Kimono

*blogiyhteistyö

Moi pitkästä pitkästä aikaa!

Aiemmin tänä vuonna Eurokankaasta otettiin yhteyttä, ja pyydettiin ompelemaan kimono osana bloggaajahaastetta. Ajattelin lopettaneen blogihommat ihan kokonaan, tai olevani vähintäänkin määräämättömällä tauolla, joten näidenkin kuvien oli tarkoitus tulla lähinnä Instagramiin jonne muutkin ompelukseni nykyään päätyvät. Mutta kuvatessa kimonoa tulikin ihan salamana taivaalta fiilis että kyllä haluan laittaa tämän blogiinkin. Ja tässä siis pitkästä aikaa vanha kunnon ompelupostaus, toivottavasti pidätte. 

Siispä, ohjeena oli ommella kimono, johon löytyy kaava Eurokankaan sivuilta. Helppo ja nopea toteuttaa, pelkkiä suoria saumoja surautettavaksi ja lopputuloksena tosi kiva ja monikäyttöinen kesävaate. Koska kaava on yhden koon, otin vapauden pienentää sitä aika reilusti, koska itse tykkään tällaisista lyhyemmistä kimonoista. Lyhensin siis sekä helman, että hihojen pituutta. 

Valitsemani kangas on kauniisti laskeutuvaa satiinia, jonka kuosiin ihastuin ensisilmäyksellä. Kankaan pinta on aika kiiltelevää, joten hieman jo pelkäsin näyttääkö lopputulos täysin aamutakilta, mutta mielestäni näin farkkuihin ja tennareihin yhdistettynä se ei siltä kuitenkaan näytä. Aamutakkifiilistä välttääkseni jätin pois myös kaavaan kuuluvan vyön, vaikka kyllä tätä vyölläkin voin kuvitella pitäväni. Silloin valinta olisi kuitenkin mieluummin ohut nahkainen vyö. 

Lopputulos on omasta mielestäni tosi kiva, tälle tulee ehdottomasti paljon käyttöä kesällä. Oi kesä, tule jo!

Kangas: Eurokangas (saatu)

Neuletunika

Valitin joku aika sitten, ettei mulla ole oikein tunikoita, vaikka leggareita on kaappiin jo muutamat eksynytkin. Tein aiemmin trikoosta lyhythihaisen tunikan neuletakkien alle, mutta kaipasin myös pitkähihaista tunikaa, joka kävisi ihan sellaisenaan leggingsien kanssa. Olen etsiskellyt kauposta kivaa collegetunikaa, mutta en ole onnistunut löytämään. Löysin sen sijaan Eurokankaasta kaunista puuvillaneulosta, joka oli just hyvä materiaali tällaiseen vaatteeseen, ja päätin ommella tunikan. 

Ajatuksena oli väljä malli, lepakkohihainen ja poolokauluksinen. Olisin siis halunnut vaatteeseen muhkean kauluksen, mutta kangas loppui kesken, ja näin jälkikäteen ajatellen materiaalikin on aivan liian ohutta sellaiseen kaulukseen. Lopputulos olisi ollut kaikkea muuta kuin muhkea. Nyt pääntie on viimeistelty kaitaleella samaa neulosta, saumuroiden kiinni ilman tikkauksia. Neulekankaiden ompelussa saa olla aina tarkkana, koska kaikenlaiset tikkaukset venyttävät helposti kangasta ihan muodottomaksi. Olen ommellut neulekankaita monesti, ja tähän mennessä pyrkinyt kaikkien saumojen saumuroimiseen, koska diffi. Saumurin differentaalisyöttö on sellainen ominaisuus, mistä en vaan enää luopuisi. 

Helmaan lisäsin leveän kaitaleen, jotta se istuisi hyvin leggareiden kanssa. Toimii ihan mainiosti. Mutta kangas loppui kesken tässäkin, ja tunikasta tuli ehkä hiukan liian lyhyt. Hihansuihin samanlaiset kaitaleet, ja lopputulos on yhtenevä. Tällaisen tunikan voisi hyvin tehdä paksummastakin neulekankaasta, tai tietenkin vaikka collegesta, joka olikin alkuperäinen tähän vaatteeseen etsimäni materiaali. Toisaalta tämä ohut puuvillaneulos on kivasti laskeutuvaa ja tosi mukavaa päällä.

