Mustavalkoinen neuletakki ja asu


Blogin Facebook -sivulla jo mainitsinkin tehneeni neuletakin, viimeisimmän ompelukseni itselleni kaikkien näiden lastenvaatteiden keskellä. 

Löysin Eurokankaasta tällaista laadukkaan tuntuista, kaunista neulosta, josta suunnittelin ensin aika perusmallista, vähän pidempää neuletakkia. Sitten ajattelin että blaaaaaah perusvaatteet! Jotain vähän jännempää kiitos! Niinpä valitsin lennosta jo kerran kokeillun, hyväksi todetun mielenkiintoisen Draped Gardigan -kaavan She Wears The Pants -kirjasta. Muokkasin kaavaa muotoilemalla takaosaa, sillä niin paljon kuin tekemästäni valkoisesta versiosta pidänkin, joutuu sen kanssa vähän tarkkailemaan ettei takaosa näytä hölmöltä ankanpepulta.. Siispä suoristin takasaumaa, mutta jätin kuitenkin pussimaisuutta, joka on yksi kaavan kivoimmista yksityiskohdista.


Hihat pidensin myös kokopitkiksi, koska se on tähän aikaan vuodesta paljon käytännöllisempää. Ompelin käänteetkin saumurilla, koska pelkäsin että ompelukoneella tikatessa kangas venyisi varmasti ihan kiemuralle. Neuletakki on siis kokonaan saumuroitu, eikä ompelukonetta tarvittu kuin päättelyavuksi viimeistelyssä.



Lopputuloksena tämä perusvaatetta pakoileva neuletakki on.. no, aika levoton. Raitaa kulkee siellä täällä ja vähän tuollakin, ja vielä reunustaakin koko vaatteen. Ehkä raitoihin peruskaava olisi voinut toimia paremmin. Voi tosin olla, että tulin vähän itsekriittiseksi näiden kuvien takia, joissa tuo tukka nyt vaan on aika järkyttävä.. No, näihin kuviin, mutta ei sentään näihin tunnelmiin. Onhan nyt kuitenkin perjantai ja mulla viikon päästä kampaaja! :D

Blogi-ilta Naantalissa


Bloggaamisen yksi ehdoton helmi minulle ovat ihmiset. Te lukijat, jotka olette ehdoton suola koko tähän touhuun, koska myönnän etten ehkä bloggaisi jollei siellä ruudun toisella puolella kukaan kuulisi. 

Ihmiselle on tärkeää tulla nähdyksi ja kuulluksi. Vaikka blogia pitäessä lähtökohta onkin siinä että tekee sitä mitä sydämestään haluaa, antaa itsestään palasen jokaiseen blogitekstiin, on ihan ehdottoman tärkeää myös se, että kertomalleen on kuulija. Oli niitä sitten yksi tai sata, kunhan löytyisi joku, jolle kertoa siitä mitä rakastaa. Eikä vain yksisuuntaisesti, vaan blogissa yhteys lukijaan on kaksisuuntainen, mikä on mahtavaa! On ihanaa kuulla, mitä mieltä muut ovat vaikka sen hetkisistä kuositrendeis tai jostain ompeluun liittyvästä tekniikasta, kuulla uusista villityksistä ja saada vinkkejä. Tottakai myös palautteen saamisella on painoarvoa.
  
Itselleni on todella tärkeää, että vastaan joka ikiseen kommenttiin, jonka lukija minulle jättää. Olen kiitollinen jokaisesta kommentista, ja minusta on ihanaa, että joku näkee vaivan huikatakseen minulle sanasen. Kiitos siis jokaiselle kommenteistanne, ne ilahduttavat joka kerta yhtä paljon!


Sen ohella, että blogatessa saa käydä keskustelua lukijoiden kanssa, on huippukivaa se, että tutustuu myös toisiin bloggaajiin. Niihin, joilla on samoja mielenkiinnonkohteita, tai sitten joiden blogeista saa lukea jostain itseä muuten vaan inspiroivasta asiasta. Niihin, joiden blogiteksteihin samastuu, ja joiden kanssa tuntuu olevan samat sävelet jo ruudunkin välityksellä. Vaikka sometotuus ei todellakaan ole koko totuus, ajattelen silti, että blogin pitämisen kautta on mahdollista tutustua uusiin ihmisiin. Minäkin olen saanut blogia pitäessäni tutustua todella hyviin tyyppeihin, joiden kanssa ollaan tekemisissä blogiskenen ulkopuolellakin, ja joihin ilman blogia en olisi varmaan tutustunutkaan esimerkiksi välimatkan takia.



