Murphyn lait ompelun maailmassa

 
Näin pari kolme vuotta ompelua harrastaneena olen huomannut, että Murphyn lait pätevät myös ompelun jalossa lajissa. Oli taitoja tai ei, oletpa kokenut tai ihan amatööri, näitä Murphyn lakeja et pääse väistämään. 

Tässäpä muutamia Murphyn lakeja ompelussa:

1. Perussettiä: ompelet onnellisena pitkän, ehkä vähän kaarroksineen haastavankin sauman loppuun asti vain huomataksesi, että alalanka loppui jo alkusenteillä...

2.  Musta resori kun sitä tarvitaan (ja sitähän tarvitaan). Se, että musta resori on loppu tai ainakin ihan vähissä, on niin niin selvää pässinlihaa että sen voisi jo lisätä yhdeksi luonnonlaiksi luonnonlakien joukkoon.

3. Musta resori on siis loppu. Muutamia muitakin perusmateriaaleja tarvitaan seuraavaan työhön, vähän yksiväristä trikoota, ja sitten se sopivan pituinen vetoketju oikeassa värissä. Vain muutama tuote, mutta voin vakuuttaa parin vuoden verkkokauppaharavoinnin kokemuksella, että Murphyn lakien mukaisesti niitä ei koskaan löydy yhdestä ja samasta verkkokaupasta!

4. Saumurin tikki, erityisesti lankojen vaihdon jälkeen. Do I need to say more?!? Kun ennen langanvaihtoa tikki oli kaunis kuin morsian hääpäivänä, sen jälkeen joudut säätämään langankireyksiä tovin jos toisenkin.

5. Ompelukin voi olla välillä aikamoista  välineurheilua, tarvikkeita koneisiin on vaikka minkälaisia. Otetaan nyt esimerkiksi ompelukoneen automaattinen napinläpijalka. Tarvitset sitä harvoin, mutta kun tarvitset, niin löydätkö sen sieltä missä säilytät paininjalkoja? Murphyn laki sanoo, ettei se todellakaan ole siellä. Eikä se ilmesty sinne silloinkaan kun katsot ja pengot paikan läpi viidettä kertaa. Eikä sittenkään, kun tarkistat vielä kerran olisiko se ehkä kuitenkin siellä. Saatat vähän polkea jalkaakin lattiaan, toteat että luonnonlaki ompeluhuoneen kaaoksesta on tosi, ennenkuin löydät paininjalan. Ja mistäkö se löytyi? Sieltä kätevästä pienestä rasiasta läheltä ompelukonetta, sieltä mistä "sen helposti sitten löytää!".

6. Ompelutyösi on viittä vaille valmis. Tarvitsee enää tikata helma. Lopputulos siintää jo silmissä, työn valmistumisen huuma kutkuttelee ja suunnittelet kuinka laitat vaatteet päällesi vielä tänä iltana juhliin. Huh, menipäs viime tippaan mutta nyt voi jo huokaista, vaatehan on kohta valmis. Vaihdat kaksoisneulan koneeseen, asetat työn paininjalan alle. Painat poljinta ja ****! Olit sitten edellisellä kerralla ommellut siksakkia. Ja Murphyn lain mukaisesti varmaa on, että kaksoisneula oli ainoasi, koska mihin niitä nyt muka useampaa tarvitsee..

7. Suunnittelet uutta työtä. Etsit sopivaa kaavaa verkossa, valitset itsellesi mieleisen ja suuntaat kirjastoon hakemaan kaavan sisältävää käsityölehteä. Olet etukäteen tsekannut, että lehti on kirjastossa saatavilla. Lehti löytyy, lainaat sen ja viet kotiin. Tarvikkeet pöydälle, kaavapaperi, kynä, sakset.. Ja sitten huomaat, että juuri se kaava-arkki, joka sisältää tarvitsemasi kaavan, puuttuu lehden välistä. 

8. Olet aloittamassa ompeua ompelukoneella. Laitat paininjalan alas, olet painamassa poljinta ja ping! Yhtäkkiä lanka karkaa neulansilmästä, koska unohdit pitää kiinni langanpäästä!

Tuttua? Jokainen näistä Murphyn laeista on minulle tuttu omasta kokemuksesta. Ja mikähän ottaa eniten päähän? Numero 7 eli kaavan puuttuminen vei muutaman minuutin hengitykseltä tasaantua, ja on siten kova kilpailija. Mutta silti, pakko sanoa, että numero 8. on se kaikista ärsyttävin!

Ovatko Murphyn lait ompelussa sinulle tuttuja? Mikä on erityinen inhokkisi?