Haikeilua kesäloman kynnyksellä

Meillä on esikoisella huomenna edessä viimeinen esikoulupäivä. Toukokuu on ohi, ja samalla koko eskarivuosi, ihan yhtä äkkiä kuin se alkoikin. Ja kun on tällainen haikeilevainen ihminen kuin minä, tuntuu se aika isolta jutulta. Monelle se on vain päivä muiden joukossa, mutta mulla on vain taipumus haikeilla tällaisten kohtuullisen pientenkin elämänmuutosten edessä, ei mahda mitään!

Päivä on tottakai iloinen, koska lapsella alkaa kesäloma. On ihanaa saada hänet lomailemaan ja nähdä häntä taas vähän enemmän. Tyyppi on mahtavaa seuraa, kokonaisuus hyvää mielikuvitusta ja huippua huumorintajua, ja vielä päälle elämää rikastuttavaa räiskähtelyäkin. Ja nyt ikää on jo sen verran, että monista kesäloman ajanvietoista ja ohjelmanumeroista saa eri tavalla irti kuin pienempänä, ihan siitä aikatauluttamattomasta lorvimisestakin. Ja miten pienemmän silmät loistavat kun saa nauttia veljen seurasta, vaikka sitten vähän väliä kinaamalla. 

 Superhyvää kasvismakaronilaatikkoa kaapista 

löytyneistä kasviksista; parsaa,varsiselleriä ja pinaattia.

Mutta esikoulun päättyminen on myös yhden aikakauden päätös. En vaan voi olla haikeilematta siitä, että miten ihanan kamalan ihanaa meillä tämä vuosi on ollutkaan, eikä toista samanlaista tule koskaan. Ne tavat ja rutiinit, jotka ollaan molempien lasten kanssa arjessa kehitelty, menee vähän kuin uusiksi. Yhtäkkiä sitä jotenkin kaipaa kaikkea tämän vuoden aikana koettua. Niitäkin hetkiä, mitkä on välillä ruuhkavuosien nimessä arjessa tuskastuttaneet joskus niin paljon. Esikoulu on tuonut lapselle todella paljon hyvää, kuten uusi ystäviä ja uusia hienoja kokemuksia tai taitoja.

Mutta kuten sanottua, vaihtelu ja asioiden eteneminen on hyvästä. Oikeasti. Ihan samanlaista vuotta ei ehkä tule, mutta tulee toisia hyviä. Toisia ihania asioita, joista voin haikeilla sitten taas vuoden päästä. Tänä vuonna lapsi sai ensimmäisen todistuksensa ruusuineen, ensi syksynä odottaa koulu. Haikeilen tänään, ja huomenna haen pienemmän kanssa isomman eskarista ihan kuten aina, ja sitten vien pojat jätskille kesäloman alkamisen kunniaksi.

DIY Rannekoru

 

Viime päivät on kuluneet matkasuunnitelmat päässä pyörien niin etten ole (ompelu)koneella paljon ehtinyt istuskella. Eri vaihtoehtoja on haettu ja haettu, monta kertaa tuskailtu sitä miten loppuunmyytyjä Euroopan kohteet tuntuu tällä hetkellä jo olevan sille ajalle, milloin meillä on mahdollisuus lähteä. Mutta kyllä ne suunnitelmat tässä alkaa pikkuhiljaa selkiytymään ja kohde löytymään.. Kaapissa odotteleva uimapukukangas pääsee kokeiluun ihan pian! 

Jotain pientä luovaa on pakko silti tehdä silloinkin, kun ei pääse ompelemaan. Ja muutenkin, tykkään välillä ihan vaan "näperrellä", ja sitä varten tällaiset pienet diy-jutut on ihan omiaan. 

Näpertelin siis vanhaa ketjua muokaten uuden rannekorun. Ketju on varmaankin lyhyt kaulanauha alunperin, 42 cm pitkä. En käytä oikeastaan kaulakoruja juuri ollenkaan, vaan yleensä valitsen rannekorun. Kiepautettuna kahteen kertaan ranteen ympäri tuo pituus oli kuitenkin hiukan liikaa, eikä sitä voinut käyttää niinkään. 

 Valitsin tuon ketjun tähän letitettyyn koruun myös siksi, että siinä on valmiina kiinnitysosat. Koru on letin yhtenä nauhana, toiset kaksi ohutta mokkanahkaista (keino) nauhaa. Loppupäihin leikkasin pienillä saksilla (purkuri olisi ollut hyvä mutta oon ilmeisesti käyttänyt sitä liikaa kun oli liian tylsä tähän) pienet viillot nauhoihin, ja vedin ketjun niistä läpi. Todella yksinkertainen toteutus, mutta kuitenkin ihan uudistunut koru. Letityksessä nauhakin lyheni sopivasti, niin että nyt se on kieputettuna juuri sopiva. 

