Testileggingsit +ohje trikoon letittämiseen

Lisää päätöntä menoa, jee! Täällä ollaan oltu reilu viikko flunssassa oikeastaan koko perhe, eikä juuri mitään ole saatu tehtyä. Ommellut olen jotakin pientä, mutta valmiiksi sain ainoastaan nämä leggingsien testiversiot. Tavoitteena oli piristää harmaata vaatetta ja karkottaa kalsari -lookia tekemällä letitetyt nilkkaosat. Trikoon letittämiseen löytyy ohje edempänä!

Minähän en siis leggingsejä ole tottunut käyttämään. Omistan vain yhdet, nekin tietysti mustat, ja käytän niitä vain mekon ja saappaiden kanssa. En osaa ollenkaan pukeutua leggareihin ja tunikaan. Tunika onkin sitten toinen vaatekappale, jollaista en yksinkertaisesti omista. Nyt kun olen blogeja seurannut niin kyllä vaan näyttävät leggariasut kivoilta. Juuri sellaisilta sopivilta asuilta arkeen ja etenkin kotona oloon. Siispä kokeilemaan!

Mittojen mukaan tehtyihin leggings -kaavoihin löytyy ohje  Mallikelpoisen sivulta. Se olikin helppo osuus, vaan sopivan kankaan löytämisestä ei voi sanoa samaa. Hain ja hain, ja löysin! Se kangas saa jäädä vielä arvoitukseksi, koska en uskaltanut kokeilla kaavaa suorilta siihen. Kaivoin tällaisen harmaan kaapintäytekankaan esiin ja kokeilin sillä. Koska harmaat leggarit voivat olla aika tylsät, täytyy niihin keksiä joku kikka. Olette ehkä jo nähneetkin leggareita, jotka on letitetty koko sivun mitalta? Itse päätin tyytyä pelkkään nilkkaosaan, ja muutenkin maltilliseen lettiin koon puolesta. Näin jälkikäteen olisi ehkä voinut tehdä suuremman letin, jolloin nilkkaosa rypyttyisi myös kauniimmmin. 

Mutta pidemmittä puheitta, ohjeeseen. 

Letitetyt leggingsit

Leikkaa siis erillinen osa nilkkaa varten (varsinainen lahjeosa tietysti tämän verran lyhyemmäksi). Leikkaa kappaleesta pari senttiä leveämpi, enemmänkin jos teet isomman letin. Letitys kaventaa kappaletta ja jos vielä jää liikaa leveyteen, voit leikata kappaleen leveyden sopivaksi yhdistäessäsi sen lahkeeseen. Mieluummin liikaa siis kuin liian vähän. Myös pituuteen voi laittaa ekstraa, etenkin isompaa lettiä tehdessä. Tämä minun minilettini ei hirveästi pituutta syö. Siis, leikkaa kappaleen taitteelle viiltoja, tässä noin puolen sentin välein. Jos tavoittelet muhkeampaa lettiä, jätä väli isommaksi. 

Sitten letittämään. Aloita työtämällä virkkuukoukku kahden ensimmäisen lenkin alta ja vetämällä toinen lenkki ensimmäisen ali. Aluksi voi näyttää, ettei tästä mitään lettiä tule mutta jatka vaan, kyllä se siitä muodostuu! 

Letitä lenkit ja kiinnitä loppu nuppineulalla tai parilla tikillä. Itse käänsin viimeisen lenkin syrjään ommellakseni ensin taitteen, ja sitten vasta ompelin lenkin käsin kiinni kaksoisneulatikin päälle. Voit myös kuositella lettiä vetämällä kangasta kevyesti leveyssuunnassa.

Aloituskohtaan jää tällainen reikä. Se kannattaa ommella käsin kiinni kankaanvärisellä langalla, ja jättää sitten saumaan piiloon kun ompelet kappaleen kiinni lahkeeseen.

Sitten vaan ompelet kappaleet oikeat puolet vastakkain lahjekappaleisiin. Lopuksi kokoa leggingsit normaaliin tapaan. Valmista! Tästä kuvasta huomaa hiukan tuota, miten letti vetää kangasta lyhyemmäksi. Jos letti on isompi, syntyy kiva rypytys!

