Collegehupparia raidoilla

Vaikka blogissa on ollut vähän hiljaisempaa viimeaikoina johtuen siitä, että ollaan menty tukka putkella kesäriennosta toiseen ja nautittu lomailusta, on täällä sentään ommeltukin! Hirveän vähän on ollut aikaa käyttää harrastuksiin, mutta en harmittele sitä koska haluan ottaa ihan kaiken irti kesästä ja näistä viimeisistä viikoista jotka saan viettää kotiäitinä. Meillä myös mies lomailee just nyt  ja saadaan siis olla koko perhe yhdessä. 

Lähestyvä syksy (there, I said it) ja päiväkodin ja koulun aloitukset on saaneet kyllä aikaan ihan valtavan ompeluinspiksen, koska syksyn värit ja vaatetus vaan on ihan kaikkein parasta. Pienempi sai  Aarrekidinsä vähän aikaa sitten, ja nyt valmistui isommalle oma settinsä. Tein Aarrekidin Merenalaiset juhlat -kuosista perusteepparin, ja käytin samaa trikoota hupparin hupun vuoritukseen mausteeksi.

Hupparissa siis raidallista ja mustaa joustocollegea, raidallinen NOSHilta hankittu jo aikaa sitten. Sen turkoosi sävy on huippukiva, sopii meidän pojalle todella hyvin. Mustat hihat ei olleet ajatuksissa alunperin, mutta kun kangasta ei riittänytkään hihoihin, päädyin tähän ratkaisuun. Ja nyt kun huppari on valmis, tykkään tosi paljon just siitä että siinä on sekä mustaa kontrastiväriä ja raitaa. Vetoketjuksi valitsin valkoisen, isohampaisen ketjun, yhdistää tuon raidoituksen kivasti.

Käytin huppariin Ottobren Block Stripes -kaavaa pohjana, jota kyllä muokkasin jonkin verran. "Runko" on sama, mutta tässä on erilainen huppu, jota ei ole kantattu. Taskuiksi tein myös kaavasta poiketen kaitaletaskut, joihin löytyy huippuhyvä ohje Hannan ihanasta Punatukka ja kaksi karhua blogista. 

Lopputuloksesta tuli just sekä omaan että pojan makuun sopiva setti, joka on kiva yhdistää asuksi niin farkkujen kuin verkkareidenkin kanssa. Ja menee hyvin isommallekin lapselle! 

Kaavat: huppari Ottobre / Block Stripes muokattuna, t-paita oma 

Kankaat: Aarrekid, NOSH, Eurokangas

Kengät: Vans

Housut: Lindex

Olisinpa..

 
Olisinpa...

..tehnyt joitakin tiettyjä asioita toisin elämäni varrella

..parempi bloggaaja, parempi kirjoittaja

..kauniimpi ja sirompi

..vähän järjestelmällisempi ja saisinpa pidettyä kotini aina siistinä

..avoimempi, ekstrovertimpi ihminen, osaisinpa luottaa ja tukeutua paremmin toisiin ihmisiin

..lehmänhermoisempi äiti ja vaimo

Mutta en ole. Sen sijaan..

..mulla visuaalista näkemystä ja selkeä käsitys siitä mistä pidän


..välillä ehkä näyttää ulkopuoliselle että häslään, mutta oikeasti mulle itselleni on (useimmiten) selvää, mihin pyrin vaikka tekisin montaa asiaa yhtä aikaa.

..olen onnistunut löytämään elämääni sisältöä, joka tuo iloa, kuten bloggaaminen ja diy.

..innostun ja inspiroidun helposti ja olen luova.

..olen äiti, joka halaa paljon, ja joka kertoo ja näyttää lapsilleen joka päivä mitä he merkitsevät 

..olen herkkä tunnistamaan muiden ihmisten tunnetiloja, olen empaattinen ja syvästi tunteva. Herkkyys on hyvä asia.
 

..ihan fiksu ihminen, jolla on omia ajatuksia
 

Meillä jokaisella on ihan varmasti lista asioita, jotka itsessä ärsyttää ja joihin ei ole tyytyväinen. Jokaisella on jotain painolastia, josta muut ei tiedä mitään. Jokainen meistä osaisi kysyttäessä nimetä monta asiaa, joita itsessä on vikana. Mutta jos kysyisinkin, mikä sinussa on hyvää, keksisitkö yhtä monta positiivista asiaa yhtä nopeasti kuin keksit ne negatiiviset? Niin. 

