Minulla on teoria. Se koskee ihmistä blogissa. Teoriani mukaan on hyvä blogille, että siellä näkyy joskus ihan oikea ihminen.
Toki löytyy paljonkin blogeja, joissa ihmistä ei koskaan esiinny, ja homma toimii silti paremmin kuin hyvin. Sisustusblogit ovat hyvä esimerkki tästä. Uskon kuitenkin, että ihmisen esiintyminen blogissa aina aika ajoin on vain ja ainoastaan hyvä juttu. Etenkin, jos blogin edustaman genren verrokkiblogeissa näin on.
Nyt tietysti kuulostaa siltä, että oma esiintyminen blogissani on laskelmoitua ja tarkkaan harkittua. Ei nyt sentään niinkään. Oikeastaan se on se tyypillinen osa blogeille. Harkitumpaa on se mitä blogissani EI näy. Eli lapset. Kerroin esittelypostauksessani (kehtaako tätä edes linkittää..) linjauksestani jättää lapset blogin ulkopuolelle. Tämä päätös pitää edelleen, mutta se luo toki haasteita blogin kiinnostavuudelle, kuten kirjoitin tuolloin. Olen huomannut, että näiden kuvien tekeminen on itseasiassa hauskaa! Olen nauttinut todella paljon erilaisten stailausten tekemisestä ja rekvisiitan pohtimisesta.
Toisinaan tätä asiaa tulee pohdittua, sillä joskus vain on yksinkertaisesti niin, että vaatteen saisi paremmin esitettyä sovitettuna. Ja kun muissa blogeissa on niin superhurmaavia kuvia ihanista pienistä. Mietin, onko oma tarpeeni yksityisyydelle este blogin pitämiselle kun suurin osa ompeluksistani on kuitenkin lapsille.
Haluan korostaa, että aikomukseni ei ole millään tavalla arvostella muiden tapaa toimia tässä asiassa, eikä liioin korostaa omaani. Miksi arvostelisin, kun en näe asiassa mitään ongelmaa? Kyse on vain ja ainoastaan omasta näkemyksestäni oman perheen kohdalla.
Miksikö sitten kirjoitan asiasta nyt? Palauteperjantai! Blogille on alkanut tulla lukijoita, sitä luetaan jo ihan kivasti. Alun portfolio -motiivista on tultu siihen että lukijoista on muodostunut blogin sydän. Siksi haluaisin kuulla, mitä mieltä te lukijat olette pitäneet jutuistani, joissa pääosassa ovat lastenvaatteet, mutta ei sovituskuvia? Toimiiko vai eikö toimi ollenkaan? Otan kyllä vastaan kriitiikiiäkin, oletteko ehkä jääneet kaipaamaan sovituskuvia?
Huomaatte ehkä jutun kuvituksesta, että olen pitkästä aikaa ommellut (saanut ommella) esikoiselleni! Nähtyään pikkuveljelle tehdyt leikehousut, esikoinen käänsi kelkkansa täysin mitä tulee äidin ompeluksiin ja sanoi pitävänsä "ihan mitä vaan sä ompelet, äiti"! Huikeata! Aloitin turvallisesti perus arkivaatteilla isolla A:lla. Tästä on hyvä aloittaa!
Ja katsokaas mitä löysin kaapista: aivan ensimmäisen ompelemani bodyn. Tiedättekö mikä on se asia, joka tässä jäi harmittamaan? Ei se, että langat hapsottavat sinne tänne, resorit repsottavat ja kaikki on muutenkin vinksallaan, vaan se, että kysyin miehen mielipidettä kanttauksen väriin ja tein sen mukaan vaikka oikeasti olisin halunnut turkoosia!