Lopuksi vielä kevennyskuva. Pyysin nimittäin miestäni (ihanaa taitavaa harrastevalokuvaajaa) ottamaan kuvat leggareistani. Tällaisen kuvan hän sitten otti:

Niin, siinä ne nyt on, harmaat kalsarini! Hauskaa Halloweenia! :)

Ihminen blogissa! +palauteperjantai

Minulla on teoria. Se koskee ihmistä blogissa. Teoriani mukaan on hyvä blogille, että siellä näkyy joskus ihan oikea ihminen.

Toki löytyy paljonkin blogeja, joissa ihmistä ei koskaan esiinny, ja homma toimii silti paremmin kuin hyvin. Sisustusblogit ovat hyvä esimerkki tästä. Uskon kuitenkin, että ihmisen esiintyminen blogissa aina aika ajoin on vain ja ainoastaan hyvä juttu. Etenkin, jos blogin edustaman genren verrokkiblogeissa näin on.

Nyt tietysti kuulostaa siltä, että oma esiintyminen blogissani on laskelmoitua ja tarkkaan harkittua. Ei nyt sentään niinkään. Oikeastaan se on se tyypillinen osa blogeille. Harkitumpaa on se mitä blogissani EI näy. Eli lapset. Kerroin esittelypostauksessani (kehtaako tätä edes linkittää..) linjauksestani jättää lapset blogin ulkopuolelle. Tämä päätös pitää edelleen, mutta se luo toki haasteita blogin kiinnostavuudelle, kuten kirjoitin tuolloin. Olen huomannut, että näiden kuvien tekeminen on itseasiassa hauskaa! Olen nauttinut todella paljon erilaisten stailausten tekemisestä ja rekvisiitan pohtimisesta. 

Toisinaan tätä asiaa tulee pohdittua, sillä joskus vain on yksinkertaisesti niin, että vaatteen saisi paremmin esitettyä sovitettuna. Ja kun muissa blogeissa on niin superhurmaavia kuvia ihanista pienistä. Mietin, onko oma tarpeeni yksityisyydelle este blogin pitämiselle kun suurin osa ompeluksistani on kuitenkin lapsille.

 

Haluan korostaa, että aikomukseni ei ole millään tavalla arvostella muiden tapaa toimia tässä asiassa, eikä liioin korostaa omaani. Miksi arvostelisin, kun en näe asiassa mitään ongelmaa? Kyse on vain ja ainoastaan omasta näkemyksestäni oman perheen kohdalla. 

 

Miksikö sitten kirjoitan asiasta nyt? Palauteperjantai! Blogille on alkanut tulla lukijoita, sitä luetaan jo ihan kivasti. Alun portfolio -motiivista on tultu siihen että lukijoista on muodostunut blogin sydän. Siksi haluaisin kuulla, mitä mieltä te lukijat olette pitäneet jutuistani, joissa pääosassa ovat lastenvaatteet, mutta ei sovituskuvia? Toimiiko vai eikö toimi ollenkaan? Otan kyllä vastaan kriitiikiiäkin, oletteko ehkä jääneet kaipaamaan sovituskuvia?

      

 

Huomaatte ehkä jutun kuvituksesta, että olen pitkästä aikaa ommellut (saanut ommella) esikoiselleni! Nähtyään pikkuveljelle tehdyt leikehousut, esikoinen käänsi kelkkansa täysin mitä tulee äidin ompeluksiin ja sanoi pitävänsä "ihan mitä vaan sä ompelet, äiti"! Huikeata! Aloitin turvallisesti perus arkivaatteilla isolla A:lla. Tästä on hyvä aloittaa!

 

Ja katsokaas mitä löysin kaapista: aivan ensimmäisen ompelemani bodyn. Tiedättekö mikä on se asia, joka tässä jäi harmittamaan? Ei se, että langat hapsottavat sinne tänne, resorit repsottavat ja kaikki on muutenkin vinksallaan, vaan se, että kysyin miehen mielipidettä kanttauksen väriin ja tein sen mukaan vaikka oikeasti olisin halunnut turkoosia! 

