DIY Stories

Uutta suuntaa hakemassa

Olen tässä lähiaikoina mietiskellyt tätä bloggaamista. Eikä millään huonolla tavalla vaan olen päin vastoin aika innostunut asiasta! Perustaessani blogin oli sen perimmäinen motiivi olla lähinnä taustaharrastus ompelulle, jotakin kivaa tekemistä näin kotiäitinä ollessa. Jotakin sellaista tekemistä, mihin voin käyttää omaa luovuuttani ja päätäni myös. Blogin oli tarkoitus toimia myös jonkinlaisena portfoliona sille, mitä teen. 

Nyt olen huomannut innostuneeni bloggaamisesta niin, että se on noussut harrastuksena samalle viivalle itsetekemisen kanssa. Sitä myötä olen alkanut pohtia sitä, mihin suuntaan haluan blogiani viedä. Pidän esimerkiksi All you need is White -blogin Sadun tyylistä pitää blogissa selkeä pääaihe, mutta blogata myös muista elämänsä alueista. Toinen esimerkki on vasta löytämäni blogi Weekend Chic, jossa Piia bloggaa ompelupostausten lisäksi monipuolisesti muustakin. Harvoin näkee tämän aihepiirin blogia, jota toteutetaan näin ammattimaisesti ja kauniisti kuin Piia tekee. 

Toivonko voivani blogata ammatikseni? En ehkä kuitenkaan. Minulle yksityisyys on siihen nähden liian suuri arvo, josta on vaikea antaa myöten. Ei vain lapsiani koskien, kuten esittelypostauksessani kirjoitin, vaan myös itseäni koskien. Toinen tekijä on se, että olen lukenut monen bloggaajan kirjoittavan ns. "bloggajan taudista", jossa on vaikea elää hetkessä, kun tilanteet "näkee valokuvina". Mietin, että jos alan kirjoittaa monipuolisesti muistakin aiheista elämässäni, hurahdanko bloggaamiseen niin että alan "tehdä töitä" kun pitäisi elää hetkessä. Siitä on mielestäni melko lyhyt matka siihen, että asioita tehdään näyttämisen vuoksi, somen vuoksi.

Mutta sitten kuitenkin. Se toinen puoli. Onhan bloggaaminen nyt vaan melkoisen kivaa jos siitä tykkää, voisin sanoa! Blogini on kuin oma mediani, jossa saan toimia valokuvaajana, somistajana, päätoimittajana jne. Oma viestintäkanava, jossa minä saan päättää ulkoasusta ja sisällöstä. Mahtavaa! Vaikka itse päätän blogin ulosannista, ei blogin pitäminen ole mitään ilman lukijoita, vaikka aluksi niin ajattelin. Ajattelin, että pidän blogia vaikka sitä ei kukaan lukisikaan, eikä haittaa. Mutta nyt kun teitä lukijoita siellä kuitenkin onkin, huomaan että blogin pitäminen on tuplasti antoisampaa!

Että koska muistivihkoni alkaa täyttyä erilaisista juttuideoista, taidan alkaa kantaa kameraa vähän useammin mukana ja katsoa mihin blogi venyy. Pääpaino tulee varmasti jatkossakin olemaan ompelu ja diy-jutut kuitenkin. Intoa jokatapauksessa löytyy! Se aika, se onkin sitten toinen juttu!