Täällä on tosi kivoja ja kekseliäitä kuvia ilman lapsiakin, ei ole minua häirinnyt :) Itse tykkään ottaa sovituskuvia, kun siinä tulee samalla otettua kivoja kuvia lapsista muuhunkin käyttöön :) Nimien käytön olen rajannut itse pois. Jokaisen omia valintojahan nämä ovat, miusta siun blogissa näkyy ihminen tosi kivasti ja riittävästi näinkin ❤️
VastaaPoistaOlipa kiva, että keksin käyttää monta kertaa noin fiksua sanaa kuin "kiva " :D
PoistaIhana sinä! :) Joo totta tuokin, blogihan on mitä mainioin paikka arkistoida muistoja. Ja tosiaan vähän erilaisia kuin ne ihan perus arjessa otetut kuvat. Hyvä näkökulma! Mä oon tässä vuoden mittaan kyllä vapautunut jo mun ankarasta yksityisyyden ikeestäni, mikä on kyllä ihan hyvä juttu, mutta omalla kohdallani enimmäkseen. Kiva, että susta näinkin on hyvä. <3
PoistaMä tajusin, että en kyllä juurikaan ompelujuttuja lukiessa kiinnitä huomiota siihen onko sovituskuvissa vaatteet jonkun päällä vai ei. Jos kuvat on kivasti otettu niin enemmän ihastelen sitten sitä :) No ehkä jos itse miettii kokeilevansa jotain kaavaa niin kaipailisia sovistuskuvia, jotta näkee onko hyvä ja sopiva päällä. Monestihan esim. housut ei pääse lattialle tjms asteltuna aina ihan oikeuksiinsa.
VastaaPoistaMuistan myös erästä blogia, jossa lapset ei ole kuvissa lukeneeni pitkään ennenkuin tajusin ettei kuvissa ole heitä. Ajattelin etten huomannut koska itselläkään ei ole. Totta on tuo, että joskus sovituskuva tuo vaatteen erilailla esille. Nämä housut on siitä hyvä esimerkki, sillä ne on päällä paljon kivemmat kuin tasona. Ehkäpä instaan nappaan niistä räpsyn, siihen kun suhtaudun ristiriitaisesti vähän höllemmin.. Kiitos kommentista Anne! :)
PoistaEn ole jäänyt lasten kuvia sun blogissasi kaipaamaan, otat niin kekseliäitä ja kivasti stailattuja kuvia. :) Toki sovituskuvat on jees juuri istuvuuden vuoksi ja että vähän näkee, millainen joku malli on päällä, mutta ei mikään pakollisuus. Itse niistä tykkään omassa blogissani, joten mulla niitä on. En ole läheskään noin kekseliäs tässä hommassa, nimittäin. :D
VastaaPoistaIhana ensimmäinen body <3
Kiitos palautteesta Johanna. :) Niitä kuvia on mun mielestä tosi kiva ottaa, just stailauksen pohtimisen myötä. Sama pätee tietysti silloinkin kun kuvassa on ihminen. Mutta on ne lasten kuvat muiden blogeissa vaan niin suloisia, että itse niitä ihailen. :)
PoistaItse en varsinkaan lasten vaatteissa erikoisemmin edes kiinnitä huomiota onko sovituskuvaa vai ei. Kuvien laadulla on silmilleni enemmän merkitystä :) On mukavempi katsoa pelkkiä vaatteita, jos vaihtoehtona olisi vaikka lapsen vauhdista johtuen epäselvät kuvat :)
VastaaPoistaJoo totta puhut. Mun lasten vauhdikkuus on myös yksi syy miksi kuvaan mieluummin tasona, ja yleensä vain päiväuniaikaan. Pääsen itse helpommalla :)
PoistaKylläpäs kirjoititkin tästä hyvään aikaan, oon nimittäin itse miettinyt samoja hommia :) En tosin niinkään lastenvaatteisiin liittyen. Niiden suhteen en kaipaa sovituskuvia, hyvät kuvat henkarissa tai tasolla ajaa ihan saman asian. Olisin varmasti tätä mieltä myös, vaikken olisi itsekin sillä linjalla, ettei lapsen kasvoja näy blogissa (tai muuallakaan netissä, oli se sitten insta tai facebook). Aikuisten vaatteissa taas usein sovituskuva kyllä näyttää ihan eri tavalla sen, miten vaate istuu. Tärkeintä kuitenkin on se, minkä edellinenkin kommentoija mainitsi eli kuvien laatu. Taitava kuvaaja saa kyllä vaatteet näyttämään houkuttelevilta, oli ne elävän mallin päällä tai ei.