 

 

 

Messulippuarvonnan tulos

Heippa ja hauskaa syksyistä keskiviikkoa! Suomen Kädentaidot -messulippujen arvonta on siis päättynyt ja voittajat arvottu! Voittajiahan on kaksi, kummallekin lähtee kaksi koko viikonlopun (3 päivää) ranneketta. Liput voittivat:

Heidi Juvonen 

ja

Maarit Mäkinen

Heidin sähköpostiosoite jäi puuttumaan kommentista, joten otathan yhteyttä minuun päin osoitteeseen thediystories@gmail.com tai jättämällä osoitteesi kommenttiboksiin. Maaritin osoite jo onkin! Onnea molemmille!

Tänä vuonna olen ensimmäistä kertaa menossa Suomen Kädentaidot -messuille itsekin, joten jos näet ja tunnistat, saa ehdottomasti tulla moikkaamaan! Olisi mahtavaa nähdä kommenttiboksista tuttujen nimien kasvoja!

Maalauskuulumisia

Tässä syy melkein viikon mittaiseen blogihiljaisuuteeni! Olen joutunut sisustuskärpäsen puremaksi, ja käyttänyt kaiken liikenevän vapaa-ajan viikonlopusta alkaen niissä merkeissä. 

Olen jahkaillut olohuoneen seinien maalausta jo useaman kuukauden, ehkä vuodenkin, kunnes sain vihdoin päätöksen tehtyä. Vanhassa värissä ei ollut mitään vikaa, pidin siitä kyllä, mutta olen kaivannut olohuoneeseen valoisuutta. Siksipä maalasin seinät vitivalkoisiksi!

Sunnuntaina käytin kokonaisen päivän maalaamiseen, koska tein työtä yksin miehen viedessä lapset evakkoon työn alta. Sain maalatuksi kolme seinää, johon kaikkiin kaksi kunnollista kerrosta ja vielä kolmannen sinne tänne paikkaillen. Sitä neljättä seinää, kuvassa näkyvää ikkunaseinää olenkin sitten maalannut jo kaksi päivää.. Käytössä kun on ollut vain pienemmän päiväuniaika, ei seinä ota valmistuakseen. Voin kertoa, etten ihan heti aio ottaa toisintoa tällaisesta maalausprojektista. Maailmankatsomukseenihan kuuluu mä hoidan mä hoidan -tyyppinen ajattelu, eikä tullut sitten pyydettyä ketään avuksikaan. Ensi kerralla pyydän suosiolla maalausapua!




Mutta kyllä kannatti! Huone on huikeasti valoisampi kuin ennen, ja pidän puhtaanvalkoisesta väristä ihan valtavasti. Tarkoitus oli ottaa muutama yleiskuvankin huoneesta, mutta eskarilainen jäi hieman kipeänä kotosalle tänään, ja photobombasi koko huoneen leluilla ja muilla käden ulottuvilla olevilla esinellä, kuten sohvatyynyillä. Halusin kuitenkin tulla huikkaamaan kuulumiset sisustushommien keskeltä, ja muistuttamaan messulippu -arvonnan päättymisestä. Tämä päivä vielä aikaa osallistua!

Ommellaan pojille ja tytöille

Varoitus! Tämä postaus sisältää karkeita oletuksia ja törkeitä yleistyksiä.

Olen aina ollut sitä mieltä, että pojille löytyy ihan yhtä kivoja ja ihania vaatteita kuin tytöillekin. Koskaan ei ole tuntunut vaikealta löytää söpöä tai tyylikästä puettavaa kahdelle pojalleni. Ei vähääkään. Koskaan en ole kaivannut mekkojen ostamista, en hypistellyt haikeana vaaleanpunaisia pikkuvaatteita vaatekauppojen lastenosastoilla. Minulla on kaksi poikaa, ja olen heistä ylpeä ja onnellinen. 

