Blogin vuosi 2016

Vuosi vaihtuu ihan pian, ja on hyvä aika ottaa katsaus DIY Storiesin vuoteen 2016! Mikä ihana vuosi blogissa onkaan ollut, vaiherikas ja monipuolinen, oli mukavaa palata blogin arkistoihin ja muistella vuotta taaksepäin ennen uuden aloitusta. Joten aloitetaanpa aivan alusta..

Tammikuu

Vuosi 2016 pyörähti käyntiin silityskuvien testailulla. Olen koko ompelu-urani ajan tykännyt kokeilla uutta, uusia tekniikoita ja uusia materiaaleja. Sillä samalla tiellä olen edelleen, uuden oppiminen on parasta. Tuolloin tammikuussa tein vielä viimeisiä bodyja tähän talouteen, kun nuorempi pojista oli 1,5-vuotias. Ensikosketus silityskuviin oli positiivinen, ihastuin tekniikkaan ja sen tuomiin uusiin ulottuvuuksiin yksityiskohtien luomisessa.

Vuoden alku oli todella tuottoisaa aikaa muutenkin ompelun puolella. Pää oli täynnä ideoita itsetekemiseen, ja oli aikaa toteuttaa paljon. Olin todella innostunut myös bloggaamisesta, ideoita blogin suhteen oli yhtä paljon kuin ompelunkin. Tammikuussa blogi siirtyi osaksi Indiedaysin Inspiration -blogien joukkoa, ja into tehdä tätä kasvoi entisestään. Ensimmäisenä postauksena portaalissa oli paperinen pallo, joka oli vähän erilainen totuttuun blogisisältöön verraten. Koska visuaalisuus on mulle niin tärkeää, oli tuota työtä kiva toteuttaa niin itsessään kuin postauksenakin.

Tammikuussa tein myös ensimmäisen laukkuni. Käytin tekonahkaa, jota muokkasin tikkaamalla siihen tekstuuria pintaan. Tätä laukkua olen käyttänyt ja paljon!

Helmikuu

Aloin ompelemaan myös enemmän itselleni, kuten tämän kokeilevan kauluspaidan. Vaikka kokemusta itselle ompelusta tai joustamattomien ompelusta ei hirveästi vielä ollutkaan, lähdin uhkarohkeasti tekemään kauluspaitaa itselleni. Materiaaliksi valitsin mahdollisimman haastavan ohuempaakin ohuemman sifonki -tyyppisen kankaan, ja sen pariksi yläosaan second skin -trikoota. Lopputuloksesta tykkäsin, mutta vielä en ole useinkaan löytänyt sopivaa paikkaa käyttää tätä hieman erikoista vaatetta. 

Lastenvaateompeluksista mieleeni jäi erityisesti setti, johon kuului harmaa karvapintainen pappatakki ja kuviolliset leggingsit polvipaikoilla:

Alkuvuonna kirjoitin myös melko paljon ajatuksistani ja näkemyksistäni erilaisista asioista. Kirjoitin jutun esimerkiksi introverttiudestani, mikä keräsi kommenttiboksiin mielenkiintoista keskustelua, oli todella ihanaa kuulla muiden ajatuksia aiheesta! 

Helmikuussa tein myös ensimmäisen laukkuni. Käytin tekonahkaa, jota muokkasin tikkaamalla siihen tekstuuria pintaan. Tätä laukkua olen käyttänyt ja paljon!

Maaliskuu

Tässä kuussa toteutui vuoden ensimmäinen blogiyhteistyöni, kun pääsin mukaan testaamaan Namedin kevät-/kesämalliston kaavaa Beatrix Skater Dress. Kokemus oli kaikin puolin innostava ja mukava. 

Maaliskuussa kokeilin myös treenivaatteiden ompelua, ja tein räikyvän väriset treenihousut scubasta. Samalla tulin kaapista ryhtiongelmien ja raskauden jälkeisten vatsalihasongelmien kanssa ja löysin jälleen kohtalontovereita kommenttiboksista.  