VastaaPoistaMutta siis kyllä mäkin oon sitä mieltä, että useimmissa tapauksissa ihminen blogissa on plussaa. Tän suhteen oon miettinyt itse jo pienen ikuisuuden, pitäisikö sitä omaa pärstää näyttää välillä. Koska kirjoitan kuitenkin omalla etunimelläni, saa kuka tahansa halutessaan varmaan viidessä minuutissa selville koko nimeni, asuinpaikkani ja väikkärin koko sisällön työkuvioineen kaikkineen. En tiedä, onko sillä siis lopulta yksityisyyden kannalta mitään väliä, näkyykö blogin kirjoittajaa kuvissa silloin tällöin. Muita perheenjäseniä ei blogissa kyllä tulla tunnistettavasti näkemään. Etenkin lapsen kohdalla en haluaisi niin tehdä (eikä mieheni koskaan suostuisi siihen, että pojan kasvot näkyisivät jossain), hänellä on mielestäni oikeus päättää myöhemmin itse, mihin kuvansa laittaa tai on laittamatta.
Puhut asiaa. :) Mullakin yksityisyyden tarve ulottuu myös muihin somekanaviin, lasten kasvojen näyttäviä kuvia en hirveästi ole laittanut muuallekaan. Jotenkin haluan kuten sinäkin, jättää lapselle sen päätösvallan. Mieheni on myöskin samoilla linjoilla, sitäkin haluan kunnioittaa.
PoistaMitä tulee siihen, onko ihmisen näkyminen ehdonta, sitä en kuitenkaan uskoisi. Samaa ajattelin bloggauksen alussa kuin sinäkin, että kyllä ne tiedot selville saa jos haluaa. Tärkeämpää on ehkä se, miten itse kokee omien kasvojensa näyttämisen blogissa. Mä otin asian siltä kannalta, että haluan oppia vähän avoimemmaksi, haluan olla aidosti se mitä olen, ja miksi en siis olisi omilla kasvoillani blogissakin. En siis mitenkään tarkoita, että sä et ajattelisi näin, vaan nämä oli ne mun lähtökohdat omien kuvien julkaisulle. Pointtini on siis se, että teet niinkuin susta itsestä tuntuu hyvältä, jos haluat laittaa oman kuvasi, se voi olla plussaa koska ihminen siellä blogin takana kyllä kiinnostaa. Sun blogi on ihana ja aito, siellä kehtaa kyllä hienosti esiintyä kasvoillakin! Mutta jos et, niin kyllä sekin toimii, kun blogi on muuten mielenkiintoinen. Ei se välttämätöntä kiinnostavuudelle ole. :)
Minusta sinulla on hyvä tyylitaju ja kivoja ideoita kuvissa ilman sovituskuviakin. Toki ihminen on aina ihminen ja elävöittää ihan eri lailla kuvia. Mut lasten vaatteiden kohdalla se ei mielestäni oo mikään pakko. Aikuisten on. Pelkkä vaate ei sano mitään siitä että sopiiko se kantajalleen. Itsekään en halua lapsiani tuoda esille somessa. Kuvia on kyl blogissa mut aina niin rajattuna tai kuvattuna ettei lasta pysty tunnistamaan. En halua sotkea lastani liikaa näihin omiin leikkeihini. :)
VastaaPoistaAikuisten vaatteissa tuntuu tosiaan itsestäänselvyydeltä että sovituskuva on oltava. En oo ajatellut onko se pakollista kun luen blogeja, se vaan on erilailla selvyys kuin se onko lastenvaatteissa sovituskuva vai ei. Eli taidan olla samaa mieltä. Kiitos palautteesta Sanna! :)
VastaaPoista