3+1 tärkeintä esinettä

Tiedätkö sen tunteen, kun olet lähdössä käymään jossakin, painat oven kiinni takanasi ja PAM! Muistat, että avaimet jäi sisälle. Ne ovat nätisti siinä keittiön pöydällä odottamassa että nappaat ne lähtiessä mukaasi. Kotiavain ovat siis tärkeä esine numero 1.

No, auton avaimet ne on sentään mukana taskussa. Huhhuh, eipä jäätykään tyhjän päälle. Siitäs sait, kohtalon iva! Laitat lapsen autoon istuimeensa ja itse sinne etupenkille ratin taakse. Meinaat heittää laukun pelkääjän paikalle ja PAM! Laukku jäi sisälle! Koko laukku! Ei voi olla totta. Ja kun piti vain pikaisesti käydä kaupassa. Niin ja lompakkohan on siellä laukussa. Tärkeä esine numero 2. Ja laukkuahan ei pääse hakemaan koska, no kertaa kohta tärkeästä esineestä numero 1.

Eih.. Mitäs tässä nyt sitten, luppoaikaa piisaa mitä? 8 tuntia? No meneehän se kai. Ei mutta, kaikki tarvikkeet lastenhoitoon on kotona. Koska eihän niitä kauppareissulla tarvita. Vaikka olisihan siellä laukussa kyllä se hätätilannevaippa ja ne hätätilannemaissinaksut. Aika käy, on pari tuntia lapsen lounasaikaan. Pää raksuttaa ideoita lapsen ruokkimiseen ilman rahaa.

Ei kyllä se lompakko tarvitaan, ja sen saamiseksi tarvitaan se kotiavain. Miten sen sitten saa? Soittamalla töissä olevalle miehelle, että lainaa kotiavainta. Arvata voi varmaan jo, että se puhelin ei ollut taskussa. Ei tosiaan, vaan siellä laukussahan se! Puhelin on tärkeä esine numero 3.

Ilman näitä kolmea esinettä voi kyllä olla melkoisen hukassa! Saadakseni kotiavaimen töissäolevalta mieheltä minun piti saada käsiini puhelin, sillä ilman soittamista ei häneen työpaikalla yhteyttä saa. Saadakseni puhelimen jostakin lainaan, olisin tarvinnut lompakkoa, ainakin lähikaupan myymäläpäällikön mukaan. Kävin selittämässä tilanteeni, kuinka olen lukkojen takana lapsen kanssa, ilman puhelinta ja lompakkoa. Saan kuulemma soittaa, mutta se maksaa. Euron. Aivan, se lompakkohan on edelleen siellä kotona. Viereisen apteekin henkilökunta sensijaan oli ihanaa ja auttavaista. Puhelinta sai lainata, vaikka en sitten saanutkaan mieheen yhteyttä.

Ja se +1 tärkeä esine? Se on hyvän ystävän ovikello. Päivän pelastus oli ystävä joka avasi oven kun ilmoittamatta menin ovikelloa soittelemaan, lainasi puhelinta ja sen päälle vielä tarjosi kahvit ja syötävää lapselle. Sain yhteyden mieheen ja sieltä sitten kotiavaimen.

Kotoilu tuntuu kyllä tällaisen shown jälkeen erityisen kivalta. Siitä ilosta ompelin tämän jutun kuvituksen sinisen neuletakin Jättirätin puuvillaisesta neulekankaasta, nimenomaan sitä kotoilua varten. Tällaiset napittomat on minusta hyviä kotona, yksinkertaisia ja mukavia! Kaava neuletakkiin löytyy Suuri Käsityö -lehdestä 1/2012.

Weekend Chic -blogi kuulutti tuossa joku aika sitten niitä ei niin onnistuneita kuvia. Valon vähäisyys saa kyllä tämän amatöörikuvaajan kuvista hiukan epätarkkoja, enkä kyllä kehtaa kamalimpia esittää joten tässä yksi hölmö ei niin onnistunut otos perjantai-illan ratoksi: