivät tuota alustaa muuten käytä. Tämän jutun kuvituksena käytetyt kuvat ovat myös alunperin blogin Instasta. Löydä blogi nimellä @thediystories

PS. Vinkkaan vielä, että tulossa on lähiaikoina blogini ihka ensimmäinen arvonta ihka ensimmäisen blogiyhteistyöni puitteissa!


Aarrekid!


Kangaskaapissani on jo pidempään odotellut pala Aarrekidin Aarremetsä -kangasta. Se on ollut vähän niinkuin aarteeni siellä. Tiedätte ehkä, kun joku kangas on niin kiva, ettei sitä uskalla edes leikata sössimisen pelossa? Tämä kangas oli minulle juuri sellainen. Rohkaistuin sentään lopulta, ja päädyin tekemään kuosista tällaisen setin taaperolle!




Hupparissa Aarremetsää tuli vuoriksi, koska halusin hupparista mustan. Tykkään, kun avaa tällaisen yksivärisen vaatteen ja sisältä löytyykin herkullinen kuosi! Rakkaudesta Aarremetsään käytin sitä myös kanttaamiseen, tuo juuri sopivasti väriä ja iloa mustan vastapainoksi.  Hupparin kaava on omaa tekoa.

Pakkomielteeksi tuli myös saada vetoketju kantatun päällisen ja vuoren väliin. Samoin hupun vuorituksen pitäisi tulla kanttauksesta huolimatta nätisti. En tiedä miten kokeneemmat ompelijat sen tekevät, sillä tässä oli vähän haastetta. Harsimalla ja miettimällä tarkkaan ompelujärjestystä sain kuitenkin kaikki osat melko hyvin kohdilleen.


Settiin kuuluvat housut ovat OB:n Streaky Legs -kaavalla tehdyt. Pätkäisin lahkeet viistosti ja tein  pöksyistä kaksiväriset. Materiaalina housuissa on joustocollege, Noshilta molemmat. Koska kangasta jäi vielä jäljelle, tein lopuksi tämän paidan, mallia perus. Tämän kanssa pääsee taapero maastoutumaan hupparin sisälle!



Kaiken kaikkiaan olen aika tyytyväinen tähän settiin. Ainakin omaan makuun sopiva!

 



3+1 tärkeintä esinettä



Tiedätkö sen tunteen, kun olet lähdössä käymään jossakin, painat oven kiinni takanasi ja PAM! Muistat, että avaimet jäi sisälle. Ne ovat nätisti siinä keittiön pöydällä odottamassa että nappaat ne lähtiessä mukaasi. Kotiavain ovat siis tärkeä esine numero 1.

No, auton avaimet ne on sentään mukana taskussa. Huhhuh, eipä jäätykään tyhjän päälle. Siitäs sait, kohtalon iva! Laitat lapsen autoon istuimeensa ja itse sinne etupenkille ratin taakse. Meinaat heittää laukun pelkääjän paikalle ja PAM! Laukku jäi sisälle! Koko laukku! Ei voi olla totta. Ja kun piti vain pikaisesti käydä kaupassa. Niin ja lompakkohan on siellä laukussa. Tärkeä esine numero 2. Ja laukkuahan ei pääse hakemaan koska, no kertaa kohta tärkeästä esineestä numero 1.

Eih.. Mitäs tässä nyt sitten, luppoaikaa piisaa mitä? 8 tuntia? No meneehän se kai. Ei mutta, kaikki tarvikkeet lastenhoitoon on kotona. Koska eihän niitä kauppareissulla tarvita. Vaikka olisihan siellä laukussa kyllä se hätätilannevaippa ja ne hätätilannemaissinaksut. Aika käy, on pari tuntia lapsen lounasaikaan. Pää raksuttaa ideoita lapsen ruokkimiseen ilman rahaa.



Ei kyllä se lompakko tarvitaan, ja sen saamiseksi tarvitaan se kotiavain. Miten sen sitten saa? Soittamalla töissä olevalle miehelle, että lainaa kotiavainta. Arvata voi varmaan jo, että se puhelin ei ollut taskussa. Ei tosiaan, vaan siellä laukussahan se! Puhelin on tärkeä esine numero 3.