Verkostoitumien ja muihin tutustuminen oli päällimmäisenä mielessäni, kun hain osaksi Åblogien ryhmää. Åblogit on Turun seudun oma blogiverkosto, joka kokoaa yhteen hiukan alle 40 alueen sisustus- ja lifestyleblogia. Keväästä asti olen tuohon ryhmään nyt kuulunut, ja vihdoinkin pääsin tapaamaan åblogisiskoja kasvotusten CC Naantalin ja Kukkakauppa kastanjan järjestämässä Åblogien illassa

 Kuva: Esko Anttikoski

Ilta piti sisällään kokemuksia, kuten tsekkaus Capri Collectionin syksyn uutuuksiin, shoppailua ja ihania tarjoiluja. Oma suosikkini illan ohjelmista oli kyllä kukkakimpun sidonta, jota ohjattuna päästiin kokeilemaan. Oli ihan uusi kokemus mulle ja huippukivaa! 

Tällaiset tapahtumat ja tilaisuudet on juuri noista yllämainituista syistä niin kivoja, ne antaa tilaisuuden tutustua uusiin ihmisiin ja verkostoitua. Ja piristäähän ne aina sitä perusarkea muutenkin!


Silmuja ja vahvoja värejä


Vielä olisi pari kolme settiä näitä lastenvaatteita pikkukoossa, toivottavasti ei ala tulla jo korvista! Viimeisimpänä valmistui tämä voimakasvärinen setti Verson Puodin Silmujen ympärille.

Silmu-kuosi on kyllä niin huippu, vähän kuin tilaisuus saada "neulevaatteita" meidän neulomattomienkin lapsille. Mieluusti pukisin lapsille oikeitakin neulevaatteita, mutta neulominen on kyllä kokonaan jäänyt sen jälkeen, kun aloitin ompelun. En ennenkään juuri sukkia ja muita asusteita kummempia neulonut, mutta jotain sentään. Yhden villatakin olen tehnyt, aloitin sen esikoista odottaessani ja sain valmiiksi kun hän oli 6kk vanha, ehti juuri ja juuri käyttöön. 



Jokatapauksessa, Silmujen kanssa päätin luottaa jälleen peruskaavaan, ja kikkailla mieluummin housujen kanssa. Kuosillisella on melkein ehdotonta olla yksiväristä seuranaan, mutta yksiväristä peruskaavaa on tylsä tehdä. Siispä joku yksityiskohta pitää sisällyttää yksiväriseen vaatteeseen, ja tällä kertaa se on leikkaus, joka suunnitteluun sain inspiksen ratsastushousuista.



Petroolin väri on jo pitkään ollut suosikkejani, ja tykkään siitä kovasti tässäkin setissä. Musta on pienellä kuitenkin aika hallitseva väri, joten ompelin pieneksi lisäväripilkuksi vielä pipoon keltaisen tupsun.   

DIY-amppeli tuikulle + tutoriaali


Tänään seuraa pitkästä aikaa tutoriaali, jota seuraamalla voi tehdä itselleen kauniin  amppelin. Amppeli on helppo toteuttaa, ja opittuaan tekniikan sitä saa helposti varioitua erikokoisille kipoille. Tässä malli on todella simppeli, se on kuin peruskaava, johon voi lisätä puuhelmiä tai muita haluamiaan koristeita sekä solmuja mielin määrin. Siispä ohjeeseen!


1. Tarvitset amppelia varten nämä tarvikkeet. Valitsin pientä tuikkukippoa ajatellen pilttipurkin, juuttinarua, yhden puisen helmen ja metallirenkaan kiinnitystä varten. Amppelin voi kiinnittää roikkumaan toki pelkällä narullakin, eikä rengas ole mitenkään välttämätön.


2. Leikkaa narusta neljä 150cm pituista pätkää, ja sujauta narut kaikki renkaan läpi (tai tee keskelle nippua lenkki jollet halua amppeliin rengasta).


3. Tee solmu renkaan juureen.


4. Jaottele narut pareittain, saat neljä paria. Tee kunkin parin loppupäähän solmu, jätä reilu 30cm "häntää" solmujen jälkeen. Kannattaa jättää solmut ensin hiukan löysiksi, jotta saat tasailtua solmut mahdollisimman samaan kohtaan renkaasta mitaten. Lopuksi kiristä solmut.