Oltiin perheen kanssa toissaviikonloppuna Ruissalossa seikkailemassa, ja otettiin samalla nämä kuvat. Ja mikä ihana aurinko! Tuossa hetken kuvatessa ei ehtinyt tulla yhtään kylmä. Talvikautena niin paljon kuin kylmää inhoankin, silti valo on se, mitä ihan eniten kaipaan. Ja nyt sitä on alkanut tulla, päivä pitenee ja aurinko paistaa!

Tähtitaivas kauluspaidassa

Oooh, takana on superkiva ompeluprojekti, yksi kivoimmista pitkästä aikaa! Kauan siinä(kin) meni mutta nyt se on siinä. Ensimmäinen tekemäni lasten kauluspaita. Kerran olen ennen kauluspaidan tehnyt (täällä), mutta tämä oli ihan erilainen materiaalin vuoksi. Oli todella kiva ommella kokonaan puuvillaista kauluspaitaa. Joku tässä projektissa oli, mitä en osaa oikein edes eritellä, mikä teki siitä niin kivan tehdä. Luulen, että se oli tuo mahdollisuus säntillisyyteen; joustamattoman ompelu on välillä mahtavaa vaihtelua, mikään ei veny ja vanu vaan kaikki pysyy just linjassa siinä mihin sen ompelee. 

Ja kaikki pienet yksityiskohdat, tikkaukset ja napit. Ennen inhosin napinläpien ompelua, eikä se vieläkään mikään lempparihomma ole, mutta automaattisella napinläpipaininjalalla ei sitä tarvitse pelätä, hyvin se menee! 

Siispä, ompelin isommalle pojalle pienemmässä suurta kateutta aiheuttavan avaruuskauluspaidan ohuehkosta puuvillakankaasta, jota löysin Jättirätistä. Kauluksen ja hihakappaleiden sisäpuoli on hyvin tuettua harmaata trikoota. Pienenä yksityskohtana ovat valkoiset napit, jotka mielestäni raikastaa kokonaisuutta hyvin. 

Kiva projekti, ja lopputulos kelpaa koululaiselle itselleenkin. Seuraavana on vuorossa oma kauluspaita samalla Jättis-reissulla bongatusta hienosta puuvillasta, kyllä se kevään aikana viimeistään valmistuu.. Mutta nyt, ihanaa viikonloppua!

Korujuttuja

 

Haksahdin tilaamaan Suuren Käsityölehden. Kohdalle sattunut kiva myyjä, otollinen tilanne ja täydellinen päähänpisto. Enhän mä ikinä haksahda lehtitilauksiin, ikinä! Meille ei ole tullut pitkään aikaan lehtiä, sillä ei niitä oikein tule enää luettua. Ja silloin kun on tullut, olen itse hakenut tilauslomakkeet ja tyrmännyt lehtimyyjien myyntipuheet 1-0. Pakko saada päättää itse. Tai saanut lahjaksi, kuten Suuren Käsityölehden, jota sain vuosia sitten lahjaksi useamman kauden. Mutta kaavalehdet onkin vähän eri asia, niitä on tullut osteltua irtonumerona aina välillä. Ei kuitenkaan tätä SK-lehteä, joka tuntui jääneen ajastaan jälkeen. Nyt kansi houkutteli, myyjä pisti ihan parastaan ja päädyin tilaamaan puoli vuotta lehteä. Ja hei, sain sentään kaksi kuukautta kaupan päälle!

Kotona luin ensimmäisen, tammikuun numeron, jonka sain myyjältä heti mukaani, kaupanpäälle tottakai. Upeasti uudistunut, kannessa luki. No joo, aika hyvä, hyvältä näyttää. Siis joo, tosi hyvä! Tällaisena puolueettomana sisällöntuottajana voin sanoa, että lehti on oikeasti upeasti uudistunut. Visuaalinen ilme on raikas ja hyvännököinen. Vaatemalleja on kivasti eri makuun sopivia ja ne ovat nykyaikaisia. Löysin muutaman vaatteen toteutuslistalle, yhdet kaavat jo piirsinkin. 

Ja yhden ohjeen toteutin jo kokonaan. Lehdestä voi näköjään löytää Muita ihania -Tiinan ideoita kuukausittain, kuten tämän jutun kaulakoru. Koru on siis Tiinan ohje, kieputeltava kaulakoru macramee nauhasta. Huijasin vähän, ja tein korun mokkanahkaisesta nauhasta, ikisuosikistani jota olette varmaan nähneet tässä blogissa jo liikaakin? Hieman erilaiselta näyttää tällaisella nauhalla kuin alkuperäisessä ohjeessa, mutta musta se toimii oikein hyvin.

Koru on supernopea, helppo ja nätti, täydellinen pieni diy sunnuntai-iltaan!