Ilman näitä kolmea esinettä voi kyllä olla melkoisen hukassa! Saadakseni kotiavaimen töissäolevalta mieheltä minun piti saada käsiini puhelin, sillä ilman soittamista ei häneen työpaikalla yhteyttä saa. Saadakseni puhelimen jostakin lainaan, olisin tarvinnut lompakkoa, ainakin lähikaupan myymäläpäällikön mukaan. Kävin selittämässä tilanteeni, kuinka olen lukkojen takana lapsen kanssa, ilman puhelinta ja lompakkoa. Saan kuulemma soittaa, mutta se maksaa. Euron. Aivan, se lompakkohan on edelleen siellä kotona. Viereisen apteekin henkilökunta sensijaan oli ihanaa ja auttavaista. Puhelinta sai lainata, vaikka en sitten saanutkaan mieheen yhteyttä.

Ja se +1 tärkeä esine? Se on hyvän ystävän ovikello. Päivän pelastus oli ystävä joka avasi oven kun ilmoittamatta menin ovikelloa soittelemaan, lainasi puhelinta ja sen päälle vielä tarjosi kahvit ja syötävää lapselle. Sain yhteyden mieheen ja sieltä sitten kotiavaimen.



Kotoilu tuntuu kyllä tällaisen shown jälkeen erityisen kivalta. Siitä ilosta ompelin tämän jutun kuvituksen sinisen neuletakin Jättirätin puuvillaisesta neulekankaasta, nimenomaan sitä kotoilua varten. Tällaiset napittomat on minusta hyviä kotona, yksinkertaisia ja mukavia! Kaava neuletakkiin löytyy Suuri Käsityö -lehdestä 1/2012.

Weekend Chic -blogi kuulutti tuossa joku aika sitten niitä ei niin onnistuneita kuvia. Valon vähäisyys saa kyllä tämän amatöörikuvaajan kuvista hiukan epätarkkoja, enkä kyllä kehtaa kamalimpia esittää joten tässä yksi hölmö ei niin onnistunut otos perjantai-illan ratoksi:






Virkkuri ja työpöytä





Esittelyssä työpöytäni! Meillä on työhuoneessa sellainen pitkä pöytä, missä on tilaa kahdelle hengelle. Toinen miehelle ja toinen minulle. Omalle puolelleni mahtuu kyllä hyvin yhtäaikaa myös molemmat koneeni, ompelukone ja saumuri, ja välillä niiden lisäksi myös läppäri (kun en niitä toisia koneita aina viitsi kaappiin laittaa). Tuohon miehen puolelle mahtuu hyvin vähän paperijuttuja ja hänen kaksi läppäriään. No, mahtuu ainakin teoriassa. Omat ompelujuttuni ovat ihan varkain pikkuhiljaa hivuttautuneet sinne toiselle puolelle pöytää.. Ei ole reilua ei! Tämän julkisen tunnustuksen jälkeen voinkin ottaa itseäni niskasta kiinni ja raivata kaikki omat tavarani pois puolison puoliskolta pöytää. Lupaan.




Sain viime äitienpäivänä lahjaksi tämän Virkkuri -kirjan (Molla Mills). Tästä kirjasta löytyy mooonta tosi hyvää ohjetta koreihin, mattoihin ja muuhun kodinsisustukseen, mutta ohjeita on myös asusteiden virkkaamisen. Suosittelen ehdottomasti jos virkatut jutut on mieleisiä! Itse teen kausiluonteisesti, mutta nykyään tosi harvoin siksi että se sattuu olemaan viimeinen niitti niska-hartiaseudulleni.. Onko tämä kirja teille tuttu?


Työpöytää koristaa tällä hetkellä edelleen paketissa oleva Muumurun posteri, jonka löysin Helsinki Design Marketista. Heillä on tosi kivoja postereita kyllä muutenkin, vaikka taitavat olla enemmistö postereista tarkoitettu lastenhuoneeseen.


Design Marketista on myöskin nämä vaneriset laatikot, joilla saa kivasti lisää säilytystilaa (jota tässä huoneessa kipeästi kaivataankin..!). Nämä ovat siitä kivoja, että ne ovat niin helposti muunneltavissa, voi laittaa päällekkäin, vierekkäin, hyllylle pöydälle ym. Se sopii hyvin tällaiselle tuuliviirille joka kyllästyy helposti yhteen ja samaan. Näitä säilytyslaatikoita ja paljon muutakin skandisisustustavaraa myy Living24/7.


Bonuksena vielä mummolta perityt vanhat virkkuukoukut (laatikko). Ne ovat niiiiin pieniä että huhhuh!




