Harrastuksesta intohimoksi

Harrastus. Mikä pieni sana, miten se on jotenkin niin riittämätön sana kuvaamaan omaa kiinnostuksen kohdetta. Miten onnellinen olenkaan siitä, että olen löytänyt itselleni harrastukset, joita rakastan. Ompelen ja bloggaan.

Miten vähän aikaa siitä oikeasti onkaan, kun olen nämä harrastukseni löytänyt. Miten on mahdollista, että elin niin monta vuotta ilman näitä? Mitä oikein tein kaiken sen ajan? No, varmasti jotakin hauskaa koska en koe elämääni ennen harrastuksia tyhjäksikään, mutta voi miten paljon täydemmäksi sen kokee kun tekee jotain mitä rakastaa!  

Molemmat harrastukseni kietoutuvat yhteen erottamattomasti, sillä bloggaan ompeluharrastukseni pohjalta. Bloggaaminen ei silti ole minulle mikään kakkosharrastus, vaikka se sitä ehkä aluksi olikin. Aluksi blogi oli oma portfolioni, mutta nopeasti siitä tuli intohimoni, vähintään yhtä suuri kuin uuden luominen ommellen tai muuten käsin. Rakastan sanoinkuvaamattomasti sitä tunnetta, kun saan itse koota blogini sisällön, itse stailata kuvat ja sitten kuvata ne. Tekstin kirjoittaminen ei ole vahvuuteni, myönnän, mutta visuaalisena ihmisenä toivon että kuvat antaisivat sen anteeksi. Koskaan, ei kertaakaan ole tuntunut nihkeältä päivittää blogia. Jos tuntuu, ettei ole mitään annettavaa blogille, en kirjoita. Bloggaamisen pitää lähteä sydämestä.

Ompelu, oi ompelu. Tuo aihe, joka toisille tarkoittaa marttakerhoa, mutta onneksi nykyään niin monelle myös jotain ihan muuta. Ompelu harrastuksenahan on tehnyt ihan hirveän ison nousun viime vuosina, yhä useampi haluaa ainakin kokeilla, moni jää koukkuun. Niin jäin minäkin. Innostuin kokeilemaan ihanan ystäväni myötä, ihanien kuosien innoittamana. Oli iso yllätys, millainen kuositarjonta voi nykään ollakkaan! Mitä herkullisia, kauniita, ihania ja ennenkaikkea nykyaikaisia kuoseja! Ei tarvitsekaan tyytyä kivijalkakaupan mikkihiirikuoseihin, vaan tarjolla on oikeasti ihania kankaita. Samantyylisiä, kuin kaupasta saatavissa vaatteissakin, jokaiselle jotakin tottakai.

Olen aina ollut käsillätekevää tyyppiä, mutta en oikein ollut löytänyt sitä omaa tapaa toteuttaa luovuutta. Ennen neuloin välillä, mutta olen siihen niin kertakaikkiaan liian kärsimätön (ja niska-hartiaongelmainen..). Ommellen saan halutessani visioni kokoon nopeammin. Rakastan sitä, kun näen suunnitelmani konkretisoituvan. Joskus näyttää siltä miltä pitikin, ei aina.

Epäonnistuminen harrastuksessa? Ei kivaa, tietenkään, mutta ei saa antaa sen lannistaa. Jos epäonnistun ompelussa, niin ettei purkaminen ja uudelleen tekeminen auta, on yleensä kyse siis siitä ettei visio ja toteutus kohtaa. Joskus niin käy. Se on asia, mille ei vaan voi mitään. Toisinaan valmis vaate näyttääkin vähän muulta kuin mitä suunnitteli. Tai sitten se näyttää miltä pitikin, mutta ei sovikaan yhtään itselle päälle. Omatekemää ei voi vain viedä takaisin rekkiin ja sovittaa toista. Pitää vaan yrittää tehdä muutoksia jos mahdollista, tai siirtyä suosiolla seuraavaan.

Blogikirjoituksen epäonnistumista onkin vähän vaikeampi määritellä. Sen voin tunnustaa, että joka kerta julkaistessani olen innoistunut, ja yhtälailla jännittynyt siitä millaisen vastaanoton kirjoitus saa. Onko kirjoitus epäonnistunut, jos siihen ei kommentoida? On mukavaa, kun kirjoituksella saa herätettyä aitoa keskustelua, mutta jokainen bloggaaja tietää ettei kommenttien määrä ole ainoa mittari postauksen lukemiselle. Kirjoituksella voi olla paljonkin lukijoita, vaikka keskustelua ei heräisi. Silti, aidon keskustelun herääminen on ehkä aidoin mahdollinen palaute blogille. Kysehän on kuitenkin teistä, lukijoista.

 "Hei mitä sä teet..?"

Ompelin Jättiksen todella ihanasti laskeutuvasta ilmavasta trikoosta mustavalkoisen tunikan. Kaava on jostakin vanhasta Suuri Käsityö -lehdestä. Kaavan tunika oli pidempi ja a-linjainen, muutin helman lyhyemmäksi ja käänsin sivusaumoja alhaalta kapeammiksi. Harrastuksen hyviä puolia, teen just sellaisen vaatteen kuin haluan, ei tarvitse kiertää montaa kauppaa löytääkseni sitä! Ja nyt bloggaan siitä. Stailaan kuvat, kokoan jutun, kerron niistä asioista mitkä ovat minulle tärkeitä. Ja sitten vain toivon, että te pidätte siitä! <3



Ps. DIY Stories löytyy nyt myös Facebookista. Sivu löytyy täältä (klik), ja pian myös linkkinä sivupalkista. Tervetuloa!