DIY-korun ohje Suuri Käsityö -lehti 01/17.

Blogin vuosi 2016

Vuosi vaihtuu ihan pian, ja on hyvä aika ottaa katsaus DIY Storiesin vuoteen 2016! Mikä ihana vuosi blogissa onkaan ollut, vaiherikas ja monipuolinen, oli mukavaa palata blogin arkistoihin ja muistella vuotta taaksepäin ennen uuden aloitusta. Joten aloitetaanpa aivan alusta..

Tammikuu

Vuosi 2016 pyörähti käyntiin silityskuvien testailulla. Olen koko ompelu-urani ajan tykännyt kokeilla uutta, uusia tekniikoita ja uusia materiaaleja. Sillä samalla tiellä olen edelleen, uuden oppiminen on parasta. Tuolloin tammikuussa tein vielä viimeisiä bodyja tähän talouteen, kun nuorempi pojista oli 1,5-vuotias. Ensikosketus silityskuviin oli positiivinen, ihastuin tekniikkaan ja sen tuomiin uusiin ulottuvuuksiin yksityiskohtien luomisessa.

Vuoden alku oli todella tuottoisaa aikaa muutenkin ompelun puolella. Pää oli täynnä ideoita itsetekemiseen, ja oli aikaa toteuttaa paljon. Olin todella innostunut myös bloggaamisesta, ideoita blogin suhteen oli yhtä paljon kuin ompelunkin. Tammikuussa blogi siirtyi osaksi Indiedaysin Inspiration -blogien joukkoa, ja into tehdä tätä kasvoi entisestään. Ensimmäisenä postauksena portaalissa oli paperinen pallo, joka oli vähän erilainen totuttuun blogisisältöön verraten. Koska visuaalisuus on mulle niin tärkeää, oli tuota työtä kiva toteuttaa niin itsessään kuin postauksenakin.

Tammikuussa tein myös ensimmäisen laukkuni. Käytin tekonahkaa, jota muokkasin tikkaamalla siihen tekstuuria pintaan. Tätä laukkua olen käyttänyt ja paljon!

Helmikuu

Aloin ompelemaan myös enemmän itselleni, kuten tämän kokeilevan kauluspaidan. Vaikka kokemusta itselle ompelusta tai joustamattomien ompelusta ei hirveästi vielä ollutkaan, lähdin uhkarohkeasti tekemään kauluspaitaa itselleni. Materiaaliksi valitsin mahdollisimman haastavan ohuempaakin ohuemman sifonki -tyyppisen kankaan, ja sen pariksi yläosaan second skin -trikoota. Lopputuloksesta tykkäsin, mutta vielä en ole useinkaan löytänyt sopivaa paikkaa käyttää tätä hieman erikoista vaatetta. 

Lastenvaateompeluksista mieleeni jäi erityisesti setti, johon kuului harmaa karvapintainen pappatakki ja kuviolliset leggingsit polvipaikoilla:

Alkuvuonna kirjoitin myös melko paljon ajatuksistani ja näkemyksistäni erilaisista asioista. Kirjoitin jutun esimerkiksi introverttiudestani, mikä keräsi kommenttiboksiin mielenkiintoista keskustelua, oli todella ihanaa kuulla muiden ajatuksia aiheesta! 

Helmikuussa tein myös ensimmäisen laukkuni. Käytin tekonahkaa, jota muokkasin tikkaamalla siihen tekstuuria pintaan. Tätä laukkua olen käyttänyt ja paljon!

Maaliskuu

Tässä kuussa toteutui vuoden ensimmäinen blogiyhteistyöni, kun pääsin mukaan testaamaan Namedin kevät-/kesämalliston kaavaa Beatrix Skater Dress. Kokemus oli kaikin puolin innostava ja mukava. 

Maaliskuussa kokeilin myös treenivaatteiden ompelua, ja tein räikyvän väriset treenihousut scubasta. Samalla tulin kaapista ryhtiongelmien ja raskauden jälkeisten vatsalihasongelmien kanssa ja löysin jälleen kohtalontovereita kommenttiboksista.  