Toki jos olisin saanut tyttöjä, olisin heistä aivan yhtä ylpeä ja onnellinen. Näin sanottakoon, lasten sukupuolella ei ole ollut minulle sillä tavalla merkitystä, että olisin koskaan toivonut tiettyä. Kumpikin on yhtä hyvä.

Tämä juttu koskee siis vain ompelua. Nimittäin ensimmäistä kertaa huomaan haluavani ommella mekkoja! Ei siis siksi, että haluaisin nyt kovasti sen mekon. Vaan siksi, että haluan ommella sellaisen. Totuushan on, ellei ole aivan edistyksellinen sukupuolten sensitiivisyydessä, että pojille on ompelussa vähemmän vaihtoehtoja kuin tytöille tehdessä. Tytöille on mekkoa, tunikaa, hametta, hiuspantaa, paitaa, housua ja niissäkin vielä ilmeisen montaa mallia. Pojille on paitaa ja housua, ja no, ehkä takkia. 

Paidan ja housut voi toki ommella erilaisilla kaavoilla tai kikkailla yksityiskohdilla. Mutta ne on silti yhä edelleen samat vaatekappaleet. Itse pidän enemmän kuoseilla, kankailla ja tekstuureilla tekemisestä, kuin siitä että tekisin vaatteeseen pikkutarkkoja yksityiskohtia. Olisi hauskaa kokeilla, millaisia vaatteita saisin aikaan, jos tekisin tytön vaatteita. 

Vielä edellinen sukupuoli tuntuu uskovan, että pojalle ei voisi laittaa päälle "tiukkoja housuja" eli leggingsejä. Meillä pienempi kulkee sujuvasti leggareissa, ja näyttää niissä todella suloiselta. Oma rajani menee silti mekossa: ihmisten ilmoille en laittaisi pojalle mekkoa. Luulenpa silti, että sekin päivä vielä joskus nähdään, kun on ihan tavallista nähdä poika mekossa. Täällä Suomessakin. 

Minulla on teoria kuoseihin liittyien. Ympäristöä havainnoimalla olen pistänyt merkille, että tytöille kelpaa pidempään kuosilliset ja kaikinpuolin iloisemmat kankaat. Pojilla näkyy jo varhain yksiväristä, "ison pojan" vaatetta. Omalle eskarilaisellekaan ei käy vaatteet, jossa kuviota on joka puolella. Kuvaa saa olla vain edessä. Tämähän on nyt tietysti sellainen karkea yleistys jollaisesta alussa varoitetaan. Kaikki tytöt ja pojat eivät tietenkään ole samanlaisia, vaan toisille pojille kuosit on in ja toisille tytöille kauhistus. 

Kuosien kelpuutaaminen ei onneksi mene ristiin oman makuni kanssa, sillä valitsen usemmiten lastenvaatteisiin unisex-kankaita, jotka kävisivät yhtä hyvin molemmille. Samoin tulen usein valinneeksi kankaita, jotka on tarkoitettu aikuisille. Sen verran sukupuolisensitiivinen olen, etten halua alkaa tuputtamaan lapsilleni "pojille" tarkoitettuja asioita. En halua vaatteella määritellä, että mistä asioista heidän tulisi pitää vain siksi, että "perinteisesti poikien pitäisi". Meiltä eskarilaisen vaatekaapista löytyy kuitenkin useampi kaivuri- tai autoaiheinen vaate. Siksi, että työkoneet ja muut isot äänekkäät masiinat ovat olleet hänen suuria kiinnostuksen kohteitaan jo vauvaiästä asti. Olen sitä mieltä, että sukupuolisensitiivisyyden takia ei tarvitse alkaa myöskään häivyttämään niitä perinteisiä sukupuoleen liitettyjä aihealueita. 

Harvemmin näitä juttuja tulee mietittyä sen enempää kangas- (tai vaate-valintoja tehdessä. Valinnat tekee sen mukaan mikä milloinkin näyttää omasta mielestä hyvältä. Ei silloin ajattele että teenpä tässä nyt vaatetta pojalle/tytölle. Enemmänkin sitä ajattelee tiettyä lasta, omaansa ehkä, lastenlasta ehkä. Sukupuoli vaikuttaa mutta onneksi ihmisiä on moneen junaan, eikä koodeja ole pakko noudattaa. Jokainen valitsee ne kuosit ja värit joista itse tykkää tehdä. Sukupuoliroolien vapautuminen on mielestäni vain ja ainoastaan hyvä juttu.