Liebster Award



Sain Laura Annikalta Gems n'Roses blogista elämäni ensimmäisen suoraan minulle annetun blogihaasteen! Kiitos Lauralle!

Ohjeet haasteeseen kuuluvat näin: 

1. Kiitä tunnustuksen antanutta bloggaajaa ja laita linkki hänen blogiinsa. 

2. Vastaa sinut nimenneen bloggaajan 11 kysymykseen. 

3. Nimeä ja linkitä 11 Liebster Award -tunnustuksen saavaa blogia, joilla on alle 200 lukijaa. 

4. Keksi 11 uutta kysymystä valitsemillesi blogeille.


Vastaukseni Lauran kysymyksiin ovat:

1. Miten rentoudut?

Ompelemalla ja bloggaamalla! Molemmat ovat luovia hommia, mikä virkistää paremmin kuin mikään lepäily. Kolmas vaihtoehto, mikä toimii varsinkin iltaisin, on kyllä se perinteinen sohvaperunointi.



2. Mikä sarjakuvahahmo olisit? 

Apua, nyt pisti pahan! Sanotaan nyt Minni Hiiri. Aika tyttömäinen mutta myös kovapäinen. :)



3. Millaisia koruja käytät? Millaisista koruista pidät?

Olen kyllä tosi huono käyttämään mitään koruja. Yleensä pidän vain kihla- ja vihkisormukset. Jos lähden jonnekin muualle kuin leikkipuistoon tai kauppaan tai vastaavaan niin laitan rannekorun ranteeseen, jonkun yksinkertaisen ja kevyen. Kaulakoruja en käytä oikeastaan ikinä!



4. Onko sinulla (ollut) muita blogeja kuin tämä?

Joskus blogien alkuaikoina perustin koirajuttuja varten blogin, mutta en sitä kauaa pitänyt. Pakko oli vaan kokeilla. Sen blogin jos joku löytää niin shhh!! Älä ainakaan linkitä sitä tänne! :D

5. Mitä bloggaaminen sinulle merkitsee?

Omaa aikaa, luovaa tekemistä. Vastapainoa kotitöille. Oman jäljen jättämistä. Kaikkea kivaa tekemistä, sekä taustatöinä ja julkaisuina!

 

6. Pub vai nightclub?

No jaa, ehkä mieluiten jotain siltä väliltä. Ei mitään ihan pubia, mutta paikka jossa voi jutella ilman huutamista. Se on parasta, mutta kyllä illan päätteeksi pitää päästä tanssimaan! Rakastan sitä tosi paljon, aivan liian harvoin nykyään tulee lähdettyä tanssimaan!

 

6. Mitä mieltä olet blogeissa esiintyvistä mainoksista?

Mulla on ollut itseasiassa mietinnässä juttu aiheeseen liittyen. Mainokset ei itseäni haittaa blogiyhteistyönä, mutta tottakai pitää olla joku raja. Mieluummin vähemmän kuin liikaa, lukijat tuntuu ärsyyntyvän aika helposti kaupallisuuteen. Mutta itse olen sitä mieltä että kyllä ne on ihan ok! Jos itselle ehdotettaisiin blogiyhteistyötä, niin kyllä lähtisin mukaan. Tietysti aiheen ja yrityksen pitää olla itselle "sopiva".

 

7. Satsaatko reiluun tai luomuun? 

En kyllä voi sanoa satsaavani.. Paljon syödään kasviksia ja enemmän tuota reilua valikoidaan, mutta luomua ei. Meidän perheessä ei juuri syödä eineksiä, mutta sekin enemmän siksi että ne ei vaan maistu, kuin että jotekin paheksuttaisiin niitä. 



8. Minkä uuden taidon haluaisit oppia?


Hmm.. Minulla on tapana pysyä liikkeessä, haluta uusia haasteita. Olen aika levoton sielu, puudun helposti jos hommat alkaa toistaa itseään. Digimarkkinoinnin kurssille kesäyliopistolle olen menossa ensi viikosta alkaen! Sitä nyt ainakin!


9. Haluaisitko asua mieluummin maalla vai kaupungissa?


Kaupungissa! Olen kotoisin niin pieneltä paikalta, että kiitos mutta ei kiitos enää. Vielä ei ole tullut mitään hinkua takaisin maalle, vaan päinvastoin. Kaupunkiasuminen sopii minulle ja perheelleni, täältä ei lähdetä kuin korkeintaan toiseen kaupunkiin!