Meissä jokaisessa on vikoja, mutta meissä jokaisessa on myös niin paljon hyvää ja kaunista. Keskitytään välillä hyvään ja kauniiseen meissä, jooko? 

Jazzbrunssi + DIY rannekoru

Lauantaina käytiin nauttimassa Aula Cafen ihanasta Jazzbrunssista. Ollaan käyty tuolla brunssilla paristi ennenkin, ja voin vaan kehua, niin hyvää ruokaa ja hyvää tunnelmaa. On tosi harmi, että pian Aula Cafe lopettaa ja siinä samalla päättyy brunssitkin, mutta ehdittiinpä sentään vielä käydä siellä. 

Käytin brunssilla ranteessa uutta DIY korua, jonka punoin keinonahkaisesta nauhasta, konjakinruskeasta tietysti. Tuota samaa nauhaa olen käyttänyt aika moneen jo, esimerkiksi solmittuna meikkipussin vetoketjussa ym. Se on tosi monikäyttöistä! Otin muutaman kuvan tekovaiheesta, jos haluat vaikka kokeilla tehdä samanlaisen!

Käytin apuna n. 15cm leveää pientä vuokaa, koska mulla ei mitään kudontavälineistöä ole. Vuoka ajaa hyvin saman asian, kunhan se on sopivan kokoinen. Kannattaa katsoa, että reunasta reunaan on riittävä mitta ranteen ympäri, koska noita pitkittäin tulevia loiminauhoja ei kitkan vuoksi pahemmin siirrellä työn edistyessä. Sitten vaan uusi, mahdollisimman pitkä nauha, koska mieluummin ei mitään solmuja tai muita liitoskohtia keskelle korua, ja punomaan. Muista jättää tarpeeksi pituutta alkuun, että sen saa sitten lopuksi solmittua loiminauhojen kanssa. 

Haarukka on hyvä väline nauhan työntämiseen paikoilleen. Samalla voi kiristää sopivasti sivusuunnassa, niin että reunasta tulee tasainen. Kun punottu osa on sopivan pitkä, leikataan pitkittäin kulkevat loiminauhat keskeltä vuoan alta poikki, ja solmitaan kaksi nauhaa aina yhdeksi solmuksi. Tässä mun korussani on viisi loiminauhaa, jolloin tulee parillinen luku kun lasketaan mukaan sekin nauha, jolla punosta tehdään. Solmiminen ei ehkä ole se paras ratkaisu, mutta en tähän hätään keksinyt parempaakaan joten sillä mentiin. Muut nauhat leikkasin lyhyeksi, ja yhdet kummastakin päästä keskeltä jätin solmimisnauhoiksi. 

Ei siis tosiaankaan mitään rakettitiedettä, vaan helppo, nopea ja kiva diy kesälomalle!

Aarrekid 2!

Aarrekidin kankaissa on vaan sitä jotain, jota ei osaa selittää, mutta joka tekee niistä ainutlaatuisia. Kerran aiemmin olen tehnyt Aarrekidin kankaista setin pienemmälle (täällä), ja tuo setti on edelleen yksi suosikeistani kaikista tekemistäni lastenvaatteista. Onneksi niihin tuli sen verran kasvunvaraa että huppari on edelleen sopiva ja housut ja paitakin jäivät ihan just vasta pieniksi. Koska nyt kuitenkin jouduin pakkaamaan tuon Aarremetsä -paidan pieneksi jääneiden hyllylle, oli korkea aika ommella jotain tilalle jo jokin aika sitten kotiutuneista Aarrekideistä.  

Merenalaiset juhlat -malliston Whale on ihana yhdistelmä pientä, kaunista piiperrystä ja satumaisuutta, ja just kuin tehty meidän pienelle. Mielessä kyti jo talvella ajatus lappuhaalarista, johon voisi toteuttaa jonkun hauskan leikkauksen, ja koska ensimmäisessä Aarrekid -setissäni oli tuollainen samantyylinen leikkaus myös, oli jotenkin tosi luonnollinen jatkumo yhdistää leikkauksilla kikkailu ja Aarrekidin kankaat nytkin. Tein siis setin lappuhaalareista, t-paidasta ja trikoisesta hellehatusta. 