Millaisia vaatteita ompelet (tai ostat) pojalle/tytölle? Miten sukupuoli vaikuttaa ompeluusi, vai vaikuttaako se ollenkaan? Vinkkejä kaavalähteistä poikien kiinnostaviin vaatteisiin otetaan myös vastaan!

Metsolaa ruutuina ja palloina

Löysin Metsolalta nämä superihanat kuosit, jotka ovat aivan yksi yhteen oman kuosimakuni kanssa juuri nyt. Tällaista mustaa ruudukkoa olen etsinyt jo jonkin aikaa nähtyäni sellaista jossakin Instagramin syövereissä ja iskettyäni silmäni sellaiseen. Kaiken mustavalkoisuuden ja pastellisten sävyjen vastapainoksi olen myös alkanut kaivata kirkkaita värejä. Siihen kaipuuseen tämä sitruunankeltainen on kyllä mitä parhain valinta! Pakko sanoa, että väri on todellisuudessa vielä kirkkaamaan keltainen ja eläväisempi kuin miltä se näissä kuvissa näyttää. Ah, miten iloinen olen siitä että Metsolan kuosivalikoima pelasti!

Tein setin 1-vuotiaalle, joka on taas päässyt venahtamaan pituutta ja kaipaa uuden koon vaatetta. Kun kuosit ovat näin ihanat, saavat vaatteet olla mallia perus. En kaivannut näihin mitään yksityiskohtia. Ainoa yksityiskohta setissä ovat perusmalliseen trikoopipoon lisätyt pupukorvat. Pipon sisälle tein yksinkertaisen välikappaleen merinovillasta. Kiinnitin sen trikookappaleinen sisälle harsimalla saumavaroihin niin että se pysyy paikoillaan, mutta niin että voin keväällä jatkaa pipon käyttöaikaa irrottamalla sen helposti. 

Propsina toimiva punavalkoraitainen pupu vilahtikin edellisen postauksen kuvakoosteessa, sen tein vauvalle kun hän oli aivan pieni. Siis todella, niin aivan kertakaikkisen pieni. Nämä vaatteet ne ovat jo kokoa 80/86, huokaus!

Tuo pieni iso 1-vuotias oli poikkeuksellisesti hereillä kuvausaikaan (tai oikeastaan poikkeuksellisesti kuvasin hänen hereilläoloaikanaan). Vaikka hän onkin mitä mainioin kuvausassistentti, niin taidan silti jättää seuraavalla kerralla kuvaukset taas suosiolla päiväuniajalle.. 

Loppuun haluan kirjoittaa kiitokset arvontaan osallistuneille, lukijaksi liittyneille ja Instagramissa blogin löytäneille. Kiitos ihan jokaiselle ja tervetuloa seuraamaan blogia! <3 Jos et ole vielä osallistunut arvontaan ja olet kiinnostunut lipuista Suomen Kädentaito -messuille Tampereelle, vielä ehtii! Osallistua voit täällä.

Vuosi bloggaamista + ensimmäinen arvonta!

Syyskuussa tuli täyteen vuosi bloginpitämistä. Aloittaessani ideana oli pitää omaa "portfoliota", koota jonnekin yhteen paikkaan tekemiäni töitä. Tällaiset pienet vaatteet kun saavat olla käytössä niin vähän aikaa, niin on kiva että ne saa taltioitua johonkin muuallekin kuin säilytyslaatikkoon. Nämä housut tässä kuvassa, "amerikanpöksyt", ovat aiheena ihan ensimmäisessä bloggauksessani, joka löytyy täältä. Miten karu ja lyhyt bloggaus. Kuva housuista, yksi kappale tekstiä. Vain yksi kuva! Lyhyttä ja ytimekästä, todellakin. Otetaanpa katsaus muihinkin ensimmäisen blogivuoden juttuihin, samaan lyhyeen ja ytimekkääseen tapaan näillä kuvakollaaseilla.

