Ompelevainen vaatekaupoilla

Oletteko huomanneet, miten ompelussa ja muissakin kädentaidoissa monesti asetetaan vastakkain itse tehty ja kaupasta ostettu? Tottahan toki ne ovat kaksi melko vastakkaista asiaa ompelijan näkökulmasta etenkin, mutta en nyt tarkoita vastakkainasettelua ihan niin yksinkertaistettuna. Tarkoitan sitä, miten monelle ompelevaiselle on aika selvä raja siinä, ostaako vaatteensa valmiina vai tekeekö ne itse. Mietin, mistä tämä voisi johtua. 

Vaikuttaa siltä, että kun ihminen aloittaa ompelemaan vaatteita, näkemys koko vaatetusalaan muuttuu pikkuhiljaa aivan toisenlaiseksi. Tämän olen tunnistanut myös itsessäni. Silloin kun en vielä ommellut, en juuri kiinnittänyt huomiota vaatteen valmistuksen yksityiskohtiin, vaan pääpaino oli muissa seikoissa, kuten yksinkertaisesti vaatteen ulkonäössä tai tunnussa. Ompelija sitä vastoin kiinnittää huomiota paljon yksityiskohtaisemmin siihen miten vaate on valmistettu, ja sitä kautta myös laatuun. Eli kun alkaa ompelemaan, alkaa näkemään puut metsältä eikä vain toisinpäin.

Ja kun tämä muutos tapahtuu, voi olla vaikea nähdä enää sitä miten kivalta vaate oikeastaan päällisin puolin näyttää. Kiertävät saumat ja huonon näköinen tikki pistävät nyt silmään. Malli saattaa olla kiva, mutta kun tuo epäonnistunut kohdistus kuosissa.. Ei vain mene läpi vaikka yrittäisi vähän sormien välistä katsellakin. Ompelevainen huomaa kehittyneensä valmisvaatteiden ammattimaiseksi kriitikoksi.

Ompelevaisen ongelmaksi valmisvaatetta ostaessa muodostuu yhtä helposti myös "tuon osaan tehdä itsekin" -motto. Kun osaa ommella, voi tuntua vaikealta ostaa jonkun muun tekemä vaate, koska sen nyt vaan tekisi ihan helposti itsekin. Kaupoilta tyhjin käsin kotiuduttua sitten huomaakin, että hitsi kun ei sitä nyt ihan viitsisikään tehdä mutta pakkohan se on kun en ostanut vaikka tarve on, kun "nyt kerran osaan itsekin". Tuttua?

Vaan ei lannaistuta! Ompelevainen saattaa tulla vaatekaupoista tyhjin käsin kotiin, vaan ei mielin! Et ehkä halua tehdä juuri sitä tylsää perusvaatetta jota kaupasta olisi pitänyt ostaa, mutta yrittäessäsi niitä ostaa näit näppäriä yksityiskohtia lastenvaateosaston vaatteissa. Naistenosastolta bongasit ehkä uusia mielenkiintoisia tapoja yhdistää tekstuureja ja värejä. Sait niistä ehkä ideoita jatkojalostukseen ja yhdistettäväksi muihin pääsi sisällä kimpoileviin ompelusuunnitelmiin. Siitä vaan, käytä inspiraatio hyväksesi! Älä tee sitä tylsää perusvaatetta jollei huvita, tee jotain sellaista, mitä kaupasta et löytäisi vaikka etsisit!

Kynnyskysymykseksi saattaa nousta myös vaatteen hinta. Hintalappua vilkaistessa ompelevainen tuhahtaa "tuon saisi tehtyä itse halvemmalla". Väliäkö sillä, että oikeastaan kangasta pitää ottaa täysleveä määrä tarvittavaa pituutta, pitää olla nepparit ja vetoketjut, ompelulangat ja muut tarvikkeet, jotka tottakai maksavat. Puhumattakaan niistä sivuostoksista, joita on lähes pakko tehdä koska muutenhan postikuluista tulee aivan kohtuuttomat yhtä kangasta kohden.

Kun katsotaan totuutta silmiin, tiedetään, että itse tehty tulee usein valmisvaatetta kalliimmaksi. Ei aina, mutta usein. Mutta, kyllähän muutkin harrastukset maksavat! Ja se on ihan totta se! Jotkut tekevät vaatteet säästääkseen rahaa, mutta moni ompelevainen kuten minä itsekin, rakkaan iloa antavan harrastuksen vuoksi. Kuka voi sanoa säästävänsä rahaa omassa harrastuksessaan? Ompelevainen käyttää rahaa harrastukseensa, josta sivutuotteena syntyy ILMAISIA vaatteita! Mahtavaa!

Joten rakkaat ompelijat, käsi ylös. Kuinka moni teistä tunnustaa olevansa "ompelevainen vaatekaupoilla"?