Käytin lappuhaalarin pohjana Ottobren Streaky Legs -kaavaa, johon muokkasin yläosan. Pitkästä aikaa tämän setin kohdalla vähän toivoin, että periaatteet antaisi myöten kuvata blogiin sovituskuvakin, mutta tyydyn nyt kuitenkin vaan selittämään tätä vaatetta. Lappuhaalarin sininen yläosa lähtee vyötärölinjan alapuolelta, mikä näyttää tosi kivalta päällä, ja leikkaus on samanlainen myös takakappaleella. Alaosa on vähän baggy -mallinen, se on pääsyy miksi Streaky Legs -kaava on mun suosikkini ja miksi tykkään johtaa muokatutkin housukaavat monesti siitä. Lappuhaalareihin tein vuorituskappaleen vain vyörälinjan yläpuolelle, ettei housuista tulisi liian kuumat käyttää, mutta näyttää kuitenkin kivemmalta katsoa kuin saumat. 

Kaveriksi vuorin kanssa Whale -teeppari ihan perusmallia, jota on helppo yhdistää tosi moneen muuhunkin alaosaan. Halusin vielä jonkun muun kappaleen Whale -kuosia, jotain joka yhdistäisi setin, ja ompelin samasta trikoosta hellehatun Ottobren kaavalla Sunshine. Sitä muokkasin jättämällä kokonaan pois lierin reunan kanttauksen erillisellä kantilla, ja tein sen sijaan tikkaukset koko lieriin. Trikoinen hellehattu on kyllä tosi kätevä käyttää pienellä, mukava ja pehmoinen, ja edelleen, näyttää tosi söpöltä päällä!

Värikkäiden talojen saari

Haluan jakaa vielä toisen, ja samalla viimeisen erän kuvia Italian matkalta, tällä kertaa Buranon saarelta. Toivottavasti jaksatte vielä toisen tällaisen matkajutun, vaikka eihän nämä mun blogini genreen yleensä kuulukaan! 

Ehdimme olla saarella vain parisen tuntia, mutta ehdittiin tuossa ajassa helposti ihastua saareen noiden värikkäiden talojen vuoksi, joista Burano pitsin lisäksi tunnetaankin. Tuolla pienellä saarella me nautiskeltiin ihanista kahviloista, jätskistä ja ihan vaan kaikesta kauniista katseltavasta. Seikkailtiin pienillä kapeilla kujilla, ja kuviteltiin lasten kanssa millaista tuolla olisi asua, ja minkävärinen talo olisi kaikkein kivoin. Lapsista oli hassua, että kujilla talojen välissä oli kuivumassa asukkaiden pyykkejä. Pienempi ihastui eläinrakkaana lapsena kovasti myös saaren kissoihin. 

Burano on kyllä ehdottomasti näkemisen arvoinen paikka, jos Venetsiaan tai lähistölle tekee matkan ja miettii kohdetta päiväretkeä varten! 

 

Kuuman päivän kukkamekko

Edellisessä jutussa kerroin kukkakuosisista shortseista, jotka yllättivät itsenikin värikkyydellään, ja totta puhuakseni kuosillaankin. Kukka-aiheet ei yleensä ole olleet mitään suursuosikkejani, mutta niin vaan niillä jatketaan tänäänkin! 

Tämän punasävyisen kukkamekon ompelin kuumia kesäpäiviä varten. Sen tekemiseen menikin vähän tavallista kauemmin aikaa, aloitin mekon tekemisen nimittäin jo viime kesänä. Se jäi silloin kesken, sillä en ollut yhtään varma koko mekosta, eikä se sitten jaksanut inspiroidakaan. Tungin mekon suosiolla kaapin perukoille odottamaan parempia aikoja. Sattumalta näin keskeneräisen mekon pari viikkoa sitten ja päätin ottaa sen sittenkin viimeistelyyn. 

Kaavan on suunnitellut Paola Suhonen, ja se on Suuresta Käsityö -lehdestä. En harmi kyllä muista mitenkää mistä numerosta, enkä löydä enää koko lehteä. Kangas on ihanaa laskeutuvaa ja ilmavaa viskoosia Eurokankaan palalaarista. Väri on kyllä luonnossa mielestäni paljon punasävyisempi kuin miltä se näissä kuvissa näyttää. 

Mekko on vieläkin sellainen, etten ole ihan varma pidänkö siitä vai en. En tosiaan osaa pitää kovinkaan räikeitä kuoseja, eikä tämä perhosia sisältävä kukkakuosi ole ihan seesteisimmästä päästä kuosivalikoimaa. Mekon malli on kuitenkin kiinnostava puolipitkine hihoineen, joiden hihansuissa on kuminauhat. Helmaa lyhentelin alkuperäisestä summassa, ja lopputuloksesta tuli vähän liian lyhyt. Mutta toisaalta mekko näyttää kyllä kivan kesäiseltä ja pirteältä. Hmm.. mietin vielä.