Tällaisia töitä tuolloin tein. Nämä ovat aikalailla niitä ensimmäisiä varsinaisia ompeluksiani. Näillä minä opettelin. Tein muitakin ompeluksia ja diy-juttuja, kuin nämä kuvassa olevat, mutta nämä tässä antavat hyvän näkymän siihen, mitä blogini alkuun piti sisällään. Tässä kuvassa eniten ihmetystä aiheuttaa tuo retro-body, joka ei ole yhtään omaan makuuni, ei ollut tuolloinkaan. Niitä kankaita oli sillon paljon valikoimissa, kun tämänkin olen hankkinut. Suuritöisiä olivat kylpytakki isomalle ja tikkihaalari pienemmälle. Niistä kuitenkin sai myös eniten irti. Niistä oppi paljon ja ne antoivat iloa siitä mitä käsillään voi saada aikaan. 

Blogivuoden keskivaiheilla sisältö näytti tältä. Tässä vaiheessa alkoi jo muodostua näkemystä siitä, minkätyylisiä vaatteita saa mitenkin aikaan. Millaisia kuoseja ja värejä yhdistellä, ja mitkä niistä on eniten omaan makuun. Tällä jaksolla tein myös ihkaensimmäisen mekon itselleni! Se oli kivaa eikä jäänyt viimeiseksi.

Kesän aikoihin tein tutoriaalisarjan hiuspantojen tekoon. Tuollaisen juttusarjan tekeminen jäi mieleen kivana asiana, kun bloggaus alkoi muutenkin viedä mukanaan. Juttusarjoja on siis varmasti luvassa jatkossakin! 

Nämä ovat uusimpien postausten kuvitusta loppukesältä ja syksyltä. Taakse ovat jääneet epämääräisesti rajatut kuvat vaatteista, tilalle on tulleet erilaiset ympäristöt ja asetelmat. Kuvasarjasta huomaa myös sen, että olen ommellut entistä enemmän myös itselleni, ja tehnyt lastenvaatteista useammin settejä. Nykyään se tuntuu automaatiolta, että jos teen paidan, teen myös niihin sopivat housut. 

Näistä kaikista kuvista huomaa myös sen, että kamera on vaihtunut parempaan. Toivoisin kuitenkin osaavani ottaa vielä parempia kuvia, valoisampia ja tarkempia. Olen yrittänyt opetella pikkuhiljaa, mutta vaikka pidänkin valokuvauksesta ja rakastan kuvien ottamista kauniista asetelmista ja asioista, ei valokuvaaminen ole mikään suuri intohimoni. Mutta koska bloggaaminen on, saisi tuotakin taitoa vielä kehittää. 

Kaiken kaikkiaan bloginpitämisen vuosi on ollut ihana ja se on antanut paljon. En ole kovin pitkäjänteinen ihminen, ja luulin että kyllästyisin tähän nopeasti. Niin ei kuitenkaan ole käynyt, vaan ihan päinvastoin. Blogin pitäminen on niin vaihtelevaa, voin luoda sisältöä aina sen mukaan mikä milloinkin inspiroi. Se pitää kipinän yllä! Samoin blogin pääaihe, DIY, josta pääsemmekin otsikossa mainittuun ARVONTAAN! 

Etsin blogin syntymäpäivän kunniaksi sopivaa yhteistyökumppania, jonka kanssa voisin järjestää arvonnan ihanille blogini lukijoille. Monet kommenttikentän nimimerkeistä tuntuvat jo tutuilta, ja halusin antaa jotakin lisäarvoa kiitokseksi siitä, että luette DIY Storiesia. Vanha virsi pitää paikkansa, te lukijat olette blogini sydän!