Huhtikuu

Huhtikuussa osallistuin elämäni ensimmäiseen blogitapahtumaan, bloggaajien ammattitapahtumaan Indiedays Bloggers' Inspiration -päivään. Illan blogigaalaan osallistuin mekossa, jota en ollut itse tehnyt, mutta jota kuitenkin ompelin hotellin respasta kiireessä mukaan napatulla neulalla ja langalla vielä metrossa matkalla gaalaan. Mekon halkio oli nimittäin aivan järjetön ja siveyssyistä oli ihan pakko ommella pari tikkiä halkion madaltamiseksi. Enpä ole kuitenkaan ennen metrossa mitään ommellut. Jotain itsetehtyä oli mukana gaalassakin, nimittäin tekemäni mustavalkoinen clutch:

Huhtikuussa ompelin isommalle pojalle collaritakin, joka on ollut yksi omista suosikeistani. Myös sen stailaaminen blogikuviin oli todella kivaa ja vähän erilaista, sillä usein ei isompi anna minun hänelle mitään ommella. Tässä kuussa tein hänelle myös t-paita -muokkauksen, ja painoin kangasvärillä ja kirjainleimasimilla tekstin valmiiseen teeppariin. 

Toukokuu

Toukokuu on meidän perheessämme erityisin kuukausista, sillä molemmat pojat ovat syntyneet toukokuussa. En varmaan ole ennen kertonutkaan, että molemmat pojat ovat syntyneet tuolloin vieläpä samana päivänä. Uskomaton sattuma, jota jaksamme aina vain ihmetellä! Synttäreiden tienoilla haikailin kummankin lapsen vauva-aikojen perään ja päätin että pienempää voi vielä ihan hyvin kutsua vauvaksi. Ompelin Still Small paidan:

Blogissa kokeilin ensimmäistä videopostausta. Sen tekeminen oli kivaa ja kokemus mukava, mutta ei jäänyt sen kummemmin tavaksi. Enempää videoita ei ole tullut, eikä niitä varmaankaan jatkossakaan ole tiedossa. 

Itselleni ompelin neuletakin, sekä nämä pappahousut, joita käyttäessäni isompi poika kerran totesi: "äiti sanompahan vaan, että sulla on yöhousut jalassa". No joo, niinhän mulla taitaa olla! :D Housuista tykkään siltikin, ja käytin niitä kesällä paljon.

Tässä kuussa vilkaistiin myös työhuoneeseen, jonne asetin seinälle magneettitaulun usein käytetyille tai vuoroaan odottaville kaavoille:

Kesäkuu

Kesäkuussa lomailtiin ja matkailtiin Italiassa. Olimme koko perhe vapaalla jopa kuusi viikkoa, ja sinä aikana nautittiin kesästä kyllä aivan täysillä. Tuo kesä oli aivan huippu, kun oli aikaa oikein kunnolla olla vaan ja tehdä mitä mieleen tuli.

Ompelun saralla oli hiukan hiljaisempaa, mutta tein itselleni pastellinvärisen mekon ja kukikkaat shortsit:

Heinäkuu

Heinäkuussa lomailtiin siis edelleen. Syksyllä oli tiedossa koulunpenkille paluu ja lapsille aivan uusi arki. Isompi oli aloittamassa ensimmäisen luokan koulussa ja nuorempi päiväkodissa. Tiedossa oli siis isoja muutoksia, jotka oikeastaan edesauttoivat siihen, etten kesän kuuden viikon loman aikana stressaillut turhista vaan otin ilon irti vapaista viikoista perheen kanssa. Arjen isoja muutoksia ehtisi murehtia lähempänä h-hetkeäkin. 

Kesän ollessa kuumimmillaan intouduin Aarrekidin kuoseista, joista ompelin molemmille pojille setit:

Elokuu

Elokuussa oli pakko alkaa valmistautumaan uuteen arkeen. Isomman koulutie alkoi, mikä oli tietenkin aivan valtava juttu! Ensimmäisen koulupäivän edellä ehdin kyllä murehtia maailmantuskaa, mutta toisaalta halusin olla luottavainen. Ja tunnenhan kuitenkin lapseni, ja tiedän että villiydenkin alla hän on todella fiksu ja ajattelevainen.

Pienempi aloitteli päiväkotiuraansa, johon valmistauduimme pitkällä harjoittelulla. Omat opiskeluni olivat koko syksyn ajan itsenäisiä, ja meillä oli mahdollista totuttautua päiväkotiin ilman kiirettä. Ensimmäinen kerta päiväunia päiväkodissa oli kyllä minulle raastavaa, mutta meni hienosti. Paikka on hyvä ja ihana, totuttautumisten jälkeen olen vienyt hänet sinne luottavaisin mielin ja tiennyt että hakiessani hän on tyytyvänen ja hyvinvoiva.

