Neuletunika

Valitin joku aika sitten, ettei mulla ole oikein tunikoita, vaikka leggareita on kaappiin jo muutamat eksynytkin. Tein aiemmin trikoosta lyhythihaisen tunikan neuletakkien alle, mutta kaipasin myös pitkähihaista tunikaa, joka kävisi ihan sellaisenaan leggingsien kanssa. Olen etsiskellyt kauposta kivaa collegetunikaa, mutta en ole onnistunut löytämään. Löysin sen sijaan Eurokankaasta kaunista puuvillaneulosta, joka oli just hyvä materiaali tällaiseen vaatteeseen, ja päätin ommella tunikan. 

Ajatuksena oli väljä malli, lepakkohihainen ja poolokauluksinen. Olisin siis halunnut vaatteeseen muhkean kauluksen, mutta kangas loppui kesken, ja näin jälkikäteen ajatellen materiaalikin on aivan liian ohutta sellaiseen kaulukseen. Lopputulos olisi ollut kaikkea muuta kuin muhkea. Nyt pääntie on viimeistelty kaitaleella samaa neulosta, saumuroiden kiinni ilman tikkauksia. Neulekankaiden ompelussa saa olla aina tarkkana, koska kaikenlaiset tikkaukset venyttävät helposti kangasta ihan muodottomaksi. Olen ommellut neulekankaita monesti, ja tähän mennessä pyrkinyt kaikkien saumojen saumuroimiseen, koska diffi. Saumurin differentaalisyöttö on sellainen ominaisuus, mistä en vaan enää luopuisi. 

Helmaan lisäsin leveän kaitaleen, jotta se istuisi hyvin leggareiden kanssa. Toimii ihan mainiosti. Mutta kangas loppui kesken tässäkin, ja tunikasta tuli ehkä hiukan liian lyhyt. Hihansuihin samanlaiset kaitaleet, ja lopputulos on yhtenevä. Tällaisen tunikan voisi hyvin tehdä paksummastakin neulekankaasta, tai tietenkin vaikka collegesta, joka olikin alkuperäinen tähän vaatteeseen etsimäni materiaali. Toisaalta tämä ohut puuvillaneulos on kivasti laskeutuvaa ja tosi mukavaa päällä.

Oltiin perheen kanssa toissaviikonloppuna Ruissalossa seikkailemassa, ja otettiin samalla nämä kuvat. Ja mikä ihana aurinko! Tuossa hetken kuvatessa ei ehtinyt tulla yhtään kylmä. Talvikautena niin paljon kuin kylmää inhoankin, silti valo on se, mitä ihan eniten kaipaan. Ja nyt sitä on alkanut tulla, päivä pitenee ja aurinko paistaa!

Tähtitaivas kauluspaidassa

Oooh, takana on superkiva ompeluprojekti, yksi kivoimmista pitkästä aikaa! Kauan siinä(kin) meni mutta nyt se on siinä. Ensimmäinen tekemäni lasten kauluspaita. Kerran olen ennen kauluspaidan tehnyt (täällä), mutta tämä oli ihan erilainen materiaalin vuoksi. Oli todella kiva ommella kokonaan puuvillaista kauluspaitaa. Joku tässä projektissa oli, mitä en osaa oikein edes eritellä, mikä teki siitä niin kivan tehdä. Luulen, että se oli tuo mahdollisuus säntillisyyteen; joustamattoman ompelu on välillä mahtavaa vaihtelua, mikään ei veny ja vanu vaan kaikki pysyy just linjassa siinä mihin sen ompelee. 

Ja kaikki pienet yksityiskohdat, tikkaukset ja napit. Ennen inhosin napinläpien ompelua, eikä se vieläkään mikään lempparihomma ole, mutta automaattisella napinläpipaininjalalla ei sitä tarvitse pelätä, hyvin se menee! 

Siispä, ompelin isommalle pojalle pienemmässä suurta kateutta aiheuttavan avaruuskauluspaidan ohuehkosta puuvillakankaasta, jota löysin Jättirätistä. Kauluksen ja hihakappaleiden sisäpuoli on hyvin tuettua harmaata trikoota. Pienenä yksityskohtana ovat valkoiset napit, jotka mielestäni raikastaa kokonaisuutta hyvin. 

Kiva projekti, ja lopputulos kelpaa koululaiselle itselleenkin. Seuraavana on vuorossa oma kauluspaita samalla Jättis-reissulla bongatusta hienosta puuvillasta, kyllä se kevään aikana viimeistään valmistuu.. Mutta nyt, ihanaa viikonloppua!

Korujuttuja

 

Haksahdin tilaamaan Suuren Käsityölehden. Kohdalle sattunut kiva myyjä, otollinen tilanne ja täydellinen päähänpisto. Enhän mä ikinä haksahda lehtitilauksiin, ikinä! Meille ei ole tullut pitkään aikaan lehtiä, sillä ei niitä oikein tule enää luettua. Ja silloin kun on tullut, olen itse hakenut tilauslomakkeet ja tyrmännyt lehtimyyjien myyntipuheet 1-0. Pakko saada päättää itse. Tai saanut lahjaksi, kuten Suuren Käsityölehden, jota sain vuosia sitten lahjaksi useamman kauden. Mutta kaavalehdet onkin vähän eri asia, niitä on tullut osteltua irtonumerona aina välillä. Ei kuitenkaan tätä SK-lehteä, joka tuntui jääneen ajastaan jälkeen. Nyt kansi houkutteli, myyjä pisti ihan parastaan ja päädyin tilaamaan puoli vuotta lehteä. Ja hei, sain sentään kaksi kuukautta kaupan päälle!

Kotona luin ensimmäisen, tammikuun numeron, jonka sain myyjältä heti mukaani, kaupanpäälle tottakai. Upeasti uudistunut, kannessa luki. No joo, aika hyvä, hyvältä näyttää. Siis joo, tosi hyvä! Tällaisena puolueettomana sisällöntuottajana voin sanoa, että lehti on oikeasti upeasti uudistunut. Visuaalinen ilme on raikas ja hyvännököinen. Vaatemalleja on kivasti eri makuun sopivia ja ne ovat nykyaikaisia. Löysin muutaman vaatteen toteutuslistalle, yhdet kaavat jo piirsinkin. 

Ja yhden ohjeen toteutin jo kokonaan. Lehdestä voi näköjään löytää Muita ihania -Tiinan ideoita kuukausittain, kuten tämän jutun kaulakoru. Koru on siis Tiinan ohje, kieputeltava kaulakoru macramee nauhasta. Huijasin vähän, ja tein korun mokkanahkaisesta nauhasta, ikisuosikistani jota olette varmaan nähneet tässä blogissa jo liikaakin? Hieman erilaiselta näyttää tällaisella nauhalla kuin alkuperäisessä ohjeessa, mutta musta se toimii oikein hyvin.

Koru on supernopea, helppo ja nätti, täydellinen pieni diy sunnuntai-iltaan!

DIY-korun ohje Suuri Käsityö -lehti 01/17.