5. Seuraavaksi tee toinen rivi solmuja kuvan mukaisesti, n. 3cm päähän edellisistä. Viimeinen solmu yhdistää rivin ympyräksi. Muista taas jättää solmut ensin hiukan löysiksi, kiristä saatuasi kaikki samalle kohdalle.


6. Vielä yksi rivi solmuja kuvan mukaisesti, n. 3 cm päähän edellisistä, ja amppeli on sopivan kokoinen pilttipurkille. Jos käytät jotakin muuta purkkia, voit hyvin sovitella purkkia vaiheiden välilläkin amppeliin ja arvioida solmujen sopivaa etäisyyttä. 


7. Lopuksi kaikki narut yhdistävä solmu, n. 2-3cm päähän edellisistä solmuista. Lisää puuhelmi ja solmi vielä amppelin viimeinen solmu.

MUISTA PALOTURVALLISUUS! Tein tuikkukipon käytettäväksi paristokäyttöisellä tuikuilla, koska yleisestihän sanotaan ettei nämä kipot kestä tulen aiheuttamaa kuumenemista. Muutenkin, koska juuttinaru on aika herkästi syttyvää, suosittelen ehdottomasti käyttämään vain paristokäyttöisiä tuikkuja. 


Kahden pinnan t-paita


Postausten väli täällä blogissa on vähän pidentynyt viime viikkoina, mutta se on varmaan ihan luonnollista tämän arjen muutoksen keskellä. Tekemisen into ei kuitenkaan ole kadonnut minnekkään, ei ompelun eikä myöskään bloggaamisen suhteen. Onnistun varastamaan hetken harrastuksilleni silloin tällöin, ompelen sauman kerrallaan. Ehkä nyt kun elo alkaa taas tasaantua ja asettumaan uomiinsa, saa vähän enemmänkin aikaa omille jutuille kuin sen pienen varastetun hetkisen. 

Vaikka tälläkin tavalla saa hommia etenemään pienin askelin, olisi totuuden nimissä kiva toteuttaa ideoita välillä ennenkuin päähän on kasaantunut miljoona uutta. Valmiiksi saaminen edes saman viikon aikana olisi myös aika jees, mutta en kuitenkaan valita.  Tää on tällaista menoa nyt, ja haluan mieluummin nauttia siitä kuin ajatella ettei ole muka aikaa mihinkään. Niin että en ole katoamassa blogiskenestä minnekkään vaikka tahti väkisinkin on hidastunut, edelleen bloggaaminen on mulle suuri ilo ja antaa paljon, ja toivon että saan välitettyä inspiraatiota sinne ruudun toisellekin puolelle.


Tämä paita valmistui jo kuun vaihteessa, Named Shopin avajaisia varten. Kutsussa oli hauska vapaavalintainen dresscode: itsetehtyä, lainattua tai second handia. Suunnittelin ensin laittavani sinivalkoisen Leini -mekon, josta tein jutun aiemmin, sillä en ole vielä ehtinyt sitä missään käyttämään tuon kuvauspäivän menojen jälkeen. Mutta sitten iski viime hetken näkemys vähän särmikkäämmästä asusta, ja tästä t-paidasta, jonka toteuttamista olen suunnitellut jo pitkään. Se, miksi sen toteuttamiseen on mennyt jo kauan, johtuu siitä, että oli yllättävän hankalaa päättää, tulisiko nahkajäljitelmätrikoota yläosaan vai alaosaan t-paitaa. Päädyin lopulta valitsemaan yläosan. 



Alaosaan vaitsin ohutta viskoositrikoota, koska halusin helman laskeutuvan hyvin. Laskeutuuhan tuo, mutta on kyllä ärsyttävän herkästi rypistyvä materiaali, ei uskoisi, että silitin paidan juuri ennen kuvaamista. Kuosittelin kaavaksi väljän laatikkomallisen paidan, jossa trikoo-osassa on myös rintamuotolaskokset. Lemppariainesta tuli tästä teepparista!

Mitä meidän syksyyn kuuluu?


No hyvää kuuluu!