Ompelin pienelle paljon arkivaatteita, joista yksi ensimmäisiä syksyn settejä oli tämä tiikeriasu:

Itselleni ompelin vielä yhden mekkosen, sillä ajatuksella että se on helppo muuntaa myös muille vuodenajoille. Tein Leini Dress -mekon Namedilta, johon käytin ihanaa ja kauniisti laskeutuvaa sinivalkoista ohutta kangasta, voileeta ehkäpä?  Kesällä nautin blogikuvissa siitä, että kuvauspaikkojen valinnanvara kasvoi niin valtavasti. Oli lämmintä kuvata ulkona ja valoa valita aika itselle sopivasti. Tykkäsin kokeilla eri paikkoja ja erilaisia taustoja kuvissa, ja lomaileva mieheni pääsi (joutui?) kuvaajan rooliin.

Syyskuu

Syyskuussa julkaistiin Namedin syys- /talvimallisto, jossa olin jälleen testaajana. Sain testattavakseni ihanan kaavan Helmi Tunic Dress. Vaatetta oli todella kiva ommella, vaikka taisin valita hieman liian jäykän kankaan.

Lokakuu

Tässä kuussa oltiin jännän äärellä, kun vihdoin julkisesti kerroin ryhtyväni yrittäjäksi. Palaute oli huikean kannustavaa ja positiivista, mikä sai todella hyvälle mielelle. Ompelun saralla viimeistelin villin jumppiksen, joka on loppujen lopuksi aika kiva!

Tein myös yhteistyöpostauksen Eurokankaan kanssa, jossa pääsin toteuttamaan jo pidempään haikailemani tekoturkisliivin:

Marraskuu

Marraskuussa aika kului suurelta osin opparin kirjoittamiseen. Samalla valmistelin yrityksen perustamista ja tein pari kurssia koulussa. Illat halusin panostaa perheaikaan, eikä lasten nukkumaan mentyä ollut enää intoa avata tietokonetta. Siinä missä muussa elämässä sain paljon aikaan ja toteutin itseäni, alkoi blogin puolella hiljenemään. Aloin stressata blogin hiljenemistä, sillä aikaa ei vaan tuntunut olevan riittävästi kaikkeen. Lisäksi käytin opparin parissa niin paljon aikaa tietokoneella ja yritykseeni paljon luovuuttani ja suunnittelutyötä, että päädyin miettimään onko minulla blogille enää annettavaa tarpeeksi. Kovin verkkainen postaustahti tuntui huonolta vaihtoehdolta, mutta pakolla tekeminen ei tuntunut oikealta ratkaisulta sekään. Mietin blogin lopettamista, sillä ajattelin, että jollen tee sitä täysillä niin onko järkeä tehdä ollenkaan. 

Marraskuussa ompelin kyllä useampaa työtä, mutta sain valmiiksi vain yhden projektin:

Joulukuu

En ollut kuitenkaan kaikesta huolimatta valmis pistämään pillejä pussiin ja lopettamaan blogia. Olen tehnyt hirveästi sen eteen töitä, kaiken mielelläni ja omasta tahdostani, enkä halua heittää sitä hukkaan. Blogi on ollut mulle valtavan tärkeä henkireikä kotona ollessani, kun olen tarvinnut jotain kanavaa luovuudelle ja päänkäytölle. Sellaista hommaa, joka on vastapainona kodinhoidolle. Yrityksen käynnistämisessä on monia yhtymäkohtia bloggaamiseen, mutta blogi on silti ihan omanlaisensa maailma. Maailma, josta on saanut paljon iloa ja inspiraatiota, ja toivottavasti tarjonnut sitä palasen muillekin. Maailma, josta en vaan ole vielä valmis luopumaankaan. Mulla on nimittäin tuolla useampi keskeneräinen projekti ja suunnitteilla tuplasti lisää, jotka vaan haluan jatkossakin jakaa teidän kanssanne.

Joulukuussa ompelin vain yhden setin, mutta sen lisäksi sain valmiiksi pienen klassisen keinutuolin kunnostusprojektin:

Vaikka siinä missä blogissa on hiljentynyt, on elämääni oikeastaan tullut aika hurjasti uusia jännittäviäkin juttuja. Uusi arki on mukavaa, tutkinto on pian  suoritettu ja yritys on tuonut jo nyt valtavasti mielenkiintoisia ja innostavia kokemuksia ja  opettanut paljon. Paljon on vielä opittavaa ja koettavaa, ja se jos mikä on parasta. Odotan vuotta 2017 mielettömällä innolla, ja nyt voin teille jo kertoa, mitä se tarkoittaa.. Vuonna 2017 tuon markkinoille ihka uuden lastenvaatemerkin, stay tuned!