Ääneen lausuttuja lupauksia
Jos jotain tämä ompeluharrastus on minulle opettanut niin sen että suunnittele ihan kuinka paljon haluat, milloin tahansa, missä tahansa, mutta -for crying out loud- älä tee sitä ääneen. Älä ainakaan lapsen kuullen! Sillä kuten arvata saattaa, lapsi ottaa äidin suusta kuullut ompelusuunnitelmat, kuten esimerkiksi "olisko hieno sellainen angry bird -pipo jossa olisi heijastavaa kangasta?" todesta. Siis vakavasti otettavana ilmoituksena aikeesta toteuttaa jotakin. Ja koska lupaukset lapselle täytyy pitää, on tämä mamma tässä vuoden aikana (jona olen ommellut) toteuttanut yhtä sun toista lapselle epähuomiossa lupaamaansa.
Koska olen tällainen tuulispäätyyppi, joka saa toteutettua murto-osan siitä mitä suunnittelee, meinaavat ompeluhommat välillä kasautua. Kaikkea ei ehdi tekemään, mutta kuitenkin on tullut tehtyä ompelutöitä sun muita luvattuja juttuja ilman todellista mielen paloa vain koska olin tullut pohdiskelleeksi sellaista ääneen lapsen kuullen. Siihen nähden, että ompeluharrastustani voin sanoa kestäneeksi nyt reilun vuoden, josta aktiivista harrastamista puolet, on ihan käsittämätöntä että olen hokannut tällaisen asian vasta nyt! Lamppu syttyi Suomen kaamoksen keskellä, meikäläinen koki valaistumisen!
Pakko kyllä sanoa, että vaikka aina ei huvittaisi ruveta toteuttamaan jotain tällaista "luvattua" tekelettä (koska päähän on putkahtanut jo sata muutakin ideaa), on se kivaakin. Tulee tehtyä siten vähän kaikenlaista, enemmän kuin ehkä muuten tekisin. Sitä paitsi, ihan parasta on se, kun näkee aidon hymyn lapsen kasvoilla kun hän löytää aamulla herättyään keittiön pöydältä tällaisen:
Ei kommentteja