10. Jos sinun pitäisi muuttaa asumaan ulkomaille, mihin maahan haluaisit muuttaa?

Oih ja voih. Ulkomailla asuminen on ollut haaveeni jo -ikuisuuden. Haluaisin kokea kaikki mahdolliset maat ja mannut. Voisin kyllä muuttaa tosi moneen maahan, mutta mainitsen nyt esimerkiksi ...äh ei pysty! Liian monta!!



11. Mitä söisit viimeisellä ateriallasi?

En ainakaan mitään itsetekemääni! DIY Ruoka ei ole mun laji.. :D

Blogit, jotka haastaan Liebster Award -haasteeseen ovat:

9-10 Käsityöblogi
Suorat saumat
Nuuneli
The Little Village
ONN1.S

Määrä jää tällä kertaa viiteen ohjeistetun 11 sijaan, sillä tuntuu että aika moni on tämän haasteen jo tehnytkin. Jos juuri sinä haluat napata haasteesta kiinni ja vastata kysymyksiini, niin 6 blogia mahtuu remmiin! Jos tartut haasteeseen, niin kerrothan alle niin tiedän käydä vierailemassa blogissasi!

Kysymykseni ovat:

1. Mitä asioita arvostat ystävässä?

2. Kuvaile tyyliäsi. Onko blogisi yksi yhteen tyylisi kanssa?

3. Suosikki oppiaineesi?

4. Millainen olet, kun suutut?

5. Kuinka tarkka olet yksityisyydestäsi blogin suhteen?

6. Minkä aihealueiden blogeja eniten seuraat?

7. Mitä asioita bloggaaminen on tuonut elämääsi? Hyviä tai huonoja?

8. Oletko sitä mieltä, että kädentaitojen blogit nostavat arvostusta kädentaitoja kohtaan?

9. Miten kauan käytät aikaa yhden postaukseen tekemiseen?

10. Voisitko kuvitella ottavasi osaa tositv-ohjelmaan?

11. Lempparikuosisi?

Loppuun vielä muistutus blogini seurantatavoista. Olen lisännyt blogiini painikkeen lukijaksi liittymistä varten. Sen lisäksi (tai vaihtoehtoisesti) voit halutessasi seurata blogiani Blogipolussa ja Bloglovin'ssa.



Nallepuku



Yksinkertaisesti: nallepuku! Meidän 1-vuotiaamme nukkuu aina päiväunet ulkona rattaissa. Ja koska täällä alkaa olla jo ihan oikea syksy (ihanaa!), tarvitaan jotain lämminta ja mukavaa. Tein hänelle tällaisen collegejumppiksen, johon lisäsin ihan vaan söpöyskertoimen vuoksi nallekorvat huppuun.







Nallepuvun kangas on hankittu Eurokankaan palalaarista jo aikaa sitten. Tarttui mukaan ihan vain sen pehmeyden vuoksi. Se on nurjalta puolelta harjattua collogea, ja melko paksua. Vuoritus on Majapuun Satumetsä -trikoota. Superkaunis kuosi mielestäni!

Kerrankin voin sanoa, että tämän tekeminen sujui tosi mutkattomasti. Kiitos siitä kuuluu osin Kaavoista viis -blogin tosi hyville ohjeille jumppiksen tekoon! Jos jumppiksen teko mietityttää, niin käykääpä tsekkaamassa Hannan ohje. Kaavoina käytin Ottobre Designin Chilly Seasonia (taas kerran..). Käytin kaavaa kylläkin vain pohjana, ja muokkasin sitä melko paljon tähän. Kaava on vinovetoketjulliselle jumppikselle, kun taas itse halusin vetskan keskelle. Samoin hupun lisäsin, sitäkään kun ei kaavaan kuulu. Tuollaiset kaavat kun on joskus piirtänyt ja hyväksi havaitut, niin niitä on hyvä käyttää suuntaa-antavana ja aina muokkailla tarpeen mukaan. Olen käyttänyt samaa kaavaa aiemmin esimerkiksi tähän tikkipukuun.






Tein pukuun mätsäävät tumput samasta Satumetsä -trikoosta. Vuoritin tumput merinovillalla, jotta pysyvät kädet lämpiminä. Nämä ovat ihan supersimppeliä mallia, vain päiväunikäyttöön tarkoitetut. Ei siis mitään sellaisia hienouksia kuten peukalonpaikat.