Musta rannekoru on parhaimmillaan siro ja yksinkertainen, ehkä kevyesti boheemi. Sellainen tästäkin tuli. Päässä kehkeytyy jo pari muutakin rannekoruvisiota, joten ehkäpä niitä nähdään kesän mittaan muitakin!

Kesämekkonen

Videosta vierähtikin muutama päivä, ennenkuin pääsin taas blogin kimppuun. Oli tarkoitus kuvata tämä mekkonen jo viikonloppuna, mutta puutarhahommat veivätkin kaiken ylimääräisen ajan. Oli niin ihanan kesäinen viikonloppu että siitä piti vaan ottaa ihan kaikki irti ja olla ulkona niin paljon kuin mahdollista!

Neulostakki .Object

Joka tapauksessa, ompelin kesää ajatellen tällaisen ohuen, simppelin mekkosen. Kangas on ihanasti laskeutuvaa, pehmeää ja ohutta trikoota Jättirätistä. Just kuin tehtyä kesämekkoihin. Käytin kaavan pohjana topin kaavaa, jonka pituutta jatkoin, ja vähän väljensinkin. Vyötärölle ompelin lopuksi kuminauhaa keräämään tuota väljyyttä. 

Mekko on vähän siinä rajoilla, että onko se mekko vai ehkä yökkäri, mutta onhan se raja kesäisin vähän häilyväinen muutenkin. Että kyllä mä tätä aion ihan päiväaikana käyttää. Tämä on just sellainen lomamekko, joka ei kiristä mistään ja joka päällä on hyvä juosta lasten perässä!

 

DIY Stories videona!

Voi elämä, mitä mä just tein? Ihmettelen edelleen, teinkö tosiaan videon, koska vielä vähän aikaa sitten en olisi kuvitellut tähän villitykseen lähteväni. Se oma naama ja varsinkin ääni videolla on aina tuntunut jotenkin tosi oudolta, jotenkin ihan kummalliselta. 

Mutta sitten toisaalta, kun näitä videoita on nyt alkanut näkymään useammassakin blogissa, niin täytyyhän sitä kokeilla. Aloitin kevyesti lyhyellä videolla, jolla kerron vähän kuulumisia ja mitä juttuja mulla on tällä hetkellä työn alla. Että olkaahan hellämielisiä, jännittää!

Still Small -collegepaita

 

2-vuotias on yhä pieni, eikö niin? Meidän kuopus täytti viime viikolla kaksi vuotta, mutta kutsun häntä vieläkin itsepintaisesti vauvaksi. Sehän käy lempinimestä, ei se haittaa vaikka kutsuisin häntä vauvaksi vielä muutaman vuoden. Kutsuisin isompaakin, jos hän antaisi. :)

Todistaakseni koko maailmalle, että kaksivuotias on vielä tositosi pieni, tein hänelle tämän collegepaidan printillä. Ajatus lähti siis tuosta tekstistä, jonka halusin yhdistää vaaleanharmaaseen meleerattuun paitaan. Still Small, yhä pieni. Toteutin tekstin silityskalvolla, jonka prässäsin silitysraudalla viimeisen päälle tiukasti kiinni. Koska kirjaimet on aika kapoisia, jännittää vähän pysyykö ne siltikään kiinni. Aiemmat kokeilut silityskalvolla on olleet kyllä ihan onnistuineita, eikä ne ole pahemmin irtoilleet.

Paidassa on muutama muukin yksityiskohta printin lisäksi. Helmaan en laittanut resoria kuten usein teen, vaan tällä kertaa erilliset kaitaleet eteen ja taa, jättäen sivuille halkiot. Etukappaleeseen vielä kengurutasku, se on kiva tuon ikäiselle joka tykkää keräillä mukaansa aarteita missä vain kulkee. Hihansuiden resorit laitoin kulkemaan ristikkäin, yksityiskohta jollaista olen ihastellut muiden tekemänä mutta en vielä aiemmin itse kokeillut. 

Raglansaumaan eteen tein nappilistan vähän lennosta, kun tajusin että eihän tuo college ole yhtään joustavaa. Hankin kankaan sanotaan kuusi vuotta sitten, kun esikoinen oli pieni ja halusin kokeilla ommella hänelle jotain. Tein epämääräiset housut, jotka sain juuri ja juuri kasaan huonon ikivanhan koneen kanssa tapeltuani. Silloin vaatteiden tekeminen tuntui sen verran vaikealta (eikä yhtään vähiten tuon koneen takia), ettei ompelukärpänen sen suuremmin purrut. Vaikka oli siinä omalle lapselle ompelemisessa silloin jo sitä jotain. Jokatapauksessa, kangas ei ole mennyt miksikään, ja siitä riitti myös tähän kuopuksen paitaan. 

