Tekoturkisliivi vyöllä ja ilman

*yhteistyössä Eurokangas

Haaveilin tällaisen muhkean pehmoisen turkisliivin tekemisestä jo viime syksynä, mutta se jäi silloin toteuttamatta koska aika ja miljoona ideaa ja päättämättömyys ja ja.. Kun sitten tänä syksynä Eurokankaalta heitettiin haaste toteuttaa syksyinen liivi, ei ollut enää mitään syytä siirtää liivin ompelua. Ohjeena oli tehdä sellainen helppo liivi, joka sopisi niin aloittelevalle kuin edistyneemmällekin ompelijalle, ja tämä liivi on oikeasti aika simppeli ommella! 

Kuvia on nyt siis sekä vyöllä, että ilman. Aloitin tekemällä kaavan käyttäen pohjana perusteepparin kaavaa. Siitä piirsin reilun kokoisen liivikaavan, koska senhän on tarkoitus olla päälivaate. Hihan aukot kannattaa ainakin jättää reiluiksi, mieluummin ne saavat olla reippasti väljät kuin kiristävät. Jätin etukappaleet aika korkeiksi, mutta tuota kaulustahan voi syventää sellaiseksi kuin itse tykkää. Mulla ajatuksena korkeassa kaula-aukossa oli nuo soljet, jotka kiinnitin yläkulmiin. Sen merkitys tulee parhaiten esiin noissa kuvissa, joissa liivi on ilman vyötä.

Vyötä varten ompelin liivin sivuihin pyörestä kuminauhasta huomaamattomat lenkit, jotta ilman vyötä pidettäessä ei näytä siltä että jotain puuttuu. Jotkut lenkit on hyvä kuitenkin olla, että vyö pysyy paikoillaan liukkaassa materiaalissa. Vyöstä halusin selvästi nauhamaisen, ja valitsin siihen tarkoitukseen jälleen second skin -trikoota kaapistani. Ompelin siitä 5cm leveän vyönauhan, jota käytetään solmimalla.

Avaan vähän ompelun vaiheita myös. Yritin nimittäin hakemalla hakea ohjetta vuoritetun liivin ompeluun, mutta en onnistunut löytämään yhtään sopivaa, sopiva ompelujärjestys piti järkeillä itse. Liivi on siis vuoritettu ommellen se pussiin, eli ulkoreunoissa ei ole yhtään tikattua saumaa. Kun olin koonnut päälikappaleet ja tehnyt takakappaleille muoto-ompeleet, ompelin ilman saumavaroja leikatun vuorin erikseen kasaan. Toiseen kylkeen jätetään kääntöaukko, joka kannattaa olla aika reilu tällaista muhkeaa materiaalia käytettäessä. 

Sitten se vuorin ja pääliosan yhdistäminen. Ensin ompelin vuorin ja pääliosan yhteen yläosasta, siis kaula-aukon kokonaisuudessaan. Seuraavaksi käänsin kappaleet nurjat puolet vastakkain, ja nyt tulee sitten se mutkikkain osuus (ainakin selittää). Kappaleet pidetään siis näin np.:t vastakkain, kaivetaan esiin kädentiet ja asetellaan ne oikeat puolet vastakkain. Kädentiet etu- ja takakappaleilla pitää ommella erikseen, koska tämä kokonaisuus ei vain taitu niin että sen saisi kerralla. Kuulostaa vähän hankalalta, mutta sitä se ei kuitenkaan käytännössä ole. 

Kädenteiden ompelun jälkeen käännetään työ taas nurinpäin, eli oikeat puolet vastakkain. Seuraavaksi ommellaan helmasauma. Leikkasin vuorikappaleen pääliosaa lyhyemmäksi, niin että helma taittuu sisäänpäin valmiissa liivissä. Siksi kannatti ommella ensin helmasauma ja sen jälkeen vasta liivin etureunat. Tällöin pidemmän päälikappaleen sai kääntymään nätisti sisäpuolelle. 

 

Ommeltuani kaikki vuorin ja pääliosan saumat, käänsin työn oikein päin vuorin kylkeen jättämäni kääntöaukon kautta. Se vielä nätisti umpeen ja valmis! Ihanan muhkea ja pehmoinen tekoturkisliivi, ja helppo toteuttaa. Jos ompeluvaiheista jäi kysyttävää, kysy toki, niin yritän avata vaiheta lisää! Vaikka yksi vinkki mulla kyllä oikeastaan tekoturkiksen ompeluun vielä on. Kun teet tekoturkiksesta, imuri on sun paras kaverisi viimeiseen saumaan saakka..

Tekoturkis ja vuorikangas: Eurokangas (saatu)