Löysin yhteistyökumppaniksi Suomen Kädentaidot -messutapahtuman, joka kuuluu olevan Suomen paras käsi- ja taideteollisuusalan messutapahtuma! Messut järjestetään 13.-15.11. Tampereen Messu- ja Urheilukeskuksessa.  Paikalla on mm. Molla Mills, jonka ensimmäisestä Virkkuri -kirjasta kirjoitin aiemmin täällä. Luulenpa että Mollan kolmas Virkkuri -kirja tulee olemaan esillä tänä vuonna! Uskon, että näillä messuilla tulee olemaan paljon mielenkiintoista nähtävää, tällaiselle noviisillekin kuin minä. En nimittäin ole vielä koskaan päässyt Tampereen messuille osallistumaan. Tänä vuonna asiaan tulee muutos!

Siispä itse asiaan. Arvottavana on kaksi kahden rannekkeen pakettia (yhteensä siis neljä kpl) Suomen Kädentaidot -messutapahtumaan*. Rannekke on kolmen päivän lippu, eli sillä pääsee messuille jokaisena päivänä. Ohjeet osallistumiseen ovat seuraavat (max. 2 arpaa):

1. Saat yhden arvan kommentoimalla osallistumisestasi alle. Muista laittaa sähköpostiosoitteesi, jotta saan sinuun yhteyden jos voitat. 

2. Saat kaksi arpaa olemalla DIY Storiesin lukija Bloggerissa tai liittymällä sellaiseksi arvonnan aikana TAI seuraamalla blogia Instagramissa (@thediystories). Jos olet mukana kahdella arvalla, mainitsethan kommentissa kumpaa kanavaa käytät +nimimerkkisi Instagramissa jos se on kanavasi.

Arvonta-aika alkaa nyt ja päättyy 20.10. klo 23.59. Voittajia tulee siis olemaan kaksi. Onnea arvontaan!

*Messuliput arvontaan lahjoittaa Suomen Kädentaidot.

Kolmen (keino)nahan suojus kannettavalle

Päätin rohkaistua ja kokeilla keinonahan ompelua. Päätin tehdä suojuksen kannettavalleni, ja valitsin sitä varten kahta keinonahkaa. Mustaa ja valkoista, luonnollisesti. Ja se kolmas keinonahka, se on tuo konjakinruskea nauha vetoketjussa.

Tapanani on mennä aina niin sanotusti peffa edellä puuhun, ja sillä taktiikalla etenin tälläkin kertaa. Nimittäin tämän kanssa pääsin kokemaan toisenkin ekan kerran, kun kokeilin suojukseen alikeompelua. Eikös se ole tuon "käänteisen aplikoinnin" nimitys? Tein koristukseksi etupuolelle kukkakuvioinnin tuolla tekniikalla. Leikkasin mattoveitsellä mustaan keinonahkaan piirtämäni kuvioinnin, jonka jälkeen kiinnitin sen alapuolelle valkoisen keinonahan siksakkaamalla kuvioinnin reunat. Paljon helpommin sujui kuin mitä ajattelin etukäteen. 

Pakko sanoa, että keinonahan ompelu oli muutenkin paljon helpompaa kuin mitä olin luullut. Tosin varmasti sillä on vaikutusta, miten haastavan ompeluksen valitsee, eikä tämä suojus ole haastavimmasta päästä. Halusin vain sanoa, että jos olet miettinyt keinonahan ompelua, niin kokeile ihmeessä, saatat yllättyä miten sujuvasti keinonahka paininjalan alla kulkee! Ihmeellisen hyvin sujui myös aplikoinnin ompelu, eikä nahka pahemmin venynyt. Kaikkein haastavinta hommaa oli koota yhteen päällinen, joustamaton vuori ja vetoketju! Sen kanssa sai vähän tuskailla ennenkuin kaiken sai paikoilleen.

Tätä suojusta pääsenkin käyttämään heti vuodenvaihteen jälkeen, kun jatkan opintojani ja alan kirjoittamaan opinnäytetyötä! Pienin jatkaa edelleen kotihoidossa, eikös oppari nyt valmistu siinä sivussa..? Eikö? Huhhuh, mihin sitä oikein olenkaan mennyt sitoutumaan..

DIY Stories Instagramissa @thediystories