Kaikki saumat ompelin ompelukoneen taso-ompeleella litteiksi, jotenkin tuntuu sopivan tähän paitaan joka ei muutenkaan ole pussimainen helman vuoksi. 

Paidan kaava: oma

Mustat ruudulliset diy-housut esitetty aiemmin täällä (linkki)

Lippis: Name It

Noniin, sanokaahan nyt, onhan kaksivuotias vielä melkein vauva? :)

Alexandria Peg Trousers

Ensimmäisen PDF-kaavakokeilun myötä kynnys tilata tulostettavia kaavoja madaltui ja tilasin Namedilta Alexandria Peg Trousers -kaavan. Ei se kaavan kokoaminen olekaan niin työlästä kuin aiemmin ajattelin, kun yhtenä iltana telkkaria katsoessani leikkelee samalla tulosteita ja toisena teippaa. Tämä kaava on samalla myös ensimmäinen housukaavani.

Alexandria Peg Trousersit ovat siis tällaiset rennon väljät housut, joissa kivana yksityiskohtana on vyötäröltä lähtevät laskokset ja alaspäin kapenevat lahkeet. Just tämän mallisista housuista haaveilinkin kesäksi, kevyistä ja ilmavista. 

Kevyitä ja ilmavia housuja tavoitellessani valitsin materiaaliksi tosi ohutta ja laskeutuvaa kangasta Eurokankaan palalaarista. Materiaali on todella kiva, mutta ehkä kuitenkin vähän liiankin ohutta näihin housuihin. Olisin ehkä kuitenkin kaivannut vähän ryhdikkäämpää kangasta. Esimerkiksi takataskut roikkuu ihan hölmösti, täytyy varmaan lisätä vielä joku nappi niihin. Olisi pitänyt myös vähentää diffiä, sillä sivusaumat vetävät aika iloisesti nyt kuten kuvista huomaa. Taidan vielä purkaa ne, ja ommella uudestaan. 

Housujen mallihan on tosi kiva, ja aion todellakin ommella toisetkin vastaavat. Haluan nähdä, millaiset housut tulee hiukan jämäkämmällä kankaalla. Tämä Alexandria Peg kaava on 2in1 kaava, siihen sisältyy myös kivanmallisten shortsien kaava. Se on suuri plussa varsinkin tulostettavissa kaavoissa, että samalla rahalla ja vaivalla saa kahdet kaavat.

Eivätkä nämä housut kaappiin jää, vaan ovat just hyvät ja mukavat housut kesäksi (kunhan se kesä taas palaa..)!

 Kaava Alexandria Peg Trousers / Named

Kangas Eurokangas

Miltä näyttää työtilassa

Olen yrittänyt kaksi päivää saada johonkin väliin mahtumaan niiden edellisessä postauksessa mainitsemieni housujen kuvaamisen, mutta turhaan. Tämän viikkoinen sirkus on tavallistakin vilkkaampi, koska järjestelen lasten synttärijuhlia ja mies on ollut työmatkalla. Vaikka en ole onnistunut kuvaamaan housuja, on kodin juhlakuntoon laittamisesta etua bloginkin kannalta. Nimittäin työtilakin on raivattu kuntoon ja kaikki ne kymmenisen keskeneräistä työtä piilotettu kaappiin, ja on hyvä hetki räpsiä muutama kuva huoneesta.

Tämä meidän työhuone on päätynyt oikeastaan melkein kokonaan omaan käyttööni, koska miehellä ei juuri nyt ole ollut tarvetta työpisteelle kotona. Läppäri kulkeutuu mihin tahansa, ja aika usein sitä näpytelläänkin jossain ihan muualla kuin tässä huoneessa. Ompelujutut on vallanneet koko pitkän kahden työpisteen pöydän. Ompelukone ja saumuri saavat olla siis kokoajan esillä, mikä on tosi iso asia ajankäytön kannalta. Pidän tosi tärkeänä sitä, ettei mene aikaa koneiden kantamiseen esimerkiksi keittiön pöydälle kuten ennen, vaan voi keskittyä olennaiseen. 

Seinällä olevalle magneettitaululle sijoitin sellaiset kaavat, jotka olen juuri piirtänyt mutten vielä leikannut, tai joita aion seuraavaksi käyttää. Aiemmin ne pyörivät milloin missäkin, yleensä jossain tiellä ja vaarassa tuhoutua. Magneettitaululla ne pysyvät kätevästi siisteinä odottamassa käyttöönottoa.