Huhtikuu

Huhtikuussa osallistuin elämäni ensimmäiseen blogitapahtumaan, bloggaajien ammattitapahtumaan Indiedays Bloggers' Inspiration -päivään. Illan blogigaalaan osallistuin mekossa, jota en ollut itse tehnyt, mutta jota kuitenkin ompelin hotellin respasta kiireessä mukaan napatulla neulalla ja langalla vielä metrossa matkalla gaalaan. Mekon halkio oli nimittäin aivan järjetön ja siveyssyistä oli ihan pakko ommella pari tikkiä halkion madaltamiseksi. Enpä ole kuitenkaan ennen metrossa mitään ommellut. Jotain itsetehtyä oli mukana gaalassakin, nimittäin tekemäni mustavalkoinen clutch:

Huhtikuussa ompelin isommalle pojalle collaritakin, joka on ollut yksi omista suosikeistani. Myös sen stailaaminen blogikuviin oli todella kivaa ja vähän erilaista, sillä usein ei isompi anna minun hänelle mitään ommella. Tässä kuussa tein hänelle myös t-paita -muokkauksen, ja painoin kangasvärillä ja kirjainleimasimilla tekstin valmiiseen teeppariin. 

Toukokuu

Toukokuu on meidän perheessämme erityisin kuukausista, sillä molemmat pojat ovat syntyneet toukokuussa. En varmaan ole ennen kertonutkaan, että molemmat pojat ovat syntyneet tuolloin vieläpä samana päivänä. Uskomaton sattuma, jota jaksamme aina vain ihmetellä! Synttäreiden tienoilla haikailin kummankin lapsen vauva-aikojen perään ja päätin että pienempää voi vielä ihan hyvin kutsua vauvaksi. Ompelin Still Small paidan:

Blogissa kokeilin ensimmäistä videopostausta. Sen tekeminen oli kivaa ja kokemus mukava, mutta ei jäänyt sen kummemmin tavaksi. Enempää videoita ei ole tullut, eikä niitä varmaankaan jatkossakaan ole tiedossa. 

Itselleni ompelin neuletakin, sekä nämä pappahousut, joita käyttäessäni isompi poika kerran totesi: "äiti sanompahan vaan, että sulla on yöhousut jalassa". No joo, niinhän mulla taitaa olla! :D Housuista tykkään siltikin, ja käytin niitä kesällä paljon.

Tässä kuussa vilkaistiin myös työhuoneeseen, jonne asetin seinälle magneettitaulun usein käytetyille tai vuoroaan odottaville kaavoille:

Kesäkuu

Kesäkuussa lomailtiin ja matkailtiin Italiassa. Olimme koko perhe vapaalla jopa kuusi viikkoa, ja sinä aikana nautittiin kesästä kyllä aivan täysillä. Tuo kesä oli aivan huippu, kun oli aikaa oikein kunnolla olla vaan ja tehdä mitä mieleen tuli.

Ompelun saralla oli hiukan hiljaisempaa, mutta tein itselleni pastellinvärisen mekon ja kukikkaat shortsit:

Heinäkuu

Heinäkuussa lomailtiin siis edelleen. Syksyllä oli tiedossa koulunpenkille paluu ja lapsille aivan uusi arki. Isompi oli aloittamassa ensimmäisen luokan koulussa ja nuorempi päiväkodissa. Tiedossa oli siis isoja muutoksia, jotka oikeastaan edesauttoivat siihen, etten kesän kuuden viikon loman aikana stressaillut turhista vaan otin ilon irti vapaista viikoista perheen kanssa. Arjen isoja muutoksia ehtisi murehtia lähempänä h-hetkeäkin. 

Kesän ollessa kuumimmillaan intouduin Aarrekidin kuoseista, joista ompelin molemmille pojille setit:

Elokuu

Elokuussa oli pakko alkaa valmistautumaan uuteen arkeen. Isomman koulutie alkoi, mikä oli tietenkin aivan valtava juttu! Ensimmäisen koulupäivän edellä ehdin kyllä murehtia maailmantuskaa, mutta toisaalta halusin olla luottavainen. Ja tunnenhan kuitenkin lapseni, ja tiedän että villiydenkin alla hän on todella fiksu ja ajattelevainen.

Pienempi aloitteli päiväkotiuraansa, johon valmistauduimme pitkällä harjoittelulla. Omat opiskeluni olivat koko syksyn ajan itsenäisiä, ja meillä oli mahdollista totuttautua päiväkotiin ilman kiirettä. Ensimmäinen kerta päiväunia päiväkodissa oli kyllä minulle raastavaa, mutta meni hienosti. Paikka on hyvä ja ihana, totuttautumisten jälkeen olen vienyt hänet sinne luottavaisin mielin ja tiennyt että hakiessani hän on tyytyvänen ja hyvinvoiva.