Kaipa pienen tässä kelpaa uinailla!


Helsinki Desing Market

Tulin päivittämään kuulumisia lauantailta Helsinki Design Market -tapahtumasta! Teimme siis tyttöporukalla viikonloppureissun Helsinkiin, kohteena erityisesti tuo Design Market.




Design Market veti kyllä Kaapelitehtaan aivan täyteen. Ihmisiä oli niin paljon, että liikkuminen oli hieman haastavaa, samoin pöytien lähelle pääsy. Kaikki näytteilleasettajat ja kävijät tuntuivat siitä huolimatta olevan varustettuna sellaisella hyväntuulisuudella ja syvällä kärsivällisyydellä, ettei itsekään ehtinyt tuskastua väenpaljouteen. 

Mielestäni ehdoton paras puoli tässä tapahtumassa oli se, että mukana oli niin paljon pienempiä design -yrityksiä, ei aina vain pelkästään ne isot tutut nimet. Oli mielenkiintoista nähdä monta itselle ennestään tuntematonta tekijää. Olisihan sieltä löytynyt jos vaikka mitä tarvittavaa, jos teknisistä syistä (lue: kantajan mukana ollessa) olisi ollut mahdollista paria kassia enempää ostella.




Sen verran onnistunut irtiotto arjesta meillä oli, että ensi vuonna mennään uudestaan! Helsinki on myös niin ihana kaupunki, että sinne pitää päästä aina välillä tuulettumaan, niin paljon kuin omasta kotikaupungistani tykkäänkin. Mutta se, mikä tässä viikonlopussa oli parasta, on tietenkin nuo ihanat ystävät. On ne ystävät vaan on niin korvaamattomia! Terveisiä tytöt! <3

Erossa lapsista


Mainitsinkin tuossa aiemmin, että tänäviikonloppuna odottaa Helsinki Design Week! Olen ihan superinnoissani tästä viikonloppureissusta, ja siitä että meitä lähtee matkaan mitä ihanin tyttöporukka! 





Reissu tarkoittaa kuitenkin erossa olemista perheestä. Se on aiheuttanut pieniä pohdintoja, syystä että en ole vielä ollut yötä poissa kotoa nuoremman syntymän jälkeen. Minulle pienen lapsen hoitoon jättäminen ei ole koskaan ollut helppoa. Puhutaan siis juuri siitä kuuluisasta napanuorasta, ja kuinka se voi joskus olla hieman kireällä. Ihan pieni lapsi kun ei ymmärrä, mihin menen ja milloin tulen takaisin.



Tiedättehän sen tunteen, kun istuu autossa pelkääjän paikalla? Ei voi tietää, mitä kuski huomaa (tai mitä häneltä jää huomaamatta). Sama pätee lastenhoitoon.
Toisin sanoen hommassa on kyse osittain omasta kontrolifriikkiydestäni. Kun tekee itse, tietää mitä huomaa ja mikä parhaiten toimii. Tosin tiedostan hyvin sen, että muunlaiset kuin omat toimintatapani voivat olla ihan yhtä hyviä. Tiedän, ettei lapsi mene rikki jos häntä hoidetaan eri tavoin kuin mihin hän minun kanssani on tottunut. Se tekee jopa hyvää.



Onneksi hoitoon jättäminen helpottuu lapsen kasvaessa, kuten olen huomannut vanhemman lapsen kohdalla. Isompi lapsi osaa puhua, osaa toimia itsenäisemmin, ja ennenkaikkea ymmärtää missä olen ja milloin tulen takaisin. Hänen kanssaan voin puhua puhelimessa vielä päivän aikana. 



Tällä kertaa lapset eivät ole menossa hoitoon, vaan ovat isänsä kanssa kotona. Tiedän, että isän kanssa lapsilla on maailman parhaat oltavat, joten en ole siitä yhtään huolissani. Luulenpa, että napanuoran kireys on omassa päässäni. Lapsilla on hyvä olla vaikka olenkin yön poissa, sillä pienemmälläkin. Eikä lapsi siitäkään mene rikki, vaikka hän tuntisikin vähän ikävää, eihän?

Kuvat otoksia muutaman viikon takaiselta kesäretkeltä Raaseporin linnalle.