Meidän juhannus oli tänä vuonna vähän erilainen kuin yleensä, me kun vietimme sen matkaamalla kotiin Italiasta. Paluumatka piti sisällään mm. matkapahoinvointia ja pienen hulinointia ja myös lentopelkoa (joka tuntuu kerta kerralta pahenevan), mutta silti oli tosi iloinen fiilis matkata kotiin. Niin ihanaa kuin tuolla matkalla olikin ja vaikka mulla on krooninen matkakuume ja matkailua rakastan, niin kyllä se oma koti vaan on se paras paikka.
Jokainen (?) lasten kanssa matkustanut tietää, että lasten kanssa reissussa ei ihan samalla tavalla rentouduta. Vaikka oonkin periaatteessa sitä mieltä, että lasten kanssa voi matkustaa yhtä lailla, niin yhtä iisiä se ei todellakaan ole. Alkaen jo siitä, että lentokoneessa saa stressata hulinointia, kohteessa ei pääse ehkä näkemään kaikkia nähtävyyksiä mitä haluaisi, hotellissa aika kuluu siihen että yrittää pitää lapset tyytyväisinä ja estää niitä soittelemasta vahingossa respaan sillä kivalla vekottimella jossa on kivoja nappuloita ja hauska vieterijohto, ja jota he eivät edes tunnista puhelimeksi.
Mutta ok, kun sen tietää ja ottaa huomioon, on se lasten kanssa matkailu tosi kivaa ja monen tunnin lentomatkakin huomioiden kannattaa. Koska onhan se nyt ihanaa nähdä ne pirpanat siellä reissussa, saada heidän kanssaan uusia kokemuksia. Koska lasten ilon näkeminen on ihan parasta. Ja myös, koska minä ja mun mieheni halutaan matkustaa. Me valittiin kohde lapset huomioiden, joku iisi rantapaikka, josta pääsee kuitenkin myös näkemään jotain historiallista kiinnostavaa, mutta jossa ei ole liikaa "pakollisia" nähtävyyksiä. Ehtii niitä sitten myöhemminkin, just nyt pienten kanssa on parasta se rannalla oleminen ja siellä rannalla me tosiaan oltiin!
Tiedättekö, ennen matkaa näin täällä kotona yhtä ja toista "parannuskohdetta". Seiniä, joiden maalin väri ei enää miellytä silmää, aikansa eläneitä keittiön kaapistoja, kuluneita huonekaluja ja tottakai niitä sotkuja. Pihankin kuntoon laittamiseksi oli jos vaikka ja mitä suunnitelmia.
Tiedättekö, ennen matkaa näin täällä kotona yhtä ja toista "parannuskohdetta". Seiniä, joiden maalin väri ei enää miellytä silmää, aikansa eläneitä keittiön kaapistoja, kuluneita huonekaluja ja tottakai niitä sotkuja. Pihankin kuntoon laittamiseksi oli jos vaikka ja mitä suunnitelmia.
Luulen silti, että kotiinkin taitaa päteä se sääntö ikävöimisestä,
että välillä tekee ihan hyvää joutua ikävoimään toista. Nimittäin tänään
kaikki täällä kotona on näyttänyt ja tuntunut maailman ihanimmalta.
Just siltä miltä pitääkin. Parasta just nyt. Kesäsääkin antaa parastaan,
vaikka ei haittaisi sadekaan. Just nyt ei häiritse mikään
sisustuksessa, vaan kaikki on just niin kuin kuuluukin. Tiedän, että kyllä se
sisustusvimma taas iskee, koska aina pitää mennä eteenpäin, mutta ei
tänään.
Tänään nautitaan kodista just sellaisena kuin se on.
Tänään nautitaan kodista just sellaisena kuin se on.
Tähän on ihan pakko kommentoida: good to be home ;)
VastaaPoista:D Niin se on!
PoistaKiva kuulla reissustanne! Varmasti mukavaa, vaikkakin se rentous on tosiaan kyllä kaukana :) Ja todella, home sweet home ❤️
VastaaPoistaMä uskon, että sä tiedät mistä puhun! :D Mutta on se silti vaan ihanaa, vaikka ei rentoutumista olekaan. <3
PoistaLasten (tai siis meillähän on kokemusta vaan yhdestä) kanssa matkustaminen on kyllä ihan huippua. Ehkä koska meidän on "pakko" matkustaa ainakin tätä lyhyehköä etäisyyttä säännöllisesti en oikein pysty ymmärtämään, miksi matkustushommat pitäisi lopettaa lasten ilmestyttyä kuvioihin. Ihan hyvin hommat, kaukomatkatkin, onnistuu pikkuihmistenkin kanssa :)
VastaaPoistaTiedän ton tunteen miten kotiin on kiva palata! Mulle iskee yleensä hullu siivousinspiraatio kotiin tullessa - toteutus saattaa kyllä jäädä sitten puolitiehen, mutta jo jonkinlaisen järjestyksen aikaansaaminen on kyllä aina hyvästä. Tänä vuonna tullaankin pikareissulle Suomeen heti muuton jälkeen, joten ehkä tästä on ekstrahyötyä! ;)
Onhan se kivaa, ja avartavaa, ja oon samaa mieltä että rohkeesti vaan matkaan! Toki kaikki tuo riippuu niin lapsista, toiset on sopeutuvaisempia kuin toiset, ja vilkkauskin on asia jota ei ehkä vaan voi ohittaa matkaa suunnitellessa. Mutta kyllä se matkailu ja se, että pitää sopeutua tekee myös hyvää, opettaa.
PoistaJa siivousinspis on tosi tuttua matkan jälkeen! Mullakin tuo auvoisuus kesti sen päivän pari, nyt on jo pienet pintaremppasuunnitelmat mielessä.. :D