Nostalgiaa tuolin muodossa

Sain pari vuotta (?) sitten siskoltani tämän superihanan keinutuolin, joka on todellinen klassikkojen klassikko. Tämä tuoli on toiselta nimeltään nostalgia, ja silti se on ajaton. Arvaan, että aika monella teilläkin on ollut tämä tuoli omassa lapsuudessa ja/tai omilla lapsilla. Ihan liian kauan keinutuoli odotti inspiraatiota ja aikaa kunnostukseen, mutta nyt se on hiottu ja maalattu viimeisen päälle. Niin ihanaa saada se vihdoinkin olkkariin väripilkuksi taas lasten käyttöön!

 

Tuoli oli alunperin kirkkaanpunainen, mikä oli tosi suloinen väri sekin. Punaisena se on ollut meillä jo käytössä esikoisen ollessa pienempi, mutta nyt maali oli pahasti kulunut ja rapistunut, joten kunnostus oli ihan ehdoton juttu. En tiedä kehtaako tunnustaa, mutta aloitin kunnostusprojektin hiomisella suunnilleen reilu vuosi sitten, ja nyt vasta sain maalaukset valmiiksi.. Väriä valitessa harkitsin tuota alkuperäistä punaistakin, ja oikeastaan montaa muutakin väriä, mutta päädyin lopulta kirkkaaseen sitruunankeltaiseen. Oon sitä mieltä, että tällainen nostalginen keinutuoli on ihan parhaimmillaan kirkkaassa värissä, nimenomaan väripilkkuna pienen ihmisen iloksi, ja olen tähän väriin todella tyytyväinen.

Tuolista tuli kyllä niin nätti, että olen aivan ihastunut siihen. Sentimentaalisena näen sen lasteni lapsilla jne. Sitä ei myydä koskaan pois, vaikka kuinka konmarittaisi. Tosin, pakko kertoa uuden uutukaiseen maaliin liittyen, että pojat on onnistuneet jo kolhimaan maalipintaa parista kohtaa, koska tottahan sitä äidin vaivalla kunnostamaa aarretta pitää käyttää ties minä autohyppyrinä väärin päin käännettynä.. Ja tänään huomasin että pienempi oli onnistunut jossakin välissä suttaamaan siihen liitua! Vinkkejä liidun puhdistamiseen maalipintaa kuluttamatta otetaan vastaan.. 

Ensi kerralla blogissa toivon mukaan jo ompelupostaus, mutta nyt toivotan teille mukavaa talvista viikonloppua!