Työpöydän yläpuolella sijaitsevat hyllyt on tosi hyvällä paikalla, siihen sijoitin nuo tuunaamani laatikot, joista löytyy aiemmin kirjoitettu postaus täältä. 

Tältä näyttää siis työtilani juuri nyt. Ensi kerralla toivon mukaan taas vaatejuttuja!

Kaupungin vilinää ja lomailua

Ihan pienesti tulin päivittämään kuulumisia näin äitienpäivän iltana, ihanan viikon päätteeksi. Nimittäin me ollaan vietetty lomaviikkoa koko perhe, eikä olisi voinut sattua yhtään huikeammat säät kohdalle! Vaikka ollaan vielä toukokuun alkupuolella, on täällä ihan kesäilma, eikä ole ollut kyllä yhtään vaikeuksia päästä kesälomatunnelmaan. 

Meidän viikko on pitänyt sisällään yhdessäoloa, herkuttelua, pihatöitä ja pieniä reissuja kotikaupungissa perheen kanssa. Loppuviikosta käytiin tsekkaamassa myös Helsingin meininkejä, ja niin ihanaa oli! Ihmettelen, miten reippaasti meidän pienet jaksoivat, vaikka kuljettiin useamman kerran eri suuntiin ympäri Helsinkiä. Unohdettiin vielä rattaatkin kotiin (kyllä!), kun aamulla lähdettiin ajamaan. Ei se mitään, ollaan tottuneita kanniskelemaan pientä, enkä usko että hän olisi siellä rattaissa halunnut istuakaan. 

Hauskaa tässä on se, että viime kesänä ulkomaille lähtiessä unohdettiin kotiin tyypin kengät(!). Lähdettiin silloin nimittäin yöllä matkaan, ja 1-vuotias nostettiin autoon yöpuvussaan. Mutta niin kauan kuin unohdetaan vaan tavaraa, kaikki on oikeasti ok!

 Niin paljon kuin kotikaupungistani tykkäänkin, tuntuu se joskus vähän pieneltä, ja siksi on aina ihana käydä pääkaupungissa. Tykkään Helsingistä niin paljon, että voisin hyvin kuvitella joskus vielä asuvani siellä. 

Viime päivinä olen ollut todella levoton ompelija, toisin sanoen aloittanut vähintään viisi uutta hommaa, vaikka vanhojakin keskeneräisiä on. Joskus vaan inspis iskee, ja on ihan pakko jättää edellinen kesken ja aloittaa toinen. Yhdet housut mulla on valmiina, ne toivottavasti saan kuvattua blogiin seuraavan viikon aikana!

Tekisikö tänään hiuspantoja?

Siistin juuri blogin arkistokansiota, ja silmiin osui kuvia blogin aika aikaisilta vaiheilta, nimittäin hiuspantojen tutoriaalien sarjasta. Kun katson kuvia, hämmästyttää todella paljon, että niistä on vain vuosia aikaa. Kun aika tuntuu menevän niin nopeasti, ja silti vain vuoden takaiset jutut tuntuvat muinaishistorialta. Kuulostaako tutulta? Sitten tuo tyyli, tuo solmupannan kuvituksessa käyttämääni paitaa en muulloin ole sitten käyttänytkään, koska ei se vaan ole tyyliäni. Blogi haki tuolloin vielä suuntaansa, ja se miten itse olen kameran edessä. Teksti kuulostaa etäisesti kirjoittamaltani, mutta silti hassulta. Oletteko joskus lukeneet vanhoja tekstejänne, kuten vaikka päiväkirjaa? Tuntuu aina siltä, kuin se olisi jonkun toisen kirjoittamaa. 

Jokatapauksessa, hiuspantojen sarjaa oli kiva tehdä, ja koska lukijakunta on noista ammoisista ajoista kasvanut, kokosin sarjasta uuden postauksen. Oma suosikkini kolmesta pannasta, ja oikeastaan se, jolle on eniten käyttöä, on sidospannaksi nimeämäni. Tein siitä uuden, puhtaanvalkoisen kesäksi. Solmupanta taas sopii tosi hyvin niille, joille merihenkinen vaatetus on sydäntä lähellä. Rusettipantaa taas voisi tehtailla minikoossa pikkuihmisille. Saa käyttöön hukkapalat trikoosta, ja jollei kangasta ole, ei se mies varmaan huomaa jos sen t-paidan helma lyhenee 10 sentillä.

Ohjeet kaikkiin kolmeen pantaan löytyvät täältä (ja myös DIY -välilehdeltä):

 

 SOLMUPANTA

 RUSETTIPANTA

 SIDOSPANTA