Kolme viikkoa on nyt hujahtanut uutta arkea, kun vanhempainvapaa päättyi, esikoinen meni kouluun, kuopus päiväkotiin ja mieskin lomalta töihin. Meillä oli aivan huikean ihana kesä, meillä oli jopa kuusi viikkoa koko perheen yhteistä lomaa ja nautittiin siitä kyllä täysillä. Monesti kesälomaan ladataan hirveästi toiveita ja ajatuksia siitä mitä kaikkea pitäisi ehtiä tehdä. Meillä oli tosiaan lomalla pituuttakin, mutta oli myös ehkä vähän erilainen asenne tuohon aikaan kuin yleensä. Kun tiesi, että hoitovapaa on oikeasti päättymässä, yksi aikakausi elämässä on vaihtumassa toiseen, sitä osasi jotenkin ihan eritavalla olla "tässä ja nyt".



Kun vielä viikkoa ennen lomaa kirjoitin blogiin hetkeen tarttumisen vaikeudesta, ja siitä, miten se ei ole koskaan ollut mulle helppoa, osasinkin perheen yhteisen loman alkaessa hujahtaa juuri siihen ihanan seesteiseen olotilaan, jossa ollaan vähän kuin omassa kuplassa, otetaan kaikki irti juuri siitä hetkestä mikä on käsillä. Voin vaan todeta, että menneen kesän aikana olin onnellinen sanan syvimmässä merkityksessä. 

Mutta niin vaan kaikki hyvä päättyy aikanaan, vaikka ei se tarkoita sitä että mennään huonompaan, vaan vain erilaiseen elämänvaiheeseen. Vapaan päättyessä mulla oli kyllä suoraan sanottuna järkyttävä stressi päällä, luulin, että halkean vielä siihen. Itselläni oli hankalaa päästä kiinni opiskeluun, siihen, että mitä mun pitää ihan oikeasti käytännössö tehdä, kun oma ryhmä on hoitovapaan aikana valmistunut, ei ole mitään aikaa ja paikkaa jossa olla tiettyyn aikaan. Mutta pienin askelin kaikki on selvinnyt, ja vaikka vielä on valtavasti asioita järjestettävänä ja pitää ottaa selkoa tuosta ja tästä, niin alkaa tuntua että voiton puolella ollaan. 

Silti, se omien asioiden aiheuttama stressi ei ole kyllä mitään verrattuna siihen, miten paljon huolta ja paineita voi ottaa lasten koulun ja päiväkodin alusta. Kun on tällainen herkkis, ylianalyyttinen huolehtija äiti, niin ihmeellisen pienetkin asiat voi alkaa painamaan niistä isoista puhumattakaan. 


Ja onhan ne isoja asioita lasten elämässä, isoja muutoksia. Kuitenkin nyt muutaman viikon jälkeen voi katsoa taaksepäin ja huomata, että hyvin ollaan sopeuduttu, hyvin ollaan hujahdettu uuteen arkeen. Vieläkin vähän totutellaan, mutta hei, uusi arki toimii! Ollaan sopeuduttu siinä määrin, että en voi uskoa että vasta kolmisen viikkoa on mennyt. Siinä missä hoitovapaalla ollessa oli ihanaa, onnellista, alussa jännittävää ja välillä vähän tuskaistakin, on uusikin arki jännittävää, todella antoisaa ja rikasta. Välillä tietysti vähän tuskaistakin. 

Parasta on se, että oman stressin väistymisen ohella näen, miten molemmat lapset saavat uudesta arjesta irti ihan uudenlaisia asioita, sellaisia mitä täällä kotona ollessa ei oikein voi saadakaan. Ihan parasta on se, että lapset ovat selvästikin ihan yhtä onnellisia uudessa arjessa kuin vapaillakin olivat. Täähän toimii!


Kuopuksen päiväkodin vaihtovaatekaappia täyttämään ompelin muutaman iloisen paidan, sellaisen, joka toisi keskelle päiväkotipäivää tuulahduksen kotia. Raidallinen trikoo NOSH/ kuviollinenHello-trikoo Käpynen/ punainen trikoo Jättirätti.

Superhelppo hame


Helppo ja nopea. Vaikka monimutkaiset ja haastavat ompelukset, joissa voi oppia uutta, ovatkin mulle ihan ehdoton osa tätä ompeluharrastusta, ovat sitä yhtä paljon myös nopeat ja helpot työt. Lastenvaatteissa suosin ylipäätään paljon peruskaavoja, eikä sitä itsekään halua kaappiaan täyteen kaikenlaista monimutkaista. Vaikka mulla olisi kaikki maailman aika käytettävissä, haluaisin silti välillä vaan surauttaa nopeasti jotain pientä kivaa, kuten tällaisen simppelin hamosen. Se on helppo valinta kiireaamuina, kun on unohtanut valita asun valmiiksi illalla ja haluaa päälleen jotain mukavaa ja silti kivannäköistä. 