Ompelin pienelle paljon arkivaatteita, joista yksi ensimmäisiä syksyn settejä oli tämä tiikeriasu:

Itselleni ompelin vielä yhden mekkosen, sillä ajatuksella että se on helppo muuntaa myös muille vuodenajoille. Tein Leini Dress -mekon Namedilta, johon käytin ihanaa ja kauniisti laskeutuvaa sinivalkoista ohutta kangasta, voileeta ehkäpä?  Kesällä nautin blogikuvissa siitä, että kuvauspaikkojen valinnanvara kasvoi niin valtavasti. Oli lämmintä kuvata ulkona ja valoa valita aika itselle sopivasti. Tykkäsin kokeilla eri paikkoja ja erilaisia taustoja kuvissa, ja lomaileva mieheni pääsi (joutui?) kuvaajan rooliin.

Syyskuu

Syyskuussa julkaistiin Namedin syys- /talvimallisto, jossa olin jälleen testaajana. Sain testattavakseni ihanan kaavan Helmi Tunic Dress. Vaatetta oli todella kiva ommella, vaikka taisin valita hieman liian jäykän kankaan.

Lokakuu

Tässä kuussa oltiin jännän äärellä, kun vihdoin julkisesti kerroin ryhtyväni yrittäjäksi. Palaute oli huikean kannustavaa ja positiivista, mikä sai todella hyvälle mielelle. Ompelun saralla viimeistelin villin jumppiksen, joka on loppujen lopuksi aika kiva!

Tein myös yhteistyöpostauksen Eurokankaan kanssa, jossa pääsin toteuttamaan jo pidempään haikailemani tekoturkisliivin:

Marraskuu

Marraskuussa aika kului suurelta osin opparin kirjoittamiseen. Samalla valmistelin yrityksen perustamista ja tein pari kurssia koulussa. Illat halusin panostaa perheaikaan, eikä lasten nukkumaan mentyä ollut enää intoa avata tietokonetta. Siinä missä muussa elämässä sain paljon aikaan ja toteutin itseäni, alkoi blogin puolella hiljenemään. Aloin stressata blogin hiljenemistä, sillä aikaa ei vaan tuntunut olevan riittävästi kaikkeen. Lisäksi käytin opparin parissa niin paljon aikaa tietokoneella ja yritykseeni paljon luovuuttani ja suunnittelutyötä, että päädyin miettimään onko minulla blogille enää annettavaa tarpeeksi. Kovin verkkainen postaustahti tuntui huonolta vaihtoehdolta, mutta pakolla tekeminen ei tuntunut oikealta ratkaisulta sekään. Mietin blogin lopettamista, sillä ajattelin, että jollen tee sitä täysillä niin onko järkeä tehdä ollenkaan. 

Marraskuussa ompelin kyllä useampaa työtä, mutta sain valmiiksi vain yhden projektin:

Joulukuu

En ollut kuitenkaan kaikesta huolimatta valmis pistämään pillejä pussiin ja lopettamaan blogia. Olen tehnyt hirveästi sen eteen töitä, kaiken mielelläni ja omasta tahdostani, enkä halua heittää sitä hukkaan. Blogi on ollut mulle valtavan tärkeä henkireikä kotona ollessani, kun olen tarvinnut jotain kanavaa luovuudelle ja päänkäytölle. Sellaista hommaa, joka on vastapainona kodinhoidolle. Yrityksen käynnistämisessä on monia yhtymäkohtia bloggaamiseen, mutta blogi on silti ihan omanlaisensa maailma. Maailma, josta on saanut paljon iloa ja inspiraatiota, ja toivottavasti tarjonnut sitä palasen muillekin. Maailma, josta en vaan ole vielä valmis luopumaankaan. Mulla on nimittäin tuolla useampi keskeneräinen projekti ja suunnitteilla tuplasti lisää, jotka vaan haluan jatkossakin jakaa teidän kanssanne.

Joulukuussa ompelin vain yhden setin, mutta sen lisäksi sain valmiiksi pienen klassisen keinutuolin kunnostusprojektin:

Vaikka siinä missä blogissa on hiljentynyt, on elämääni oikeastaan tullut aika hurjasti uusia jännittäviäkin juttuja. Uusi arki on mukavaa, tutkinto on pian  suoritettu ja yritys on tuonut jo nyt valtavasti mielenkiintoisia ja innostavia kokemuksia ja  opettanut paljon. Paljon on vielä opittavaa ja koettavaa, ja se jos mikä on parasta. Odotan vuotta 2017 mielettömällä innolla, ja nyt voin teille jo kertoa, mitä se tarkoittaa.. Vuonna 2017 tuon markkinoille ihka uuden lastenvaatemerkin, stay tuned!