Tein mekon samaan tyyliin, kuin kesällä tekemäni midihameen (täällä). Toisinsanoen, leikkasin suorakaiteen muotoisen kappaleen, jonka rypytin vyötäröltä kasaan. Toisin kuin tuossa midihameessa, tässä ei ole käytetty koko kankaan leveyttä, kun halusin vähän kapoisemman hameen. Tämä hame eroaa myös siinä, että vyötärölle ompelin leveän kuminauhan vyötärökaitaleen sisään. Vyötärökaitaleen leikkasin kunnolla leveäksi, jotta saisin siihen kunnon rypytyksen. Ei siis sähläystä vetoketjujen kanssa, vaan yksinkertainen hame kuminauhavyötäröllä.


Ihanan pehmeä denimiä muistuttava trikoo on Jättirätistä kotoisin. Se on laskeutuvaa ja aika ohutta, ehkä hieman liiankin laskeutuvaa tällaiseen hameeseen. Napakampi trikoo voisi tehdä vähän ilmavamman vaikutelman, ja antaisi ehkä enemmän muotoa hameeseen. Onneksi näitä nopeita ja helppoja hameita voi surauttaa vaikka joka päivälle omansa, että sellainen napakamman trikoon versio sitten seuraavaksi!

Named Shop Opening

Keskiviikkoiset Named Shopin avajaiset ja uuden malliston lanseeraus oli sen verran kiva tilaisuus, että haluan jakaa teillekin tunnelmia tuosta tapahtumista. Ja koska kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, on tällainen kuvapläjäys paras tapa kertoa juhlista. Toivottavasti tuo lämmin tunnelma paistaa läpi noista kuvista, koska sitä siellä todella oli!


Ihan parasta uuden malliston ja tilan näkemisen lisäksi oli mahdollisuus tavata ihmisiä. Tyyppejä, joiden kanssa aiemmin on ollut yhteydessä vain ruudun välityksellä, ja myös ihan uusia tuttavuuksia, joilla on samoja mielenkiinnon kohteita. Ja tottakai oli huippua tavata kasvokkain myös Namedin yrittäjät Saara ja Laura!

Saaran ja Lauran itse tekemässä kauniissa rekissä oli esillä sekä uuden malliston, että vanhempien mallistojen vaatteita. Vaatteesta saa kyllä niin toisenlaisen kuvan, kun sitä pääsee näkemään livenä (ja valmiina, ei vain kaavana). Vanhempien mallistojen kaavojakin taitaa lähteä kokeiluun tämän näkemisen perusteella, kun ihastuin esimerkiksi tuohon valkoiseen tekoturkisliiviin. Uudesta mallistosta huomion vei ihan erityisesti ylläolevassa kuvassa näkyvä marmorikuvioitu paitapusero, joka onkin tuplakaava testaamalleni Helmi tunikamekolle. Olis just mun tyyliä vaikka haastetta sen tekemisessä varmaan olisikin, mutta niin saa ollakin. 

Kiinnitin huomiota myös noihin pakkauksiin (kukkakuvassa), joita en ollut ennen nähnytkään sillä aiemmin olen tilannut vain pdf-kaavoja. Tosi kaunis pakkaus, houkuttelee kyllä valitsemaan seuraavalla kerralla paperikaava ihan vaan jotta noita saisi työhuoneeseen hyllylle.


Pitkiin matkoihin tottuneena musta alle parin tunnin junamatka ei ole paha, kun ei ihan yhtenään matkusta kuitenkaan. Voisin kyllä mieluusti hypätä toistekin junaan keskellä viikkoa ja hurauttaa Helsinkiin tapaamaan ihmisiä, nauttimaan skumpasta ja vegaanisista herkuista sekä musiikista. Laitoinkin tämän postauksen tälle aamulle ajastuksella, sillä oon jutun ilmestymisen aikaan matkaamassa taas Helsinkiin, tällä kertaa osallistuakseni Design Marketiin ystävien kanssa. Kaksi reissua samalle viikolle on mulle kyllä ihan epätavallista, mutta kerrankos sitä!